Narsistinen esimies tappaa työnilon työyhteisöstään

(Kirjoitus perustuu Mielenterveysmessuilla, Helsingin Wanhassa Satamassa, 18.11.2014 pidettävään yleisöluentooni ”Narsisti esimiehenä – työyhteisön lamautin”)

Lyhyesti sanottuna narsismilla tarkoitetaan itserakkautta, oman itsensä ihailua ja viettienergian kohdistumista omaan itseensä. Kaikkea narsistisuutta ei kuitenkaan pidetä kielteisenä, vaan on olemassa sekä tervettä että sairasta narsismia. Terveessä narsismissa itsensä rakastaminen ei tapahdu muiden ihmisten kustannuksella tai heitä väheksyen, vaan se korostaa henkilön hyvää ja tervettä itsetuntoa. Siihen voidaan liittää terve oman itsensä kunnioittaminen ja arvostaminen. Yleisimmin narsismilla tarkoitetaan kuitenkin jonkinasteista häiriötä. Narsistinen persoonallisuushäiriö hyväksyttiin vuonna 1980 psykiatriseen diagnostiseen järjestelmään. Siihen kuuluvalle ihmiselle on ominaista erilaiset suuruuskuvitelmat, voimakas ihailun tarve ja empatian vähäisyys. Tällainen henkilö kokee olevansa oikeutettu erikoiskohteluun, hän on kateellinen tai ylimielinen muita kohtaan sekä käyttää niin halutessaan muita häikäilemättä hyväkseen. Koko väestöstä arvioidaan noin 1 – 2 prosentilla esiintyvän tätä häiriötä, johtajista noin 4 – 5 prosentilla. Narsistisiksi persoonallisuushäiriöiksi laskettavia häiriötekijöitä on myös kolme muuta eli epäsosiaalinen persoonallisuushäiriö (psykopaattinen käytös, 2-3 % väestöstä), huomiohakuinen persoonallisuushäiriö (2-3 % väestöstä) sekä epävakaa persoonallisuushäiriö (myös 2-3 % väestöstä). Tutkijat arvioivat, että keskimäärin 7-9 prosenttia ihmisistä potee jotain näistä neljästä narsistisesta persoonallisuushäiriöstä, miehistä jopa 11-18 prosenttia. Ongelmana on kuitenkin se, että ihmisen diagnosointi narsistiksi on usein vaikeaa jopa alan ammattilaisille, puhumattakaan maallikoille. Tämän takia ihmisen nimittämistä narsistiksi tulisikin aina tarkkaan harkita. Lisäksi on hyvä muistaa, että meillä kaikilla ihmisillä on narsistisia piirteitä, narsisteilla ne vain ampuvat reippaasti yli soveliaisuuden.

”Narsistisen esimiehen vaikutukset voivat jopa lamauttaa koko organisaation tehokkuuden ja toimintakyvyn”

Narsismista aiheutuvat ongelmat ovat jatkuvasti lisääntyneet työpaikoilla. Kriistilannejohtamisesta opinnäytetyönsä tehnyt Patrian huoltopäällikkö Pasi Niemi kertoi varsin osuvasti Talousanomien haastattelussa v. 2011 seuraavaa: ”Narsistit usein hakeutuvat juuri sellaisiin tehtäviin, joissa heidän itsensä kuvittelema ”erinomaisuus” pääsee esille. Tämän takia heitä kohtaakin juuri esimiestehtävissä tai erityisosaamista vaativissa asiantuntijatehtävissä. Narsistiselle esimiehelle suotuisan ”pelikentän” luo erityisesti hierarkkinen organisaatiorakenne, autoritäärinen johtaminen sekä byrokraattinen toimintamalli. Näissä tilanteissa päätöksenteko on keskittynyt organisaation yläpäähän ja ylin johto voi helposti eristäytyä elämään omassa maailmassa ja todellisuudessa. Samoin tiedon kulku hidastuu, muuttuu ja jopa estyy monihierarkkisessa ja byrokraattisessa järjestelmässä.” Tällaisessa toimintaympäristössä päästessään organisaation ylimpään johtoon, narsistinen henkilö tuntee itsensä lopulta täydelliseksi ja kaikkivoivaksi. Narsismille ”otollisia” toimintaympäristöjä ovat mm. terveyskeskukset, oppilaitokset ja hallinto-organisaatiot. Tutkimuksissa on todettu, että yksikin narsisti saastuttaa tehokkaasti oman työyhteisönsä ilmapiirin. Tämä saastuttaminen on sitä tehokkaampaa ja laajempaa, mitä korkeammassa asemassa narsisti työyhteisössään on. Pahimmissa tapauksissa narsistisen esimiehen vaikutukset voivat jopa lamauttaa koko organisaation tehokkuuden ja toimintakyvyn. Esimies ja narsismi onkin erittäin vakava yhtälö.

