Ei ole miesjohtajia tai naisjohtajia – on vain johtajia!

(Julkaistu Toinen Mielipide 24.8.) Olen jotenkin tympääntynyt vielä nykyäänkin käytävään keskusteluun miesjohtajuudesta ja naisjohtajuudesta. Mielestäni johtajuus ei ole sidottu sukupuoleen. Muistan kerran olleeni eräässä seminaarissa hieman ilkeä vastatessani erään osallistujan minulle esittämään kysymykseen. Hän kysyi: ”Ovatko miehet ja naiset erilaisia johtajina?” Vastasin hänelle jotenkin näin: ”Minä en arvioi johtajaa sillä periaatteella, että onko hänellä pippeli vai pimppi, vaan niillä kriteereillä, jotka liittyvät hänen osaamiseensa ja toimiinsa esimiehenä.” Tämä oli ehkä hieman tyly vastaus sinänsä hyvään kysymykseen, mutta jotenkin vieläkin monissa puheissa ja keskusteluissa korostetaan liikaa johtajan sukupuolta arvioitaessa johtajuutta ja sen laatua.

”Jopa tutkimuksissa on haluttu erotella miehet ja naiset johtajina toisistaan”

Johtajien erotteleminen sukupuolen mukaan näkyy monissa erilaisissa asioissa ja tilan-teissa. Esimerkiksi kun mediassa puhutaan johtajasta, yleensä aina tällöin tarkoitetaan miesjohtajaa, mutta kun he puhuvat naisesta, joka on johtaja, aina kirjoitukseen jostain syystä tulee etuliite ”nais” eli puhutaan naisjohtajasta. Miksi näin? Liittyykö tähän jotain johtamisen historiaan liittyviä ennakkoluuloja naisen kykyihin johtajaksi? Satuin kerran lukemaan erästä Jyväskylän yliopiston tutkimusta, missä tarkasteltiin naista ja johtajuutta. Tutkimuksessa käytiin läpi mm. sitä miten nainen ja johtajuus on ollut aiheena erilaisissa tutkimuksissa. Siinä kerrottiin, että naisia ja johtajuutta koskeva tutkimus on ryhmiteltävis-sä kolmeen päävaiheeseen: 1: Kykenevätkö naiset johtajiksi?, 2. Eroaako naisten johta-miskäyttäytyminen miesten johtamiskäyttäytymisestä? ja 3. Miksi vain harvat naiset etene-vät huippujohtoon? Tässähän tulee näkyviin, että jopa tutkimuksissa on haluttu erotella miehet ja naiset johtajina toisistaan. Miksi? Pitääkö naisen sopivuutta johtajaksi oikein erikseen perustella tutkimuksissa vai piileekö siellä alla epäilys naisen sopivuudesta johtotehtäviin?

”Johtajuudessa on paljon sukupuoleen liitettyjä stereotypioita”

Toinen ihmettelynaihe on varsinkin mediassa käytävä keskustelu ja siellä julkaistut kirjoi-tukset, joissa pohditaan naisjohtajien eroja mieskollegoihinsa. Brittiläisessä ”laatulehdes-sä” Daily Mailissa julkaistiin taannoin kyselytutkimuksen tuloksia, jossa tällä vertailulla oikein mässäiltiin. Toimittajat päätyivät jutussaan lopulta siihen johtopäätökseen, että mies on naista parempi johtaja. Perusteluna käytettiin mm. tällaisia argumentteja: ”Naiset ovat hormonaalisista syistä ailahtelevia, kyvyttömiä jättämään henkilökohtaiset asiat kotiin ja puhuvat pahaa selän takana henkilökunnasta. Naisjohtajien alaisuudessa työskentely on yksinkertaisesti sanottuna painajainen.” Sen sijaan miesjohtajista kerrottiin näin: ”Miesjohtajilla ei ole piiloagendoja, mielialanvaihteluja ja he ovat suorapuheisia.” Höpön löpö, sanon minä. Minä olen urani aikana kohdannut runsain määrin johtajia ja voin rehellisesti sanoa, että niin miehissä kuin naisissa on niin juoruajia, selkäänpuukottajia, suorapuheisia, reiluja ja rehtejä ihmisiä johtajina. Eivät nuo asiat pelkästään sukupuoleen liity. Ne ovat enemmänkin heijastumia sukupuoliin liitetyistä stereotyyppisistä ennakkokäsityksistä. Samanlainen stereotyyppinen kuva liittyy mm. tunnetaitoihin ja tunnejohtamiseen. Naisia pidetään yleisesti ottaen parempina ilmaisemaan tunteitaan ja johtamaan tunneilmastoa kuin miehiä No, mietitäänpä tässä vaikkapa Ison Britannian entistä pääministeriä Margaret Thatcheria, Yhdysvaltain presidenttikandidaatti Hillary Clintonia tai Saksan nykyistä liittokansleria Angela Merkeliä. Eivät ainakaan nuo naiset johtajina ole antaneet kovinkaan vakuuttavaa kuvaa omista tunnetaito- tunnejohtamistaidoistaan. Minä olen urallani paljon kohdannut myös miesjohtajia, joilla on tunneosaaminen kohdallaan samoin kuin naisia, joilla niitä ei paljoakaan ole. Tämän takia sukupuoli ei tässäkään asiassa ole mikään ratkaiseva tekijä erotella sukupuolia toisistaan johtajina.

