Joulumietteitä armon vuonna 2016: ”Mitä on joulu ja mitä se merkitsee?”

Eräs hyvä ystäväni, hirmuinen joulufriikki itse, kysyi minulta jokin aika sitten, että mitä joulu minun mielestäni on? Vastasin silloin tähän jotain epämääräistä ja yleistä höpinää, mutta joulun kliimaksin lähestyessä, heräsin itsekin pohtimaan tuota kysymystä tarkemmin. Ehkä on helpompi aloittaa sillä, että mitä joulu ei ole minulle. Se ei ole jatkuvaa jouluhöpötystä eli jatkuvaa joululahjaostosrumbaa täpötäysissä kaupoissa, joissa pauhaa jatkuva jouluinen hissimusiikki. Sinänsä en vastusta lahjoja, jos niissä on jotain ajatusta ja ideaa, mutta jatkuvasta ja pakonomaisesta joululahjarumbasta en vain pidä. Minä en pidä synkistä, laahaavista ja virsimäisistä joululauluista, joissa ujelletaan jotenkin kuin ”elämä on synkkää ja ikävää” –tyylisesti, vaikka tunnelmaa luovat joulusävelmät ovatkin lähellä sydäntäni. Minulle joulu ei ole jatkuvaa joulusiivousta ja –kokkausta, vaikka nautin joulunakin hyvästä ruuasta. Hyvä ruoka minulle tosin on aivan muuta kuin perinteiset mauttomat joulukinkut ja epämääräiset laatikot. Minulle jouluruoka on maistuvaa ja makunystyröitä kiihottavaa kulinaarista nautintoa, joka nautitaan rauhassa ja hyvässä seurassa. Kaiken kaikkiaan minulle joulu ei ole mitään stressiä aiheuttavaa hössötystä!

”Joulu on inhimillisyyden juhla, jossa kaikki ihmiset ovat samanarvoisia ideologioistaan ja uskonnoistaan riippumatta”

Mitä sitten joulu on? Minulle joulun ydinajatus on rauhoittumista, rauhaa, yhteisöllisyyttä, itseltään antamista ja muista ihmisistä välittämistä. Minulle henkilökohtaisesti joulu merkitsee rauhoittumista työn stresseistä, olemista yhdessä perheen kanssa, henkevistä keskusteluista ja hyvistä kirjoista nauttimista sekä akkujen lataamista seuraavaa vuotta varten. Joulun henkeen kuuluu tietenkin myös se, että jos, tai ehkä on parempi sanoa ainakin omalta kohdaltani, kun itsellä asiat ovat kunnossa, jouluun ei kuulu omaan napaan tuijottaminen ja itsekkyys. Silloin pitää huomioida myös muita ihmisiä ja, jos vain on mahdollista, yrittää auttaa apua tarvitsevia. On mielenkiintoista, että vaikka joulu on perustaltaan kristitty juhla, minun mielestäni joulun sanoma ulottuu paljon kauemmas, koko maailmaan ja kaikkiin sen ihmisiin. Minulle joulu on juhla, jota kaikki ihmiset, missä he sitten asuvatkaan ja mitä uskontoa harjoittavatkaan, voivat niin halutessaan viettää. Olen itse asunut monessa eri maassa ja vieraillut matkoillani yli sadassa valtiossa. Olen reissuillani huomannut, että kaikki ihmiset, rodusta, ihonväristä, sukupuolesta ja kulttuurista riippumatta, ovat perustaltaan samanlaisia. He iloitsevat ja kokevat surua samoista asioista, tuntevat kipua ja tuskaa samoista asioista ja lisäksi haaveksivat paremmasta elämästä. Olen myös nähnyt ja kokenut, että joulun perusajatuksetkin merkitsevät lähes kaikille ihmisille samoja asioita kuin nyt vaikkapa meille suomalaisille. Minulle joulu on inhimillisyyden juhla, jossa kaikki ihmiset ovat samanarvoisia ideologioistaan ja uskonnoistaan riippumatta. Minulle joulu ei ole eriarvoistamista, toisten ihmisten alistamista, itsensä asettamista muiden ihmisten yläpuolelle eikä toisten ihmisten syrjimistä. Minä tiedän, että minua pidetään naiivina ja lapsenomaisena kun sanon, että minä uskon ihmisen hyvyyteen ja inhimillisyyteen. Tätä joulu tuo myös parhaimmillaan esille. Ilman inhimillisyyttä ei olisi olemassa meitä ihmisiä.