”Pekka (nimi muutettu) toimii toimitusjohtajana keskisuuressa metallialan yrityksessä. Pekka on temperamenttinen ja asemastaan tarkasti kiinni pitävä johtaja. Hän hallitsee organisaatiotaan itsevaltiaan ottein ja pitää huolta siitä, että hänen käskyjään totellaan ja hänen mielipiteitään ei aseteta kyseenalaisiksi. Kyky empatiaan hänellä on erittäin vähäinen. Pekalla on tapana tarvittaessa korostaa käskyjään kovaäänisesti karjumalla ja jos joku asia ei mene hänen tahtonsa mukaan, tai tapahtuu liian hitaasti, hän haukkuu valitsemansa syyllisen aikaan ja paikkaan katsomatta. Lisäksi Pekka asioiden edetessä vastoin hänen odotuksiaan usein lähtee palavereista ulos ovet paukkuen joskus jopa paiskomalla mennessään käsissään olevia esineitä. Jälkeenpäin hän syyttää muita asioiden epäonnistumisesta. Pekalla on organisaatiossa myös omia suosikkeja ja liittolaisia työntekijöiden joukossa. Näille suosikeilleen hän usein kertoo kahvihuoneessa tai tupakkatauolla ollessaan yritystä koskevista suunnitelmista ja päätöksistä. Näin tieto uusista asioista leviää työntekijöiden keskuuteen monesti aikaisemmin kuin esimiestasolle. Väliportaan esimiehet kokevatkin olevansa usein pimennossa yrityksessä tapahtuvista asioista. Tämä heikentää heidän auktoriteettiaan omien alaistensa silmissä. Hankalimmassa asemassa ovat suoraan Pekan alaisuudessa työskentelevät esimiehet, joita hän toisinaan pahimmillaan pompottelee ja kohtelee kuin koiria. Heidän keskuudessaan vallitseekin selkeä pelon ilmapiiri. Suhteessa Pekkaan organisaatio on jakautunut selkeästi kahteen suureen rintamaan. Osa pitää häntä pätevänä johtajana ja osa taas kokee hänet erittäin negatiivisesti. Kaikesta huolimatta, vaikka suhtautuminen organisaatiossa Pekkaan on hyvinkin ristiriitaista ja pelonsekaista sekä työyhteisön ilmapiiri ei ole hyvä, yrityksen omistajiin Pekalla on hyvät ja luottamukselliset välit. He pitävätkin häntä pätevänä johtajana ja tukevat hänen päätöksiään.”

”Narsistisen esimiehen johtamassa työyhteisössä johtaminen on epämääräistä ja poukkoilevaa”

