Vuosi vaihtui – mitä tapahtuu johtamisessa?

Jälleen on vuosi vaihtunut ja on aika pohtia mennyttä vuotta 2014 sekä miettiä hieman myös tulevaisuutta. Asiaa voisi pohtia monestakin näkökulmasta, mutta valitsin pohdintani kohteeksi itselleni rakkaan aiheen eli johtamisen. Seuraavat ajatukseni ovat siis omia henkilökohtaisia mielipiteitäni, jotka perustuvat sekä omiin havaintoihini että perinteiseen ”musta tuntuu”-analysointiin.

”Globaalissa politiikassa vuosi 2014 on tuonut mukanaan ”macho- johtamisen” elementtejä”

Olen raa’asti jakanut tarkastelussani johtamisen kahteen osaan: poliittiseen johtamiseen ja organisaatioiden johtamiseen. Tarkasteltaessa poliittista johtamista megatasolla eli maailmanlaajuisesti, vuosi 2014 selvästi on tuonut mukanaan huolestuttavia ”macho- johtamisen” elementtejä. Tämä näkyy, etenkin tarkasteltaessa meidän suuren itänaapurimme aseiden kalistelua ja uhittelua niin Ukrainassa kuin muuallakin maailmassa. Venäjä presidentti Putinin johdolla selvästi kokee ns. menneen ajan suurvaltasyndroomaa, jossa menetettyä asemaa pyritään keinolla millä hyvällä tuomaan esille ajatuksella ”katsokaa kaikki: me olemme vielä vahvoja”. Samanlaista menetetyn aseman krapulaa ovat jo aikaisemmin poteneet mm. Ranska, Saksa ja Iso-Britannia. Venäjällä tätä asennetta tuodaan esille niin verbaalisesti propagandapuheissa kuin myös voimakas johtaja-kulttia luomalla brändäämällä johtajaa eräänlaisena supermiehenä esitellen häntä mm. ylävartalo paljaana erilaisissa tempauksissa niin tiikerin kanssa painien kuin myös moottoripyöräjengin ”kunkkuna”. Pääyleisönä tälle macho-johtamiselle on tietenkin oman maan väestö, jolle syötetään yksi ainoa totuus median avulla samalla sensuroimalla ja vaientamalla virallista totuutta vastustavat mielipiteet.

”Suomalaisessa politiikassa asioista kyllä keskustellaan paljon ja suunnitelmia luodaan, mutta käytännön tekoja ei vain saada aikaan”

Suomessa vuonna 2014 valtiollisessa poliittisen johtamisen kentässä on ollut politiikan keskiössä heikko monen puolueen muodostama koalitiohallitus, jota johtavat kokemattomat poliittiset johtajat. Suomi elää tällä hetkellä syvässä taantumassa, minkä tosiasiana kaikki kyllä myöntävät. Tästä huolimatta suomalaisessa politiikassa on vahva polarisaatio hallituksen ja opposition välillä. Suuresta kriisitilanteesta huolimatta mitään hyvää yhteistyötä ei ole kyetty saamaan aikaan. Poliittiset johtajat eivät selvästikään ole ymmärtäneet sitä, että jos halutaan hyvinvointi-Suomen jatkavan taivaltaan myös tulevaisuudessa, pitäisi asian varmistamiseksi tehdä todella suuria päätöksiä ja rakenteellisia uudistuksia. Asioista kyllä keskustellaan paljon ja suunnitelmia luodaan, mutta käytännön tekoja ei vain saada aikaan. Näin tärkeiden päätösten toimeen saattaminen kestää ja asioiden hoitaminen vain hankaloituu. Tilannetta vielä pahentaa tulevat kevään 2015 eduskuntavaalit, jotka tekevät suurten päätösten tekemisen hankalaksi poliittisille johtajille heidän pelätessään suuria vaalitappioita. Suomessa kaivataankin nyt tällä hetkellä sellaisia poliittisia päättäjiä, jotka tulevista vaaleista huolimatta uskaltaisivat osoittaa johtajuuttaan ja tarttua toimeen.

