Konsultin kesätarinoita johtajuudesta, osa 7: Narsistijohtaja imee työyhteisöstään kaiken elinvoiman

”Johtajuus on helppoa, kun sen osaa”, sanotaan. En tiedä onko se koskaan helppoa, mutta hyvään johtajuuteen voi lähes kuka tahansa kehittyä, jos vain on tahtoa ja kykyä siihen. Kaikista ihmisistä ei kuitenkaan ole johtajiksi, ei vaikka mitä tekisi. Tämäkin asia pitää joskus tunnustaa ja tunnistaa. Pitkän konsulttiurani aikana olen kohdannut monenlaisia johtajia, niin Suomessa kuin myös ulkomailla. Osa heistä on hyviä johtajia, osalla taidot vaativat kehittämistä ja jotkut taas, valitettavasti, eivät sovi johtajiksi ominaisuuksiensa ja taitojensa perusteella. Lisäksi on tärkeää muistaa, että johtajat, kuten kaikki muutkin ihmiset, ovat erilaisia persoonia ja yksilöitä, mikä tietenkin tekee jokaisen johtamisvalmennuksen ja -mentoroinnin yksilöidyksi ja kunkin organisaation ja henkilön omiin tarpeisiin räätälöidyiksi projekteiksi. Erilaiset persoonat vaikuttavat eri tavoin johtamisessa ja näkyvät eri tavoin johtajien johtamistavoissa. Johtajan esimerkki vaikuttaa merkittävästi hänen omaan työyhteisöönsä, niin hyvässä kuin pahassa. Olen kesäsarjani aikaisemmissa osissa käsitellyt esimerkkien kautta autoritääristä, osallistavaa, neuvovaa, valmentavaa, ”tuuliviirijohtajaa” sekä palvelevaa johtajaa. Tässä kirjoitussarjani seitsemännessä osassa esittelen jälleen erään työurani aikana kohtaamani johtajan, kerron hänen toiminnastaan johtajana sekä hänen johtamisensa ja persoonansa vaikutuksista hänen työyhteisössään. Tämänkertaisen tarinani johtaja on ihmisenä eräänlainen Tohtori Jekyll ja Mr Hyde-tyyppi. Hän voi olla erittäin miellyttävä ja ystävällinen niille, joille hän haluaa näyttää hyvää naamaa, mutta jotkut joutuvat näkemään ja kokemaan hänen hirviöpuolensa. Johtajana hän toimi samalla tavoin kaksijakoisesti. Toisille ihmisille työpaikallaan hän antoi itsestään miellyttävän ja mukavan kuvan, toisille taas aivan päinvastaisen. Tämä ei tietenkään voinut olla jättämättä jälkiä hänen työyhteisöönsä. Tässäkin tarinassa olen, kuten aikaisemmissakin tarinoissani, ko. henkilön ja organisaation tunnistamisen estämiseksi yleistänyt ja muuttanut joitakin tarinani yksityiskohtia.

”Erja (nimi muutettu) on noin viisikymppinen osastopäällikkö eräässä suuressa julkishallinnon organisaatiossa. Ensivaikutelma hänestä on positiivinen, sillä hän on erittäin ystävällinen ja seurallinen ihminen, mutta kun hänet oppii tuntemaan paremmin, tuon fasadin alta alkaa paljastua paljon muutakin. Johtajana Erja on kaksijakoinen. Silloin kun asiat menevät hänen mielestään oikeaan suuntaan, johtaminen on sulavaa, jopa kannustavaa, mutta kun tilanne on päinvastainen, tulee Erjan Mr Hyde puoli hyvin esiin. Tällöin työyhteisön ilmapuntari laskee nopeasti pakkasen puolelle Erjan pitäessä huolta siitä, että kaikki näkevät, että hän ei ole tyytyväinen asioiden kehitykseen. Erja myös luokittelee johtamansa ihmiset selkeästi kahteen ryhmään: ne joista hän pitää ja ne, joista hän ei pidä. Ensimmäiseen ryhmään kuuluvia ihmisiä hän kohtelee ystävällisesti ja miellyttävästi, toista taas joko välinpitämättömästi tai jopa vihamielisesti. Lisäksi hän välillä jopa vaihtelee näiden kahden ryhmän jäseniä keskenään. Näin kukaan hänen ryhmänsä jäsen ei voi olla varma ”paikastaan”. Erja on selvästi oppinut hyvin antiikin roomalaisten ” Divide et Impera” (hajota ja hallitse) –periaatteen johtamisessaan. Keskusteltaessa Erjan alaisten kanssa hänen johtamisestaan, ovat he erittäin varovaisia puheissaan, mutta selvästi näkyy, että hänen ryhmässään kuohuu pinnan alla. Heidän mielestään Erjan johtaminen on usein varsin linjatonta ja epäselvää. Aina ei oikein tiedä, mitä hän oikein haluaa. Lisäksi Erjan johtamiseen vaikuttaa erittäin paljon se, millä tuulella hän sattuu olemaan. ”