Se onko edellä mainittu ”Pekka” narsisti, on vaikea diagnosoida ainakin maallikon taholta, mutta hänen toiminnassaan ja käyttäytymisessään on selviä narsisteihin liitettäviä piirteitä. Narsistisen esimiehen johtamassa työyhteisössä johtaminen on epämääräistä ja poukkoilevaa. Johtamisongelmat näkyvät sekä asia- että henkilöstöjohtamisessa. Päätöksenteossa hän usein tekee omien alaistensa mielestä ristiriitaisia ja jopa epäoikeudenmukaisiksi koettuja päätöksiä, joita hän ei mitenkään edes yritä muille perustella. Narsistisella esimiehellä ei ole riittävää kiinnostusta selkeän ohjeistuksen antamiseen sekä työn ohjaamiseen, seuraamiseen ja työn tekemisen tukemiseen. Usein tuntuu jopa siltä, että itse työn lopputuloksella ei ole mitään merkitystä. Suurempi merkitys on ennemminkin sillä, että kaikki sujuu itseriittoisen narsistin vaatimusten ja normien mukaan. Narsistinen esimies onkin itsekeskeinen ja vaatii muiden kiinnittävän huomiota häneen itseensä. Itse asiassa hän tarvitsee jatkuvasti omalta työyhteisöltään tukea, huomiota ja ihailua, jotta hän pystyisi säilyttämään itsekunnioituksensa. Hän suorastaan odottaa alaisiltaan hänen täydellisyyttään ihailevaa suhtautumista. Alaiset ovatkin narsistiselle esimiehelle vain oman erinomaisuuden pönkittäjiä ja oman minän jatkeita. Narsistinen esimies kerää ympärilleen häntä mielistelevän ja hänen mielipiteitään myötäilevän ”esikunnan”. Näin hän pääsee loistamaan ramppivaloissa kaikkien muiden ihailun kohteena. Tämän ”ruskeakielisen” porukan roolina on kannatella narsistisen esimiehen heiveröistä itsetuntoa. Kritiikkiin hän suhtautuu raivoamalla ja suuttumalla sekä häpäisemällä parhaansa mukaan kritiikin antajan. On kuitenkin hyvä tiedostaa, että kaikesta, rehentelystä, mahtailusta ja itseriittoisuudesta huolimatta, narsistisen esimiehen itsetunto on jatkuvasti uhattuna. Tämä taas usein johtaa ns. tuhoavaan kateuteen, sillä narsistinen esimies ei siedä lähellään ihmisiä, joita hän kokee kilpailijoikseen ja uhkaksi asemalleen. Tällöin tuo uhkaaja saa tavalla tai toisella lähteä. Näin pahimmissa tapauksissa narsistinen esimies erottaa kyvykkäitä työntekijöitä tai hajottaa tehokkaita ryhmiä ja tiimejä.

”Erään yliopiston eräässä laitoksessa työskenteli kaksi apulaisprofessoria, jotka omasivat selkeitä narsistisia piirteitä. He olivat erittäin itsekeskeisiä, oman arvonsa tuntevia egoisteja, jotka tarkkaan huolehtivat siitä, että heidän äänensä ja mielipiteensä kuuluivat omassa työ- ja tiedeyhteisössään. Kaiken huipuksi ko. herrat eivät sietäneet toisiaan, vaan joka tilanteessa he pyrkivät kyseenalaistamaan toisiaan ja väheksymään toistensa työtä. Heidän keskinäinen riitansa oli saanut alkunsa tieteellisestä väittelystä, mutta vuosien aikana muuttunut henkilökohtaiseksi ja molemminpuoliseksi vastenmielisyydeksi. Molemmat herrat olivat erittäin vahvoja persoonia ja olivat keränneet ympärilleen myötäilijäjoukon, jotka orjallisesti toistivat heidän teesejään ja ajatuksiaan. Itse asiassa koko laitos oli jakautunut kahteen kuppikuntaan, jotka jatkuvasti kyräilivät toisiaan. Tilanne oli niin paha, että jokaisen työntekijän oli jopa valittava leirinsä periaatteella ”jos et kuulu meihin, olet meidän vihollisemme”. Jos joku ei tähän suostunut, hänet pikkuhiljaa savustettiin lähes keinoja kaihtamatta ulos laitokselta. Kaiken tämän seurauksena laitoksen ilmapiiri oli erittäin ummehtunut, myrkyttynyt ja tulehtunut. Työnilo oli poissa, ihmiset ”puukottivat” toisiaan selkään toisten selän takana juorutessaan sekä työntekijöiden välinen vuorovaikutus oli vähäistä ihmisten työskennellessä enimmäkseen omissa työhuoneissaan suljettujen ovien takana. Pahimmillaan tämä kyräily oli johtanut siihen, että toiseen klikkiin kuuluvien ihmisten ollessa tauolla laitoksen kahvihuoneessa, toiseen klikkiin kuuluvat ihmiset eivät tulleet sinne ennen kuin ”vastaklikkiin” kuuluvat ihmiset olivat poistuneet sieltä.”