”Kuntatasolla poliittisella johtamisella on suuria haasteita”

Myös kuntatasolla poliittisella johtamisella on suuria haasteita. Yksi suuri haaste on kuntien tehtävien jatkuva lisääntyminen ja tehtävien hoidon monimutkaistuminen. Kunnissa poliittiset johtajat joutuvat yhä enemmän tukeutumaan kuntien virkamiesjohdon asiantuntemukseen ja luottamaan heidän neuvoihinsa. Tässä duaalijohtamisessa ei tietenkään välttämättä ole mitään ristiriitaa, mutta on kuitenkin riski, että ammattijohdon tietoon ja osaamiseen liittyvä valta vaikuttaa poliittiseen päätöksentekoon enemmän kuin on aina soveliasta. Tarkoitan tällä lähinnä mahdollisuuksia virkamiesjohdon sooloiluun ja poliittisen päätöksentekojärjestelmän ohittamiseen. Toiseksi, virkamiesten suhteellinen yliedustus kunnallisissa luottamustehtävissä voi aiheuttaa myös ongelmia etenkin silloin, kun päätettään asioista, jotka liittyvät heidän omiin tehtäväalueisiinsa. Tietysti tällöin virkamiesten tulisi jäävätä itsensä päätöksenteossa, mutta tekevätkö kaikki varmasti näin? Kolmanneksi, kunnallisessa päätöksenteossa sama puolue, tai samat puolueet, sekä usein myös samat henkilöt ovat olleet mukana kuntien johtotehtävissä jopa vuosikymmenten ajan. He ovat muodostaneet tänä aikana tiiviitä keskinäisiä verkostoja, yhteistyösuhteita ja jopa riippuvuussuhteita, joissa muhii riski tietynlaiselle ”sisäpiiritoiminnalle”. Tietenkin nämä yhteistyöverkostot ovat tärkeitä asioiden hoitamiselle, mutta se antaa mahdollisuuksia myös asioiden ”hyvä veli -päätöksille” jo ennen asioiden etenemistä poliittiseen päätöksentekoprosessiin. Nämä määräysten ja ohjeiden ohittaminen, tai ”polkujen oikaisut” eivät välttämättä ole laittomia tai sääntöjen vastaisia, mutta toisinaan ne eivät kuitenkaan ole sääntöjen ”hengenmukaisia”. Neljänneksi, kunnat valtion lailla painivat suurissa taloudellisissa ongelmissa. Saadakseen säästöjä aikaan kunnissa pitää tehdä suuria poliittisia ja periaatteellisia päätöksiä, jotka vaikuttavat kaikkien kuntalaisten elämään? Ovatko kuntien poliittiset johtajat valmiita tekemään niitä?

”Siirtyminen perinteisestä ”insinöörijohtamisesta” ihmisten johtamiseen on tapahtumassa pikkuhiljaa”