”Kaikki narsistisuus ei ole negatiivista, vaan narsismia on kahdenlaista, tervettä ja sairasta”

Erjalla on paljon narsistisen ihmisen piirteitä, mutta se onko hän todella narsisti, on vaikea diagnosoida ainakin näin maallikon taholta. Tämä diagnosointi vaatisi psykiatrian alan ammattilaisen tutkimusta. Se on kuitenkin selvää, että hänen toiminnassaan ja käyttäytymisessään on paljon selviä narsismiin liitettäviä piirteitä. Lisäksi on hyvä muistaa, että puhuttaessa narsismista, siitä on muodostunut nykypäivänä liiankin helposti heitettävä kirosana. Usein havaitsee, että ihmiset eivät aina ymmärrä, mistä he puhuvat. Tämän takia onkin hyvä hieman avata käsitettä. Narsismi siis tarkoittaa itserakkautta, oman itsensä ihailua ja viettienergian kohdistumista omaan itseensä. Kaikki narsistisuus ei kuitenkaan ole negatiivista, vaan narsismia on kahdenlaista, tervettä ja sairasta narsismia. Terveessä narsismissa itsensä rakastaminen ei tapahdu muiden ihmisten kustannuksella tai heitä väheksyen, vaan se korostaa henkilön hyvää ja tervettä itsetuntoa. Tällöin se tarkoittaa tervettä oman itsensä kunnioittamista ja arvostamista. Yleisimmin narsismilla tarkoitetaan kuitenkin jonkinasteista häiriötä. Tällöin narsismi voi olla myös sairasta, jolloin puhutaan narsistisesta persoonallisuushäiriöstä. Lisäksi puhuttaessa narsistisista piirteistä, on hyvä muistaa, että meillä kaikilla ihmisillä on narsistisia piirteitä, osalla enemmän ja osalla taas vähemmän.

”Narsistisen esimiehen johtamassa työyhteisössä johtaminen on epämääräistä ja poukkoilevaa”

Narsistisen esimiehen johtamassa työyhteisössä johtaminen on epämääräistä ja poukkoilevaa. Johtamisongelmat näkyvät sekä asia- että henkilöstöjohtamisessa. Päätöksenteossa hän usein tekee omien alaistensa mielestä ristiriitaisia ja jopa epäoikeudenmukaisiksi koettuja päätöksiä, joita hän ei mitenkään edes yritä muille perustella. Narsistisella esimiehellä ei ole riittävää kiinnostusta selkeän ohjeistuksen antamiseen sekä työn ohjaamiseen, seuraamiseen ja työn tekemisen tukemiseen. Usein tuntuu jopa siltä, että itse työn lopputuloksella ei ole mitään merkitystä. Suurempi merkitys on ennemminkin sillä, että kaikki sujuu itseriittoisen narsistin vaatimusten ja normien mukaan.

”Erjan kyky empatiaan on erittäin vähäinen. Hänellä ei ole tapana korostaa käskyjään korottamalla ääntään, mutta hänellä on erittäin myrkyllinen kieli, jota hän osaa käyttää tehokkaasti sekä suoraan että varsinkin kohdehenkilön selän takana. Erja onkin työpaikkansa ”juorukerhon” aktiivinen jäsen. Erjan työpaikalla juorukerho on aktiivinen toimija. Juorujen kohteet vain vaihtuvat, riippuen siitä ketkä ovat sillä hetkellä pois kahvihuoneesta. Lisäksi Erjalla on tapana usein korostaa itseään puhumalla työntekijöilleen, kuinka raskasta ja vaativaa hänen työnsä johtajana on. Hän selvästikin odottaa muiden kuuntelevan häntä osanottavasti ja myötämielisesti.”