”Pelolla johtaminen on nykyisessä taantuman moukaroimassa työelämässä valitettavan yleistä”

Kuten jo edellä mainitusta esimerkistä kävi ilmi, narsistisen esimiehen vaikutukset omaan työyhteisöönsä ja sen ilmapiiriin ovat dramaattisia. Jatkuva uhkailu ja tiedon panttaaminen johtaa siihen, että työyhteisössä vallitsee jatkuva epävarmuuden, ahdistuneisuuden ja jopa pelokas ilmapiiri. Ihmiset sulkeutuvat huoneisiinsa sekä työpisteisiinsä ja pyrkivät olemaan mahdollisimman hiljaa, jopa näkymättömiä. Pelolla johtaminen onkin nykyisessä taantuman moukaroimassa työelämässä valitettavan yleistä. Narsistisen esimiehen on helppo pelotella alaisiaan, kun organisaatiomuutokset, lomautukset ja irtisanomiset ovat lähes jokapäiväisiä tapahtumia. Pasi Niemen mukaan ( Taloussanomat 2011): ”Organisaation muutostarpeet ovat itse asiassa loistava toiminta-alusta narsistiselle esimiehelle. Hän jopa saattaa ajaa organisaation tarkoituksella muutoksesta toiseen, koska näin hän pystyy perustelemaan olemassaolonsa merkitystä muille.” Tämä kaikki johtaa siihen, että ilmapiiri työyhteisössä muovautuu vainoharhaiseksi. Työyhteisössä ei ole pelisääntöjä ja siellä ei ole toimivaa keskustelukulttuuria, etenkään ongelmista ja ns. vaikeista asioista ei keskustella. Luottamuspula on suuri, paitsi esimies-alaissuhteissa, niin myös työkavereiden kesken. Tällöin työpaikan Ihmissuhteet kärsivät, ovat pinnallisia ja yleensäkin suhtautuminen työkavereihin on ristiriitaista ja ailahtelevaa. Työyhteisön ilmapiiriä ja yhteisöllisyyttä hankaloittaa myös se, että narsistinen esimies on taitava muiden ihmisten lukija, manipuloija ja tiedon ”valtias”. Näillä taidoillaan hän kykenee hallitsemaan työyhteisöään ”hajota ja hallitse” – taktiikalla siten, että osaa työntekijöistään hän kehuu ja toisia taas arvostelee. Tässä mikään ei kuitenkaan ole pysyvää, sillä hän aina tarpeen ja tilaisuuden tullen vaihtaa suosikkejaan. Samoin hallitsemalla tietoa, hän pystyy myös käyttämään sitä omaksi edukseen ja toisia vastaan. Kaiken kaikkiaan joskus tuntuu jopa siltä, että narsistinen esimies pitää työyhteisöään jonkinlaisena ”pelialustana” ja työntekijöitään ”pelinappuloina”, joita hän siirtelee, käyttää ja syö oman ”pelurin vaistojensa” mukaan.

”Työelämässä ihaillaan kylmähermoisuutta, raakaa päätöksentekoa sekä numeroihin tuijottamista”