Suomessa organisaatioiden johtamisessa suurimpia haasteita lähivuosina aiheuttavat työelämässä tapahtuvat muutokset. Vuosi 2014 on vahvistanut tätä trendiä edelleen Perinteisen ”savupiipputeollisuuden” ja elektroniikkateollisuuden hiipuminen on nopeasti muuttamassa Suomea jälkiteollisesta yhteiskunnasta palvelu- ja informaatioteknologiayhteiskunnaksi. Muun muassa digitalisaation eteneminen, etätyön ja projektien jatkuva lisääntyminen sekä uusien, aikaisempia sukupolvia koulutetumpien, työntekijäsukupolvien astuminen työelämään aiheuttavat sen, että suomalainen johtaminen on jatkuvassa murroksessa. Kehittymistä tapahtuu koko ajan, vaikka perinteet ovat välillä varsin lujassa. Siirtyminen perinteisestä ”insinöörijohtamisesta” ihmisten johtamiseen on tapahtumassa pikkuhiljaa. Tähän kehitykseen on tietenkin monta syytä, mutta yksi syy on varmasti se, että nuoremmat sukupolvet eivät enää suostu alistumaan käskyttämiseen ja pakottamiseen. Nuorille työntekijöille johtajuus ei enää ole yhteydessä pelkästään esimiehen hierarkkiseen asemaan, vaan esimiehen on ansaittava auktoriteettinsa heidän silmissään. Tämän takia työntekijöitten johtamisessa ja motivoimisessa on tullut yhä keskeisemmäksi ihmisten huomioiminen ja arvostaminen yksilöinä, vuorovaikutteisuus sekä tunteitten johtaminen.
Julkishallinnon organisaatioissa, sekä kunta- että valtiosektorilla, hallitsevina ”teemoina” vuonna 2014 olivat toiminnan ja hallinnon keskittäminen (mm. kuntaliitokset), erilaiset toiminnan kehittämishankkeiden läpivienti (mm. kunta- ja palvelurakenneuudistus, valtionhallinnon vaikuttavuus- ja tuloksellisuusohjelma) sekä kauan jahkatusta sote-uudistuksesta sopiminen. Se, miten nämä asiat vaikuttavat johtamiseen, todelliseen toiminnan ja hallinnon kehittämiseen, byrokratian vähentämiseen sekä lopulliseen tavoitteeseensa eli asiakaspalvelun tehostumiseen, jää vielä nähtäväksi. Esimerkiksi sote-uudistus on vielä iso kysymysmerkki eli tehostaako se todella hallintoa vai muodostuuko siitä uusi ”hallintohimmeli” kunta- ja valtionhallinnon väliin.

”Yleisesti ottaen suomalainen työelämän laatu on vuonna 2014 mennyt eteenpäin”

Yksityisen sektorin organisaatioissa toiminnan ja johtamisen kehittäminen on vuonna 2014 ollut tuttuun tapaan vaihtelevaa. Osa organisaatioista panostaa toiminnan kehittämiseen osan taas ollessa siinä suhteessa enemmän tai vähemmän passiivisia. Sitten on taas ryhmä niitä organisaatioita, jotka tekevät jatkuvia uudistuksia uudistusten perään. Tällä tarkoitan sitä, että joissakin organisaatioissa tehdään esimerkiksi organisaatiouudistuksia muutaman vuoden välein, jopa niin tiuhaan tahtiin, että henkilöstö ei ole ehtinyt tottua edelliseenkään uudistukseen, kun jo uusi tekee tuloaan. Tällöin helposti muodostuu eräänlainen ”uudistusähky”, joka haittaa todellisten tulosten aikaansaamista. Tosin yleisesti ottaen suomalainen työelämän laatu on myös vuonna 2014 mennyt eteenpäin. Tästä on todisteena se, että suomalaisia yrityksiä on viime vuonna ollut jälleen kerran korkeilla sijoituksilla Euroopan parhaat työpaikat –tutkimuksessa. Vuonna 2014 hyviä sijoituksia saavuttivat mm. Vincit, Karttakeskus ja Fondia.

Silti organisaatioiden johtamisessa ja sen kehittämisessä on vielä paljon tekemistä. Työtä vaikeuttaa etenkin organisaatioiden erilaiset toimintaympäristöt ja toimintahaasteet sekä johtajien erilaiset persoonat ja lähtökohdat. Lisäksi taantuma-aikoina organisaatioiden erot kärjistyvät. Esimerkiksi nykyisen pitkittyneen taantuman aikana on tapahtunut eräänlainen ”jyvät erottuvat akanoista” –ilmiö. Tällä hetkellä esimiehiään ja henkilöstöään kouluttavat ne organisaatiot, jotka ajattelevat kaukonäköisesti tulevaisuuttaan. He pitävät henkilöstöstään hyvää huolta myös huonoina aikoina ja panostavat sen kehittämiseen. Näiden organisaatioiden johto kokee henkilöstön enemmänkin panostuksena tulevaisuuteen kuin pelkkänä kulueränä, joka voidaan potkia pois koska tahansa säästösyistä. Loput organisaatiot ”kärvistelevät” ja elävät kituuttaen päivä kerrallaan. Vuosi 2015 tuskin tuo tähän kehitykseen paljoakaan muutosta. Tosin toivottavasti olen asiassa väärässä…