”Narsistinen esimies on hyvin itsekeskeinen”

Narsistinen esimies on hyvin itsekeskeinen ja vaatii muiden kiinnittävän huomiota häneen itseensä. Hän selvästi tarvitsee jatkuvasti omilta työntekijöiltään tukea, huomiota ja ihailua, jotta hän kykenee säilyttämään itsekunnioituksensa. Narsistinen esimies odottaa alaistensa suorastaan ihailevan hänen täydellisyyttään. Työntekijöiden roolina onkin toimia hänen oman erinomaisuutensa pönkittäjinä ja oman minän jatkeina. Työyhteisön ilmapiiriä hankaloittaa myös se, että narsistinen esimies on taitava muiden ihmisten lukija ja manipuloija. Hän kykenee usein hallitsemaan työyhteisöään siten, että osaa työntekijöistään hän kehuu ja toisia taas hän arvostelee. Narsistinen esimies kerää ympärilleen häntä itseään mielistelevän ja hänen mielipiteitään myötäilevän ”juu-juuryhmän”. Tässä ryhmässä hänellä on mahdollisuus loistaa valokeilassa kaikkien ihailun kohteena. Mielistelijäryhmän roolina on kannatella narsistisen esimiehen heiveröistä itsetuntoa. Näitä suosikkejaan hän sitten suosii nostamalla heidät muita työntekijöitä parempaan asemaan. Lisäksi hän jopa sallii heille joitakin erivapauksia. Mutta mikään ei tässäkään ole aina varmaa, sillä on hyvä muistaa, että mielistelijöiden suosikkiasema säilyy ainoastaan niin kauan kuin narsistinen esimies itse kokee hyötyvänsä siitä

”Palavereissa ja muissa keskustelutilanteissa Erja odottaa muiden kannattavan hänen ideoitaan ja ehdotuksiaan. Jos hänen puheitaan ja ehdotuksiaan kritisoidaan ja asiat eivät etene hänen suunnitelmiensa mukaan, hänellä on toisinaan tapana jopa rynnätä ulos palavereista ovet paukkuen tirisyttämällä toisinaan jopa marttyyrinä pettymyksen kyyneliä. Jälkeenpäin hän sitten syyttää muita asioiden epäonnistumisesta ja kokee itseensä kohdistuneen kritiikin epäluottamuslauseena omaa johtamistaan kohtaan. Erjalla on käytössä myös selkeä suosikkijärjestelmä, sillä hänellä on osastollaan työntekijöitten joukossa omia suosikkeja ja liittolaisia. Nämä suosikit saavat häneltä usein sisäpiirin tietoja sekä toisinaan jopa salassa pidettäviä tietoja organisaation tulevista suunnitelmista. Näin tieto uusista asioista leviää työntekijöiden keskuuteen usein aikaisemmin kuin heidän omille lähiesimiehilleen.”

”Narsistinen esimies ei siedä lähellään ihmisiä, joita hän kokee kilpailijoikseen ja uhkaksi asemalleen”

Itseään ja ajamiinsa asioihin kohdistuneeseen kritiikkiin narsistinen johtaja suhtautuu usein kiukuttelemalla ja suuttumalla sekä pyrkimällä häpäisemään parhaansa mukaan kritiikin antajan. Tässä yhteydessä on hyvä tiedostaa, että rehentelystä, mahtailusta ja itseriittoisuudesta huolimatta, hänen oma itsetuntonsa on jatkuvasti uhattuna. Tämä taas usein voi johtaa ns. tuhoavaan kateuteen. Tällä tarkoitetaan sitä, että narsistinen esimies ei siedä lähellään ihmisiä, joita hän kokee kilpailijoikseen ja uhkaksi asemalleen. Nämä oman asemansa uhkaajat hän pyrkii parhaimpansa mukaan savustamaan ulos omalta osastoltaan tai jopa koko organisaatiosta. Näin pahimmissa mahdollisissa tapauksissa narsistinen esimies tuhoaa oman organisaationsa tehokkuuden ja tuottavuuden erottamalla kyvykkäitä työntekijöitä ja hajottamalla tehokkaita ryhmiä ja tiimejä.