Narsisteja on aina ollut, mutta ehkä narsismi on korostunut viime aikoina isona ongelmana monissa työpaikoissa. Lisäksi siitä on alettu puhumaan yhä enemmän. Syyt narsismin esille tulemiseen aiheutuvat nykyisistä jopa välillä ylikorostetuista kovista arvoista, jotka suosivat esimiesten narsistisia piirteitä. Tällä hetkellä työelämässä ihaillaan kylmähermoisuutta, raakaa päätöksentekoa sekä numeroihin ja rahaan tuijottamista. Organisaatiot pyrkivät tekemään maksimaalisia tuloksia sekä säästämään kulujaan keinoilla millä hyvänsä. Tällaisessa toimintaympäristössä narsistit ovat kuin kotonaan. Näiden syiden takia taistelu narsismia vastaan on hankalaa. Periaatteessa aseet narsismia vastaan ovat olemassa, sillä kaikenlainen häirintä ja kiusaaminen on työlainsäädännössä ja työmarkkinajärjestöjen sopimuksissa julistettu laittomiksi. Käytännössä asia on hankalampi. Yksilö- ja työyhteisötasolla narsismia on hankalaa suitsia, sillä narsistin kanssa on lähes mahdotonta keskustella asiasta ja narsistista häirintää on vaikea todistaa. Tietenkin on olemassa joitain keinoja, mutta taistelu narsistia vastaan vaatii todella tarkkaa ja päämäärätietoista toimintaa. Usein sekin voi epäonnistua ja lopputuloksena pahimmissa tapauksissa voi olla narsistin uhrin sairastuminen tai pakotettu työpaikan vaihto. Lisäksi kaikki työnantajat eivät vielä tarpeeksi hyvin ymmärrä narsismia ja sen haittavaikutuksia. Tämän vuoksi he eivät välttämättä katso velvollisuudekseen puuttua häirintätilanteisiin ja sen seurauksiin. Työnantajat tulisikin saada vielä nykyistä paremmin vakuuttumaan siitä, että työyhteisön häirintätilanteisiin kannattaa myös heidän omien etujensa vuoksi puuttua tehokkaasti, koska kyseessä on koko työyhteisön toiminnan ja tulevaisuuden kannalta merkittävä asia. Työnantajien onkin opittava ymmärtämään, että hyvä työilmapiiri, työntekijöiden viihtyvyys sekä työntekijöiden vähäinen sairastelu ja vaihtuvuus vaikuttavat positiivisesti koko organisaation työn laatuun, toiminnan tehokkuuteen ja tuottavuuteen. Onneksi näitä työnantajia on jo paljon olemassa.

Esa Lehtinen

14 kommenttia artikkeliin “Narsistinen esimies tappaa työnilon työyhteisöstään”
  1. avatar Seppo sanoo:

    Kiitos Esa -Konsultin jaarituksia – taas hyvästä kirjoituksesta! Sanot aivan oikein,että ”esimies ja narsismi on erittäin vakava yhtälö”. Mutta kerro mikä ”soppa” siitä syntyy, jos tuo esimies on vielä lapsellinenkin? Siinä kuule itketään ja sairastetaan ja jos on vaan suinkin mahdollista lähdetään lätkimään.

    • avatar Esa Lehtinen sanoo:

      Terve Seppo!

      Kiitos palauteestasi! Henkilöä tarkemmin tuntematta on tietysti vaikeaa ja vaarallista ”diagnosoida” häntä, mutta jos nyt ajattelee narsismia, niin ehkä hänen käyttäytymistään muistuttaisi lähinnä ”Epävakaa persoonallisuushäiriö”. Sen tunnusmerkkejä ovat seuraavat asiat: ”Epävakaalle persoonallisuushäiriölle on ominaista laaja-alainen tunnetilojen ja minäkuvan epävakaus sekä käytöksen huomattava impulsiivisuus. Käytökselle on ominaista hylätyksi tulemisen pelko, alttius ärtyä helposti, vaikeus kontrolloida suuttumusta, itsetuhoinen impulsiivisuus sekä jopa toistuvat itsemurhayritykset.”. Mutta kuten sanoin jo kirjoituksessani, diagnosoinnin voi tehdä vain alan asiantuntija

      • avatar Seppo sanoo:

        Kiitos vastauksesta! Tuli vielä mieleen tämä uudempi juttu: nämä neljä kirjainta ADHD, että millainen on sen ja narsismin yhteys ja vaikutukset? Vai onko niin uuusi ettei vaikutusta johtamiseen vielä tiedetä?

        • avatar Esa Lehtinen sanoo:

          Terve!

          Hyvä kysymys! En tiedä onko asiaa tutkittu, mutta täytyypä ottaa sittä selvää. Vois todella olla kiinnostavaa tietää tuostakin näkökulmasta

          • avatar Mari sanoo:

            Eikö se lapsellisuus jotenkin liity siihen itse narsismiin? ”Minä olen uhri, oi olkaa minulle armollisia..” kun sille päälle sattuu ja jos tuohon lankaan menee, niin löytää itsensä pian taas narsistin muilutuksesta..