”Ulkonäköasioita ja pukeutumista korostetaan liikaa puhuttaessa naisjohtajista”

Kolmas asia, jossa mies- ja naisjohtajat erotellaan toisistaan, liittyy näinkin perinteiseen asiaan kuin ulkonäköön. Naisjohtajien ulkonäköä ja pukeutumista tarkastellaan kriittisesti, kun taa miehistä ei tässä yhteydessä mainita ollenkaan. Tämä naisten ulkonäköön liittyvät asiat esiintyvät tietysti muutenkin yhteiskunnassamme kuin pelkästään johtajissa puhuttaessa. Vaikuttaako siis ulkonäkö naisen arvoon ja osaamiseen johtajana? Iltalehdessä (30.1.2016) oli jopa tällainen aiheen liittyvä otsikko: ” Naisjohtaja ei saa mokata ulkonäössään”. Teksti jatkuu, johonkin tutkimukseen perustuen, mm. näin: ” Naisjohtaja ei saa mokata ulkonäössään. Hänen pitää olla laitettu, mutta ei liian laitettu. Pirtsakka tai räväkkä ei kannata olla.” Miesjohtajista en ole vastaavia juttua pahemmin löytänyt. Miesjohtaja saa siis olla minkä näköinen jöllikkä tahansa ilman, että hänen osaamistaan ja arvoaan johtajana epäiltäisiin. Bill Gates saa siis rauhassa pukeutua edelleenkin virttyneeseen kauluspaitaansa, Mark Zuckerberg t-paitaan ja likaisiin tennistossuihin ja Peter Vesterbacka huppariinsa. Eihän kyseisten herrojen ulkoista habitusta arvioida julkisesti, vaan enemmänkin keskitytään kyseisten herrojen toimintaan ja puheisiin. Miksi siis naisjohtajia ei kohdella näin?

”Kaikille johtajille verkostoituminen on tärkeä ja hyvä asia”

Minulta on joskus kysytty, että mitä järkeä on naisten verkostoitua keskenään esimerkiksi naisjohtajaverkostoiksi. Minä olen tähän kysynyt vastakysymyksen, että miksi naisjohtajat eivät muka saisi verkostoitua? Kaikki verkostoituminen on tärkeä ja hyvä asia. Kyllähän miesjohtajat verkostoituvat omiin hyväveliverkostoihinsa ja saunaklubeihinsa. Sitä paitsi naisjohtajaverkostoissa on hyvää se, että naiset kykenevät niissä ”buustaamaan” toisiaan ja antamaan hyviä vinkkejä toisilleen. Tietenkin johtajien olisi hyvä verkostoitua myös ”se-kaverkostoissa”. Siitä olisi varmaan kaikille eniten hyötyä. Tällä en tietenkään tarkoita sitä, että kaikkien olisi pakko mennä väkisin saunomaan sekavuoroissa, jos sitä ei halua.

”Sukupuolen korostamisessa johtajuuden yhteydessä ei ole mitään järkeä”

Minua on parin viime vuoden aikana muutaman kerran pyydetty sekä Suomessa että Vi-rossa puhumaan erilaisiin tilaisuuksiin ja seminaareihin naisjohtajille naisjohtajuudesta. Minä olen tähän kyllä mielelläni suostunut, mutta olen samalla sanonut kyselijöille, että vaikka olenkin johtamisen asiantuntija, en koe olevani mikään sukupuoleen sidotun johtamisen asiantuntija. Tätä johtajuuden sukupuolineutraalisuutta olenkin näissä esityksissäni ja luennoissani tuonut esille. Oma näkökulmani on kyllä välillä nostanut esille kriittisiä puheenvuoroja, mutta runsas keskustelu asiasta on aina hyvä asia. Mielestäni sukupuolen korostamisessa johtajuuden yhteydessä ei ole mitään järkeä, sillä se tuo taas tuossakin elämän osa-alueessa esille ikiaikaisen vertailun ja kilpailun sukupuolten välille siitä, kumpi on parempi ja sopivampi jossakin asiassa. Näitä sukupuoleen liittyviä kilpailuja ja vertailuja nähdään jo liian paljon monissa muissa elämän osa-alueissa, kuten esimerkiksi onko mies tai nainen parempi vanhempi, ajamaan autoa, huolehtimaan kotitöistä jne. Minusta näissä kaikissa asioissa tärkeämpää olisi keskittyä siihen, miten kukin ihminen voisi kehittää omia taitojaan ja tulla paremmaksi ilman, että tarvitsisi miettiä kumpaa sukupuolta hän edustaa. Sama asia koskee todellakin myös johtajuutta.

