Inspiroiva johtaja innostaa muutkin hyviin suorituksiin!

En ole koskaan ollut mikään ”Putous”- tv-ohjelman suurimpia faneja, mutta kieltämättä näyttelijätär Pilvi Hämäläisen luoma sketsihahmo ”Aino Inkeri Ankeinen” on sykähdyttänyt mieltäni. Jotenkin hän on mennyt hahmossaan syvälle suomalaisuuden ytimeen, sillä varmaan meillä kaikilla on lähipiirissämme, ellemme sitten satu olemaan itse, näitä lähiympäristöään terrorisoivia kaikesta valittavia ankeuttajia. Ikävä kyllä tällaisiin samanlaisiin ”Ankeisiin” törmää myös työpaikoilla, jossa he levittävät ankeuden myrkkyä ja latistavat työilmapiiriä. Onneksi he ovat kuitenkin vähemmistönä. Sitä paitsi pitää muistaa, että valittaminen ei aina ole huono asia, etenkin silloin, jos se johtaa johonkin konkreettiseen asioiden parantamiseen. Mutta siitä olen ollut huolissani, että yllättävän monet ihmiset kuvaavat omaa työpaikkaansa ja työtänsä liian tylsäksi, yksitoikkoiseksi sekä liikaa turhanpäiväisiä rutiineita sisältäväksi. Ei siis ole ihmekään, että moni työntekijä ajattelee kauhulla maanantaiaamujaan ja pitkän työviikon alkamista. ”Taas se pitkä työviikko alkaa ja perjantaihin on niin pitkä aika”, kuuluu laulu monen ihmisen päässä. Tämä kuitenkaan ei ole pelkästään suomalainen ilmiö eikä tuo valittaminen tee näistä kaikista valittajista ”Aino Inkeri Ankeisia”, sillä sitä tapahtuu muuallakin maailmassa. Useissa tutkimuksissa Suomen lisäksi niin USA:ssa kuin Euroopassakin on havaittu, että lukuisissa organisaatioissa on vielä paljon tehtävää liittyen työviihtyvyyteen ja työilmapiirin laatuun. Tietysti joku ”neropatti” voisi tähän tokaista, että eihän työpaikalle mennä viihtymään, vaan sinne mennään tekemään töitä. Kuitenkin pitää muistaa se tosiasia, että ihminen joka viihtyy työssään, saa myös hyvää tulosta aikaan.

”Yksi tärkeimpiä johtajan ominaisuuksia on kyky innostaa ja inspiroida työntekijöitään”

Onko tälle ”työn tylsyydelle” mitään tehtävissä? Tähän on helppo vastata: kyllä! Olen sen verran positiivinen ihminen, että ajattelen, että jokainen ”normaali” ihminen kaipaa elämässään virikkeitä ja uusia ajatuksia. Antaako siis työelämä ihmisille tarpeeksi näitä virikkeitä? Tässä kannattaa kääntää katseet organisaation kulttuuriin, työpaikalla vallitsevaan asenneilmastoon sekä erityisesti organisaatiossa vallitsevaan johtamiskulttuuriin. On hyvä pohtia, millaista esimerkkiä johtajat näyttävät työntekijöilleen? Mielestäni johtaminen on nostettava avainrooliin tässä ”tylsyydenpoisto-ohjelmassa”. Johtajalla ja hänen persoonallaan sekä hänen antamallaan esimerkillä on suuri vaikutus työpaikan ilmapiiriin. Yksi tärkeimpiä johtajan ominaisuuksia on kyky innostaa ja inspiroida työntekijöitään. Inspiroiva johtaja on itse motivoitunut, innostunut, muutosorientoitunut sekä riittävän ketteräliikkeinen toiminnassaan. Hänelle pysähtyneisyys on myrkkyä. Sen vuoksi hän kykeneekin ottamaan hallittuja riskejä ja viemään organisaationsa muutosten meressä täysin purjein kohti vielä löytämättömiä mahdollisuuksia. Näin toimiessaan hänellä on organisaation henkilöstöön voimaannuttava vaikutus. Toimintaa hän ohjaa selkeällä ja innostavalla visiolla, joka perustuu vahvoihin, yhteisiin arvoihin. Tämä tuo toimintaan energiaa ja innostusta. Nämä asiat yhdistettynä demokraattiseen ja tehokkaaseen työkulttuuriin vievät organisaatiota kohti menestystä.