  2. avatar Kari Ilkkala sanoo:

    Huomenta Esa,

    sinulta saa lukea erinomaisia kirjoituksia, mutta tämä narsismi työpaikkaongelmien syynä kaipaa kyllä muitakin näkökulmia.

    Käsi sydämelle, montako narsistinen persoonallisuushäiriö -diagnoosin saanutta tunnet?

    Toiseksi, miksi häiriö liitetään työpaikkaongelmissa vain esimiehiin?

    Therapia Fennican mukaan koko persoonallisuushäiriöiden kirjosta kärsii ehkä 10 % väestöstä, esiintyvyyden laskiessa 30 ikävuoden jälkeen. Narsismi sisältyy erittelemättömänä yhteen kymmenestä ICD-10 -tautiluokituksen luokasta. Ihan laskennallisestikin millä tahansa työpaikalla se persoonallisuushäiriöinen löytyy todennäköisemmin johdettavista kuin esimiehistä.

    Itselleni ongelmat työpaikkojen ilmapiireissä ovat avautuneet paljon luontevammin ja toivoa herättävämmin Eric Bernen transaktioanalyysin kautta. Tämä perustuu ihan siihen, että pääsääntöisesti ongelmat on voitu ratkaista tiedostamalla ja keskustelemalla ongelmat auki, muuttamalla olosuhteita tai käyttämällä erilaisia tekniikkoja tai filosofioita, kuten vaikka NLP:tä (Neuro-Linguistic Programming). Jos kyse olisi narsismista erityisesti tai persoonallisuushäiriöstä yleisesti, tulokset olisivat paljon huonompia – persoonallisuushäiriöt ovat erittäin pysyviä ja vaikeasti muutettavia.

    Minusta tämä narsismidiskurssi on hedelmätön, suorastaan vahingollinen lähtökohta työilmapiiriongelmien ratkaisemiseksi. Millaiset mahdollisuudet etenemiselle kuvittelet olevan, jos työntekijät ovat diagnosoineet esimiehensä valmiiksi narsistiksi? Ei silloin voida keskustella itse asioista, jos kommunikointi keskittyy toisen osapuolen persoonallisuuden ruotimiseen!

    Esa, jos et ole vielä perehtynyt transaktioanalyysiin, joka muuten selittää erittäin hyvin myös sen, miksi sama esimies näyttäytyy hyvin erilaisena eri havainnoitsijalle, kehottaisin perehtymään. Matskua löytyy loputtomasti haulla Eric Berne Transactional Theory.

    • avatar Esa Lehtinen sanoo:

      Huomenta Kari!

      Kiitos hyvästä kommentistasi! Olen kanssasi aivan samaa mieltä siitä, että narsismi ja esimiestyö nostetaan välillä turhankin helposti esille, sillä narsistisia piirteitä on tavattavissa sekä esimiehissä että työntekijöissä. Itse asiassa meissä kaikissa ihmisissä on narsistisia piirteitä, tosilla enemmän ja toisilla vähemmän. Näkeehän tuota jo näinkin läheltä, kun välillä seuraa Hämeenlinnankin kunnallispoliittista elämää 🙂 . Lisäksi narsismista puhuttaessa toisinaan myös liioitellaan ja narsisti-sanaa käytetään liiankin helposti isku- ja hyökkäysaseina toista ihmistä kohtaan. Kuten varmaan huomasit tekstissäni, kerroin myös sen, että narsismin diagnosointi on vaikeaa myös jopa alan ammattilaisille. Sitä paitsi todellakaan kaikkia työpaikan ongelmia ja haasteita ei voi niputtaa narsismin alle, vaan syitä ja tekijöitä on paljon muitakin. Näitä kaikkia em. asioita yritin tuoda esille sekä oheisessa aloitustekstissäni että myös Mielenterveysmessujen esitelmässäni. Toivottavasti se meni myös perille. Ainakin jälkeenpäin sain muutamalta osallistujalta kiitosta tämän näkökulman esille tuomisesta. Itseäni aihe välillä jopa tympäännyttää enkä olisi asiasta enää kirjoittanutkaan ellen olisi keväällä lupautunut menemään messuille puhumaan siitä. Johtamisessa on myös paljon positiivisia asioita, joihin on mukava keskittyä.