”Johtajan yhtenä tärkeimpänä tehtävänä on luoda luottamuksen siltaa omiin työntekijöihinsä”

Johtajuudessa ei sukupuolella, ulkonäöllä, pukeutumisella ja yleensäkään ulkoisella habituksella ole mitään tekemistä johtajuuden kanssa. Todellinen johtajuus on kiinni aivan muista asioista. Sukupuolta enemmän vaa’assa painaa se, osaako johtaja johtaa omilla taidoillaan ja esimerkillään. Johtajan yhtenä tärkeimpänä tehtävänä on luoda luottamuksen siltaa omiin työntekijöihinsä. Luottamus syntyy ainoastaan ihmisten välisen kanssakäymisen, yhteistyön ja vuorovaikutuksen kerrannaisvaikutuksena. Jokainen asiansa osaava johtaja huolehtii siitä, että luottamuksen edellytykset ovat organisaatiossa kunnossa. Tämä tarkoittaa sitä, että työyhteisössä vallitsee avoin keskustelu- ja tiedotuskulttuuri, organisaation arvot ovat yhteneväiset, ihmisiä kohdellaan samojen pelisääntöjen mukaan, työntekijöistä välitetään ja heitä arvostetaan sekä organisaatiossa arvostetaan ammattitaitoa ja osaamista.

”Henkisesti vahva johtaja pystyy luottamaan omaan johtajuuteensa”

Hyvän johtajan on oltava henkisesti vahva. Hänellä on oltava hyvä, terve itsetunto, mikä ilmenee hyvänä itsetuntemuksena ja itsensä johtamisena. Hän tiedostaa omat hyvät puo-lensa, mutta tunnistaa myös omat kehittämisalueensa. Hänelle tunnetilat ja niiden muutokset eivät ole mitään tabuja, vaan hän pystyy myös puhumaan ja keskustelemaan niistä. Tämän takia tunnejohtaminen on hänelle jokapäiväistä toimintaa. Henkisesti vahva johtaja pystyy luottamaan omaan johtajuuteensa samoin, kun hän kykenee ottamaan vastuun omista päätöksistään. Lisäksi hän uskaltaa ottaa hallittuja riskejä ja pystyy tarvittaessa myöntämään tekemänsä virheet. Tärkeitä lisävahvuuksia hyvällä johtajalla on mm. organisaation taloudellisten realiteettien ymmärtäminen, ongelmanratkaisutaidot, kyky ja rohkeus tehdä myös vaikeita päätöksiä, erilaisten johtamismenetelmien hallitseminen ja niiden soveltaminen käytäntöön, nopea reagointikyky, hyvä intuitio sekä kyky visioida ja luoda strategioita.

”Johtajuus ei ole, eikä saa olla, mikään sukupuolikysymys”

Johtajan auktoriteetti ei synny pelkän hierarkkisen aseman kautta, vaan se on ansaittava joka päivä. Esimiestä voidaan pelätä, mutta häntä ei kuitenkaan tällöin arvosteta. Johta-juus on taitolaji ja sitä taitoa ei kaikille ole annettu. Johtajuutta voi kuitenkin myös kehittää ja opiskella. Mutta hyväksi johtajaksi ei kuitenkaan tule pelkästään koulutuksia ja erilaisia kursseja käymällä. Johtaja voi käydä lukemattomia koulutuksia olematta kuitenkaan yh-tään sen parempi esimies kuin ennen näitä koulutuksia. Johtajuuden kehittäminen lähtee liikkeelle omasta itsestään, omasta persoonasta sekä sen tiedostamisesta. Johtajuus ei ole, eikä saa olla, mikään sukupuolikysymys, vaan siinä on kyse ihmisestä ja ihmisten johtamisesta.

Esa Lehtinen

 

Jätä kommentti

css.php