”Monissa organisaatioissa on vielä suuria puutteita johtamistaidoissa”

Niin, tämä siis on ideaalitilanne organisaatioissa. Mikä sitten on se totuus? Amerikkalaisessa vuonna 2015 organisaatioiden ylimmälle ja keskijohdolle suunnatussa kyselyssä tuli esille, että 55 % näistä johtajista piti inspiroivaa johtamista, tai ainakin kykyä inspiroida muita ihmisiä, tärkeimpänä organisaation menestystekijänä. Paradoksaaliseksi tilanteen tekee kuitenkin se, että ainoastaan 11 % kyselyyn vastaajista koki heidän oman nykyisen esimiehensä olevan tällainen johtaja. Tämä tulos selvästi osoittaa sen, että monissa organisaatioissa on vielä suuria puutteita johtamistaidoissa. Tietysti kyse on myös johtajien persoonista.

Voiko inspiroivan johtajan jotenkin tunnistaa? Tässä pitää heti unohtaa usein karrikoitu mielikuva perinteisestä johtajasta, jonka tukevaa hahmoa peittää siisti puku ja käsissään hän kantaa paksua asiakirjasalkkua. Nykyään keskivertojohtajista erottuvat johtajat eivät paljoakaan muistuta em. karikatyyriä. He ovat kaikenmuotoisia ja –kokoisia, eri-ikäisiä sekä edustavat eri sukupuolia. Inspiroiva johtaja voi olla vaikkapa farkkuihin pukeutuva markkinointiopiskelija, joka johtaa verkkokauppayritystään omasta opiskelijakämpästään, huppariin pukeutuva ict-nörtti, joka kulkee kuulokkeet korvissaan mielessään vallankumouksellisen uuden pelin kehittäminen tai vaikkapa keski-ikäinen kotirouva, joka on lapset kasvatettuaan aikuisiksi päättänyt rakentaa ison hoiva-alan yrityksen. Näin ollen ulkonäköön on aivan turha tuijottaa.

”Kaikissa inspiroivissa johtajissa on joitakin yhteisiä piirteitä”

Sen sijaan kaikissa inspiroivissa johtajissa on joitakin yhteisiä piirteitä. Ensinnäkin, he ovat herkkiä innostumaan uusista asioista. Tunnettu amerikkalainen finanssiguru ja tv-juontaja Suze Orman sanoi kerran mainosti eräässä haastattelussa: ”Kukaan johtaja ei kykene inspiroimaan muita ihmisiä, ellei hän itse ole riittävän inspiroitunut.” Tällä hän tarkoitti intohimoa. Jokaisella inspiroivalla johtajalla on intohimoa siihen, mitä hän tekee. Tässä on kuitenkin hyvä muistaa, että tuo intohimo ei kohdistu itse tuotteeseen, vaan siihen, mitä tuo tuote merkitsee hänen organisaationsa asiakkaille. Tästä hyvä esimerkki on esimerkiksi Applen perustaja Steve Jobs, jonka intohimo ei kohdistunut niinkään hänen yrityksensä valmistamiin tietokoneisiin, vaan hän oli enemmän innostunut rakentamaan työkaluja, jotka auttoivat ihmisiä vapauttamaan omaa luovuuttaan.

Toiseksi, inspiroivilla johtajilla on selkeä visio. He ymmärtävät, että mitään tavallisesta poikkeavaa ei voi tapahtua ilman, että johtajalla on mielessään selkeä ja haastava visio, minkä hän kykenee myös selkeästi ja innostavasti kertomaan seuraajilleen tai henkilöstölleen. Mahathma Gandhi unelmoi itsenäisestä Intiasta, Martin Luther King jr. mustien ja valkoisten tasa-arvosta, Nelson Mandela rotusorron poistamisesta Etelä-Afrikassa, Bill Gates kaikille ihmisille tarkoitetusta PC-koneesta, vain nyt muutamia mainitakseni. Kaikille näistä oli tunnusomaista myös se, että heitä kaikkia pidettiin omana aikanaan ”hulluina”. Mutta totta on myös se, että rohkeat visiot oikein kerrottuina luovat tunnereaktioita ja innostuneisuutta.