      Kiitos muuten antamastasi linkistä. Transaktioanalyysi on ollut itselleni tuttu asian jo vuosien takaa ja olen sitä usein hyödyntänyt työssäni.

  3. avatar Heikki Koskela sanoo:

    Moro Esa!
    Onko sinulla positiivisia esimerkkejä työ- tai muista yhteisöistä?
    Minusta jokaisen ihmisen pitäisi ainakin kerran elämässään kuulua ns. dreamteamiin joko yrityksessä, urheilujoukkueessa tai yhdistyksessä. Minulle on näin (kerran) käynyt. Porukka on lahjakkuuksiltaan ja luonteenpiirteiltään toisiaan täydentäviä. Ilmapiiri on hyvä ja muodoista vapaa, ja kaikkien tavoitteena on yhteinen hyvä. Yhteisössä on lentokeli.
    Onko sinulla tai muilla esimerkkejä tällaisesta? T. Hessu K.

    • avatar Esa Lehtinen sanoo:

      Terve Heikki!

      Kiitos kommentistasi! Onneksi itsellänikin on paljon myös hyviä kokemuksia sekä johtamisesta että työyhteisöistä. Olet oikeassa siinä, että ehkä sitä liian usein tuo esille pelkästään negatiivisia asioita. Minä ajattelinkin lähiaikoina kirjoittaa myös positiivisista asioista, koska hyvä johtaminen ja hyvin toimiva työyhteisö on juuri sellainen, jota me useimmat koemme päivittäin. Kiitos hyvästä muistutuksesta

  4. avatar Maaria sanoo:

    Moni kärsii moisessa työpaikassa.Kuinka päästä sieltä pois? Mitä tehdä jos puuttuu ne yleisimmät tahot eli työterveyshuolto, luottamusmies ja työsuojelu valtuutettu.Jos työkyky ja motivaatio häviää ja syntyy pysyviä haittoja…
    Mitäpä jos narsisti onkin jonkin koko organisaation ylin henkilö esim narsisti perustaa firman ja palkkaa itse työntekijät sinne..Itsellä hyvä esimerkki moisesta mitä en nyt tässä halua enempää puida.

    • avatar Esa Lehtinen sanoo:

      Hei Maaria!

      Kiitos hyvistä kysymyksistäsi! Varsinkin pienemmissä työpaikoissa keinot ovat tosiaan vähissä, jos nuo oman työpaikan tukihenkilöt puuttuvat. Sitten ei paljoa virallisia vaihtoehtoja löydy. Parhaimmat oman työpaikan ulkopuoliset ”avut” voisivat olla joko oma ammattiliitto tai aluehallintovitaston työsuojelutarkastaja, Näiden tahojen pitäisi ainakin virkansa puolesta ottaa asia esille, Hankaluutena tietenkin on se, että voiko asian todistaa, sillä narsisti tietenkin aina kieltää oman kiusaamisensa. Näin ollen usein ainoaksi vaihtoehdoksi jää, jo terveydellisistä syistä, työpaikan vaihtaminen, jos se vain on mahdollista.

      Miten siten narsistiseen esimieheen voisi reagoida? Esitelmääni valmistaessani ”törmäsin” netissä seuraavaan listaan, joka minusta tuntui varsin hyvältä. Ilmeisesti se on kirjoitettu kirjoittajan oman kokemuksen perusteella:

      ”Miten selvitä narsistisen esimiehen kanssa?”