Nyt jos koskaan Suomi tarvitsee hyviä johtajia niin politiikassa kuin myös organisaatioissa. Tarvitsemme sellaisia johtajia, jotka ovat valmiita tekemään suuria päätöksiä. Johtajien tarvitsee omata selkärankaa tehdä jopa sellaisia päätöksiä, jotka välttämättä eivät miellytä ketään, mutta silti ne ovat välttämättömiä. Lisäksi tarvitsemme johtajia, jotka ovat innovatiivisia ja kykenevät luomaan rohkeita visioita tulevaisuudesta. Samoin he pystyvät innostamaan muita ihmisiä seuraamaan heitä visioiden toteuttamisessa. Tällaisten johtajien avulla me saamme Suomen uuteen nousuun.

Esa Lehtinen

2 kommenttia artikkeliin “Vuosi vaihtui – mitä tapahtuu johtamisessa?”
  1. avatar riitta.nyqvist sanoo:

    Moro Esa!
    Joulu ja vuodenvaihde on luterilaisen työmoraalin omaavalle siitä mukavaa aikaa,
    että voi ahmia kirjapinoja matalammaksi, ilman synnintuntoa.
    Karo Hämäläisen&Mika Mäkeläisen Taivas+Helvetti,
    tarinoita yrittäjistä, iski tajuntaan.
    Varsinkin St1 pomon Mika Anttosen johtamis-filosofia.
    Anttonen on jyrkin sanoin arvostellut EK:n pomoa,
    mm. duunarien palkanalennus-vaatimuksista.
    Anttosen mielestä suuryritysten pomojen palkkoja pitäisi laskea,
    kylmää kyytiä saavat myös optiojärjestelmät.
    Anttosen laskelmien mukaan Suomen duunarien palkkataso ei ole
    syy tilauskantojen katoon.
    Hänen mielestään pitäisi tehdä uusia tuotteita ja nostettava osaamistasoa.
    Anttonen ”Suomi pärjää, kun on riittävästi ihmisiä, joilla on riittävä kunnianhimon
    taso ja intohimo.”
    Niinpä Esa, Suomi tarvitsisi enemmän anttosia,
    joille duunari on muutakin kuin kuluerä.
    Antoisaa v. 2015!
    Riitta

    • avatar Esa Lehtinen sanoo:

      Hei Riitta!

      Hyvää alkanutta vuotta myös sinulle! Sinulla on selvästi sama harrastus kuin minulla eli lukematta jääneiden kirjapinojen purku. . Itse asiassa olen lukenut saman Taivas ja Helvetti -kirjan kuin sinäkin olet ja muistan Anttosen telstin. Olen hänen kanssaan samaa mieltä siinä, että työntekijä ei saa olla yrityksen johdolle pelkkä kuluerä vaan se on enemmänkin resurssi. Työntekijä on palkkansa ansainnut tässä korkeiden maksujen ja verojen maassa. Tuottavuutta ja tehokkuutta voi, ja pitääkin voida, muilla keinoilla nostaa kuin palkkoja alentamalla. Niitä keinojahan on. Lisäksi muistaakseni Mika Anttonen jossain haastattelussa sanoi myös sitä, että, meillä Suomessa pitäisi lopetta jatkuva marina ja kitänä sekä ryhtyä toimeen ja nostaa Suomi pois tästä pitkästä taantumasta. Ilman uusia innovaatioita ja kovaa työtä se ei onnistu. Tässä ehkä on se ”mantra” tälle vuodelle: ”innovoi ja ryhdy toimeen!” 🙂

Jätä kommentti

css.php