”Joulun sanoma antaa mahdollisuuden tuoda ihmisissä hyvyyttä esille”

Totta kai tiedän että on olemassa niin hyviä kuin myös pahoja ihmisiä, mutta joulun sanoma antaa mahdollisuuden tuoda ihmisissä sitä hyvyyttä esille. Kieltämättä viimeaikaiset Aleppon pommitukset tai joulusanoman murskaamiseen tähdännyt maanantain 19.12. tapahtumat Berliinissä Breitscheidplatzin joulutorilla toivat särön tähän ”lapsenuskooni”, mutta siitä huolimatta kieltäydyn edes jouluna ajattelemasta pahaa muista ihmisistä. Berliinin torihyökkäys kosketti itseänikin sen verran syvältä, koska itsekin olen vieraillut siellä muutaman kerran. Berliinin terroristi-iskun tekijä ilmeisesti kuului niihin aivopestyihin onnettomiin ihmisiin, jotka ovat joutuneet heidän omaa huonoa oloaan ja itsetuntoaan ruokkivien pahuuden lähettiläiden vaikutusvaltaan. Pitää muistaa, että aitoon jouluun ei kuulu kateus, viha, ylpeys ja välinpitämättömyys toisista ihmisistä, vaan ilo, rakkaus, toisten ihmisten hyväksyminen omana itsenään, muiden ihmisten kunnioittaminen sekä välittäminen. Toivon hartaasti, että Berliinin tapahtumat eivät sen raakuudesta ja tuskan aiheuttamisesta huolimatta lisää Euroopassa rasismia, ennakkoasenteita sekä ihmisten ja kulttuurien välistä vihanpitoa. Vihaa ja erilaisia ääri-ihmisiä, kuten esimerkiksi ääriuskonnollisia ja yleensäkin ääri-ideologioihin uponneita ihmisiä, maailmassa on tällä hetkellä jo liikaa. Yleisesti ottaen syyt suvaitsemattomuuteen ja rasismiin liittyvät pelkoon, huonoon itsetuntoon sekä tietämättömyydestä kumpuaviin ennakkoluuloihin. Me emme saa antaa Aleppon ja Berliinin kaltaisten tapahtumien vaikuttaa ihmisyyteemme, vaan meidän pitää voittaa omat sisäiset pelkomme ja uskoa ihmiseen. Onneksi nyt uutiset esimerkiksi Berliinistä osoittavat, että tätä uskoa on vielä olemassa, sillä joulutorit ovat taas siellä täyttyneet ihmisistä. Tämä kertoo sen, että ainakaan berliiniläiset eivät anna tori-iskun tekijän kaltaisten rikollisten pilata jouluiloaan ja –tunnelmiaan. Suurin toiveeni onkin, että edes näin jouluna pystyisimme ajattelemaan positiivisemmin ja rakentavammin saaden siten yhdessä aikaan paremman maailman ja ihmisille uskon tulevaisuudesta.

Joka tapauksessa näistä välillä ehkä hieman mollivoittoisista mietteistäni huolimatta toivon kaikille blogini uskollisille lukijoille oikein Hyvää ja Rentouttavaa Joulua sekä Entistä Parempaa Uutta Vuotta 2017!

Esa Lehtinen

Jätä kommentti

css.php