      1. Pidä hänet tarpeeksi etäällä, mutta pidä viestintäsi kohteliaana, kunnioittavana ja ammattimaisena
      2. Pysy ajan tasalla kaikessa, mitä teet: dokumentoi ja tallenna kaikki työsi niin hyvin kuin mahdollista
      3. Pidä tallessa kaikki viestisi (sähköpostit ja muistiot)
      4. Pidä emotionaalista etäisyyttä
      6. Manipuloi hänet työskentelemään puolestasi
      6. Ole oma kannustajasi ja arvostajasi
      7. Aseta omat henkilökohtaiset rajasi ja vaadi, että niitä noudatetaan
      (Lähde: ninahannele.com)

      Toivottavasti näistä ohjeista on sinulle jotain apua.

  5. avatar Harri sanoo:

    Huomenta.
    Hieman yksipuolista, joskin hyvää kirjoittelua.
    Minä en ole koskaan pitänyt enemmän, kuin yhtä pykälää korkeammista esimiehistä. Lienee synnynäinen duunariasenne, kateus, tai opittu tapa? En tiedä. Edellämainittujen kanssa tehdään työt asiallisesti, ja that it.

    Tästä tuli mieleen, että ”narsisti” on vaarallinen sana. Pitää esimiestään arvioidessa ottaa huomioon myös se, miten itse näkee itsensä. Moni suomalainen on ujo, sisäänpäinkääntynyt, hiljainen hissukka, joka tekee työnsä hampaat irvessä vaikka sairaana.
    No tällaisen ihmisen esimieheksi tai työtoveriksi pamahtaa sitten uusi ihminen, ns ”narsisti” , avoin, ulospäinsuuntautunut, kenties jopa taitava ja eteenpäinpyrkivä tyyppi.
    Mitä miettii jörrikkä?
    Mikä on ensimmäinen määritelmä esimiehestä, kun se pikkujouluissa jallitti Riitankin, jota jörrikkä on vuosia tuijotellut?…..se esimies on tod. näk m-kirjaimella alkava ruumiinosa tai narsisti, mutta joku se joka tapauksessa on. Eihän toi tommonen käytös voi tervettä olla.

    Tosin esimieasemaan pyrkivä varmasti on jonkinasteinen narsisti liki aina, koska pitää itseään kyvykkäänä johtamaan muita. Voi tietysti olla kyse vain ja ainoastaan hyvästä itsetunnostakin.

    • avatar Esa Lehtinen sanoo:

      Huomenta Harri!

      Kiitos kommentistasi! Olet aivan oikeassa siinä, että ”narsismi”-sanaa käytetään aivan liian helposti iskusanana oman esimiehen tai työkaverin nimmittelyssä, vaikka sillä ei olisikaan mitään totuutta mukana. Tätä asiaa itsekin koitin tuoda esille sekä kirjoituksessani että esitelmässäni Helsingissä. Vain murto-osan johtajista ja esimiehistä (4-5%) arvellaan olevan narsisteja. Tämän vuoksi tuota sanaa ei saisikaan liian kevyesti käyttää. Sitä paitsi narsimismia on sekä tervettä että sairasta. Ihminen edetessään urallaan hän tarvitsee tietynlaista narsismia eli uskoa itseensä, osaamiseensa ja mahdollisuuksiinsa. Siinä ehkä olet oikeassa, että se monien huonoa itsetuntoa potevien suomalaisten mielestä vaikuttaa pyrkyryydeltä ja jopa narsismilta. Jotenkin joskus jopa tuntuu siltä, että puheita narsismista on liiankin paljon paisuteltu ja liioiteltu.

  6. avatar Harri sanoo:

    Kyllä vain ja käytetään myös tekosyynä. Jos omat hommat ei ota sujuaksen, iskee nykyään helposti ”masennus”, joka sekin on hieman niin ja näin monesti. Ennen lievä masennus oli nimellä v…..s, nyt siihen on lääkkeitä.
    Sitten löytyy syyllinen, esimieshän on ”narsisti”, siitä kaikki ongelmat johtuu, ”masennuksesta” lähtien jopa alkoholismiin saakka.

    Eikö juuri narsismiin kuulu etsiä syyllinen muualta, kuin itsestään?
    Jos ensin kauheen tarkkaan tutkisi oman systeeminsä, ei esimieskään ehkä olisi niin peikko.

Jätä kommentti

css.php