Kolmanneksi, inspiroivilla johtajilla on taito myydä visionsa hyödyt henkilöstölleen tai seuraajilleen. Jos ollaan täysin rehellisiä, niin näin ei useimmissa tapauksissa nykyään ole. Tätä perustelen sillä, että organisaation johdon kertoessa työntekijöilleen yrityksen myyntituloksen kasvaneen 15 prosenttia edellisestä vuodesta tai organisaation säästäneen miljoona euroa työntekijöiden sairauspoissaolojen vähentymisen johdosta, ei näillä tiedoilla ole useimmille työntekijöille mitään sen ihmeellisempää merkitystä. ”Miljoona euroa sinne, miljoona euroa tänne”. Nämä asiat ovat usein sitä esimiesten kertomaa ”käppyräoksennusta”, joka menee työntekijän toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos aiheuttamatta kohteessaan mitään suurempaa tunnereaktiota. Tieto tietenkin on tärkeää työntekijöille, mutta jokaisen johtajan pitää tunnustaa, että näitä ”diipadaapaa” suoltavia käppyräsulkeisia esitetään jokaisessa organisaatiossa turhan paljon. Sitä paitsi nämä käppyrät kertovat lähinnä sen, mikä on tulos silloin, kun visio on saavutettu. Sen sijaan inspiroivat johtajat osaavat esittää asiansa niin, että heidän kuuntelijansa innostuvat hänen luomastaan visiosta ja sen saavuttamisen merkityksestä. Heillä on taito ottaa työntekijät mukaan tarinaansa. He osaavat innostavasti kertoa, mitä henkilökohtaisia hyötyjä heidän visionsa toteutumisesta on kullekin työntekijälle itselleen. Näiden hyötyjen pitää olla konkreettisia, kuten esimerkiksi työpaikkojen säilymisen turvaaminen, henkilökohtainen bonus hyvästä työstä, palkkioloma jne. Näin ihmiset kokevat asian itselleen läheiseksi.

Neljänneksi, inspiroivilla johtajilla on taito kuvata asioita konkreettisella tavalla. Ihmisten aivot on ohjelmoitu ottamaan paremmin vastaan selkeitä ja innostavia tarinoita kuin abstraktisia ideoita. Ne voivat olla esimerkiksi tosikertomuksia siitä, miten organisaation tuotteet ja palvelut ovat parantaneet asiakkaiden elämänlaatua, tai ne voivat olla hauskoja, henkilökohtaisia anekdootteja, joiden tarkoituksena on luoda tiiviimpää yhteenkuuluvuutta johdon ja työntekijöiden välille. Usein pienet, hauskat ja tutuista henkilöistä kertovat tarinat luovatkin henkilöstössä yhteenkuuluvuudentunnetta ja saavat heidät viihtymään yhdessä sekä tekemään työtään innolla.

”Osallistamisessa tärkeintä on työntekijöiden motivoituminen”

Viidenneksi, inspiroivat johtajat kykenevät osallistamaan seuraajansa ja henkilöstönsä. Osallistamisessa tärkeintä on työntekijöiden motivoituminen. Parhaiten motivoituminen tapahtuu kaikkia inspiroivan vision, yhteisten arvojen, keskinäisen luottamuksen, oikein ymmärretyn mission sekä työn ja toiminnan tarkoituksen oivaltamisen kautta. Osallistavan johtajan pitää itse olla innostuva ja mukaansatempaava. Näin hän kykenee sitouttamaan työntekijänsä omaan työhönsä ja organisaation toimintaan. Steve Jobsia kuvataan, monista hänen vioistaan huolimatta, juuri tällaiseksi ”räjähtäväksi innostajaksi”, joka kykeni repimään työntekijänsä mukaansa. Osallistava johtaja ei korosta ryhmässä omaa paremmuuttaan ja johtajuuttaan, vaan hän kommunikoinnissaan ja toiminnassaan pyrkii tasavertaisuuteen eikä välitä turhista muotoseikoista. Tärkeää on myös se, että hän kykenee keskittymään kuuntelemaan muita ihmisiä osoittaen näin arvostavansa heitä ja heidän ajatuksiaan. Tätä taitoa ei esimerkiksi Steve Jobsilla aina ollut.

”Kaikki menestyvät johtajat ovat keskivertojohtajia optimistisempia”

Kuudenneksi, inspiroivilla johtajilla on taito vahvistaa muiden ihmisten optimistisuutta. Kaikki menestyvät johtajat ovat keskivertojohtajia optimistisempia. He kykenevät näkemään tilaisuuksia ja mahdollisuuksia kaikissa asioissa ja tilanteissa, myös niissä negatiivisissa, joita he kohtaavat. Heille sana ”mahdoton” ei kuulu normaaliin sanavarastoon. He etsivät hyvää jokaisesta tilanteesta ja ihmisestä. Heille ”epäonnistumiset” eivät merkitse lopullista tappiota, vaan he pitävät niitä enemmänkin ”kokemuksina, joista pitää ottaa oppia”. Näin he eivät enää toista samoja virheitä uudelleen. Tätä positiivista asennetta he pyrkivät heijastamaan myös ympärillään oleviin ihmisiin. Näin he valavat itsetuntoa ja uskoa omiin työntekijöihinsä tai seuraajiinsa menemättä kuitenkaan tulevaisuudenuskossaan epärealistisuuden puolelle. Inspiroiva johtaja tiedostaa myös omat ja henkilöstönsä voimavarat ja ymmärtää myös niiden realistiset rajat.