”Niin, onko sitten mitään tehty Erjan tilanteelle. Vastauksena tähän voisi sanoa: on ja ei! Erjan alaisista rohkeimmat ovat yrittäneet viedä asiaa eteenpäin niin luottamusmiehelle, työsuojeluvaltuutetulle kuin myös työterveydenhuoltoon ja kerran jopa työsuojeluviranomaiselle, mutta asia ei etene. Syitä on oikeastaan kaksi: ensimmäinen liittyy Erjan osastoon. Siellä vallitsee selkeä pelon ilmapiiri eli kukaan, paitsi ne muutamat rohkeat ”häiriköt”, ei suostu puhumaan asiasta avoimesti. Toinen asia liittyy Erjaan itseensä. Hän kykenee näyttämään hyvää naamaa omille esimiehilleen ja asiaa selvittäviin henkilöihin päin. Suhteessa Erjaan organisaatio on jakautunut selkeästi kahteen rintamaan. Omiin esimiehiinsä Erjalla on hyvät ja luottamukselliset välit. He pitävätkin häntä pätevänä johtajana ja tukevat hänen toimintaansa. Näin tilanne on ajautunut umpikujaan”

”Narsistisen esimiehen vaikutukset omaan työyhteisöönsä ja sen ilmapiiriin ovat suuria”

Kuten jo edellä kerrotusta esimerkistä ilmenee, narsistisen esimiehen vaikutukset omaan työyhteisöönsä ja sen ilmapiiriin ovat suuria. Hajota ja hallitse-toiminta, uhkailu, juoruilu ja tiedon panttaaminen johtavat siihen, että työyhteisössä vallitsee jatkuva epävarmuuden, ahdistuneisuuden ja pelon ilmapiiri. Ilmapiiri työyhteisössä muovautuu vainoharhaiseksi. Tällöin työpaikan Ihmissuhteet kärsivät, ovat pinnallisia ja yleensäkin suhtautuminen työkavereihin on ristiriitaista ja ailahtelevaa. Ihmiset kokevat parhaimmaksi sulkeutua huoneisiinsa ja työpisteisiinsä. He pyrkivät olemaan mahdollisimman hiljaa, jopa näkymättömiä. Pelolla johtaminen onkin nykyisessä taantuman moukaroimassa työelämässä vielä valitettavan yleistä. Narsistisen esimiehen on helppo pelotella alaisiaan, kun organisaatiomuutokset, lomautukset ja irtisanomiset ovat lähes jokapäiväisiä tapahtumia.

Miten pitää toimia, jos työyhteisössä on narsistinen esimies? Periaatteessa asiat ovat kunnossa, sillä kaikenlainen häirintä ja kiusaaminen on työlainsäädännössä ja työmarkkinajärjestöjen sopimuksissa julistettu kielletyiksi asioiksi suomalaisilla työpaikoilla. Käytännössä asia ei ole kuitenkaan näin yksinkertainen. Narsistin kanssa toimiminen on erittäin hankalaa, käytännössä usein jopa lähes mahdotonta. Tämän vuoksi työyhteisön sisällä, missä asiaa tietenkin ensisijaisesti tulisi hoitaa, asiallinen keskustelu ongelmista on erittäin vaikeaa, sillä narsistinen esimies ottaa kaiken itseensä kohdistuvan kritiikin henkilökohtaisena loukkauksena. Hän ei voi sietää oman johtamistyylinsä tai toimintatapojensa arvostelua. Tietenkin tilanteeseen on mahdollista saada ratkaisu, jos organisaation johto puuttuu narsistisen esimiehen toimintaan jämäkästi, mutta usein käytännössä ylimmän johdon toiminta on osoittautunut tässä asiassa varsin ”munattomaksi”. Tällöin usein ainoiksi keinoiksi sitten ikävä kyllä jääkin kääntyminen työterveyshuollon puoleen sekä sieltä saataviin sairauslomiin. Toisena keinona voidaan pitää sitä, että narsistiseen esimieheen kyllästyneet työntekijät yksinkertaisesti pyrkisivät vaihtamaan toiseen työpaikkaan eli sairaasta työyhteisöstä terveeseen työyhteisöön. Tietenkään ei ole oikeudenmukaista, että syyttömät kärsivät. Tämän vuoksi suomalaisissa organisaatioissa on vielä paljon tekemistä sekä kiusaamistilanteiden ehkäisyssä ja hoitamisessa että ”Erjojen” kaltaisten tuottavuutta ja työyhteisöjen viihtyvyyttä nakertavien esimiesten toiminnan patoamisessa.

Esa Lehtinen

 

Jätä kommentti

css.php