”Inspiroivat johtajat pitävät työntekijöitään oman organisaationsa suurimpina voimavaroina”

Seitsemänneksi, inspiroivat johtajat huomaavat muiden ihmisten potentiaaleja ja rohkaisevat niiden kehittämisessä. He eivät pidä työntekijöitään organisaation suurimpana kulueränä, vaan oman organisaationsa suurimpina voimavaroina. He ajattelevat samoin kuin yhden maailman suurimman lentoyhtiön johtaja Richard Branson sanoessaan: ”Jos pidät huolta henkilökunnastasi, he kyllä pitävät huolta asiakkaistasi.” Tämän vuoksi inspiroivat johtajat pitävät hyvää huolta työntekijöistään ja heidän kehittämisestään. He ymmärtävät, että hyvinvoiva ja osaava henkilöstö antaa parhaansa myös organisaation asiakkaille. Tällä tavoin toimivissa organisaatioissa kiinnitetään aktiivisesti huomiota työntekijöiden koulutukseen, paitsi panostuksissa työhön liittyviin koulutuksiin niin myös työntekijöiden vapaa-aikana tapahtuvaan itsensä kehittämiseen. He ymmärtävät, että vapaa-aikana tapahtunut itsensä kehittäminen hyödyttää usein myös organisaatiota itseään.

”Jokainen työyhteisö on kaikkien siellä olevien ihmisten summa”

Kaikkien johtajien ei tietenkään tarvitse olla Steve Jobsin, Richard Bransonin tai Elon Muskin kaltaisia energisiä ”Duracell-pupuja”, jotka väsymättä ovat innostuneet uusista asioista sekä ovat jaksaneet innostaa työntekijöitään entistä parempiin tuloksiin. Kaikki johtajat eivät tällaiseen veny, eikä edes välttämättä tarvitse venyä. Sitä paitsi on hyvä muistaa, että eivät nämä em. johtajatkaan mitään täydellisiä johtajia ole. Mielestäni tärkeintä on se, että jokainen johtaja miettii omaa johtajuuttaan ja johtamistaan, omia vahvuuksiaan ja heikkouksiaan sekä siten, miten voi itseään kehittää vielä paremmaksi johtajaksi. Lisäksi hänen pitää peilata omaa johtajuuttaan omaan työyhteisöönsä. Millainen työilmapiiri siellä vallitsee? Uskaltavatko ihmiset olla avoimia ja innovatiivisia? Onko työpaikassa ”tekemisen meininki” vai vallitseeko siellä ”latistamisen ja tylsyyden liturgia”. Mitä minä johtajana voin tehdä lisätäkseni työhyvinvointia ja tuottavuutta? Johtaminen on jatkuvaa oppimista ja kasvamista. Sitä paitsi tässä on hyvä muistuttaa siitä, että jokainen työyhteisö on kaikkien siellä olevien ihmisten summa. Työyhteisö on jokaisesta osastaan riippuvainen ekosysteemi. Tällä tarkoitan sitä, että kaikkea vastuuta työpaikan ilmapiiristä ei voi työntää pelkästään sen johtajille, vaan jokaisen työyhteisön jäsenen on otettava tästä myös vastuuta. Työyhteisön asenneilmastoon vaikuttavat kaikki sen jäsenet. Työyhteisön ilmapiirin määrittelee usein se kuuluisa ”heikoin lenkki”. Tämän vuoksi kirjoitukseni alussa kuvatuille ”Aino Inkeri Ankeisille” ei saa antaa valtaa, vaan heidän vaikutusvaltansa on minimoitava. Johtaja voi olla siis inspiroinnissa se käynnistysmoottori, mutta jos muut eivät lähde tähän mukaan, niin moottori sammuu pian ja innostus laantuu. Mutta parhaimmissa työpaikoissa käy aivan päinvastoin. Kun innostuksen kipinä syttyy, saa se tulta alleen ja pian organisaatiossa roihuaa suuri palo, joka saa aikaan suuria tuloksia. Juuri tällaisissa organisaatioissa me kaikki haluamme työskennellä!

Esa Lehtinen

 

Jätä kommentti

css.php