Työpaikkakiusaamisen lähes vaiettu tabu: alainen kiusaa esimiestään

Työpaikkakiusaamista voidaan pitää työelämän ”syöpänä”, joka vaikutus näkyy varsin monen työyhteisön toiminnassa meillä Suomessakin. Suomi on Euroopan työ- ja elinolojen kehittämissäätiön selvityksissä todettu olevan työpaikkakiusaamisen kärkimaita Euroopassa yhdessä Ranskan, Belgian ja Itävallan kanssa. Työterveyslaitoksen mukaan meillä Suomessa noin 140 000 palkansaajaa kokee olevansa työpaikkakiusattu. Virallisesti Suomessa onkin tartuttu ongelmaan, sillä meillä on monia lakeja ja asetuksia hyväksytty sekä sopimuksia solmittu ehkäisemään ja hoitamaan kiusaamistilanteita työpaikoilla. Näin siis ainakin teoriassa asiat ovat suhteellisen hyvin hoidettu. Käytännössä tilanne on kuitenkin usein toinen, sillä lukuisissa yrityksissä ja muissa työyhteisöissä kiusaamiseen usein vieläkin suhtaudutaan väheksyen, jopa tilanteita peitellen, ”eihän meillä voi tapahtua kiusaamista” -periaatteella.

”Esimieskin voi olla kiusaamisen uhri”

Työterveyslaitoksen kehittämän hyvän määritelmän mukaan työpaikkakiusaaminen tarkoittaa seuraavaa: ”Kiusaamiseksi määritellään tilanne, jossa yksi tai useampi työyhteisön jäsen joutuu toistuvasti järjestelmällisen kielteisen tai vihamielisen käyttäytymisen kohteeksi. Kiusaajat ja kiusatut vaihtelevat esimiehistä alaisiin sekä työkavereihin. Kiusatuksi tulemisen kokemus on yksilöllinen ja arvioitava jokaisen kiusatun kohdalla erikseen” Julkisuudessa työpaikkakiusaamisesta nykyään kyllä puhutaan varsin paljon, mutta näissä yhteyksissä on enemmän keskitytty työkaverien keskinäiseen kiusaamiseen sekä esimies-alaistilanteisiin esimiehen toimiessa kiusaajana. Näin yksi em. määritelmässäkin mainittu kiusaamisalue on jäänyt vähemmälle huomiolle eli kiusaamistilanteet, joissa alainen kiusaa esimiestään. Tietenkin näitä ”tapauksia” on kaikista kiusaamistilanteista varsin pieni osa, arvioiden mukaan n. 5 -7 % kokonaismäärästä, mutta kuten kaikissa muissakin kiusaamistilanteissa, vaikutukset näkyvät paitsi kiusatun kärsimyksissä niin myös heijastuvat koko työyhteisön toimintaan. Tässä on hyvä muistaa, että kiusaamisesta ei kärsi vain yksilöt, vaan se heikentää myös työyhteisön ilmapiiriä. Lisäksi esimieheen kohdistuvan kiusaamisen selvittämistä hankaloittaa usein myös se, että kiusaamisen uhri ei asian aiheuttaman häpeän vuoksi halua puhua kokemuksistaan kovinkaan innokkaasti.

Itse olen johtamis- ja työyhteisövalmennuksissani toisinaan törmännyt työpaikkojen kiusaamistilanteisiin. Useimmat näistä tapauksista ovat joko työkavereiden keskinäistä kiusaamista tai esimies toimesta tapahtuvaa alaisen kiusaamista. Olen myös muutaman kerran ”törmännyt” tilanteisiin, joissa olen ainakin epäillyt sitä, että esimies on joutunut oman alaisensa kiusattavaksi. Nämä tilanteet ovat osoittautuneet kuitenkin niin herkiksi ja arkaluontoisiksi, että vain harva esimies on halunnut edes keskustella asiasta. Tässä kuitenkin pieni ote erään rohkean kohtaamani esimiehen tarinasta:

”Jälkikäteen ajatellen minun olisi pitänyt tajuta jotain tapahtuneen”

”Olen toiminut asiantuntijaorganisaatiossa asiantuntijatehtävissä lähes 15 vuotta ja niistä 5 vuotta tiiminvetäjänä. Kolmisen vuotta sitten yrityksessämme haettiin sisäisessä haussa oman yksikköni päällikön virkaa. Hain paikkaa kahden läheisen työkaverini kanssa. Hakuajan ja sitä seuranneen haastattelun jälkeen sain ilmoituksen, että minut oli valittu yksikön päälliköksi. Alussa kaikki tuntui menevän hyvin. Olin itse tyytyväinen saamaani vastuuseen ja alaisenikin näyttivät hyväksyvän nimitykseni. Pikkuhiljaa kuitenkin aloin havaita muutoksia. Ne eivät alussa tuntuneet suurilta, mutta näin jälkikäteen ajatellen minun olisi pitänyt tajuta jotain tapahtuneen. Minua ei aina tervehditty tullessani työpaikalle, tullessani kahvihuoneeseen keskustelu pysähtyi usein kuin seinään, minua vilkuiltiin alta kulmien, päätöksiäni arvosteltiin selän takana jne. Tiedän, että tämä tuntuu vainoharhaiselta, mutta minun olisi pitänyt ymmärtää asia. Vähitellen tilanne muuttui vielä vakavammaksi. Päätöksiäni alettiin väheksyä ja jos en valvonut asian etenemistä, niitä ei toteutettu. Ja jos toteutettiinkin, niitä toteutettiin vitkutellen ja usein tällöin jopa päätöstäni arvostellen ääneen. Tuntui kuin esimiesauktoriteettini ja arvovaltani olisi hävinnyt kokonaan. Yritin keskustella asiasta useaan otteeseen työntekijöitteni kanssa, mutta en saanut mitään vastakaikua heiltä. Tuntui kuin seinä olisi vastassa. Sitten yhtenä päivänä sain kutsun oman esimieheni luokse. Hän sanoi palaverissamme, että minun johtamistavastani ja toimistani on valitettu hänelle ja asioihin on nyt saatava muutos, koska koko yksikköni toiminta tuntuu olevan heikoissa kantimissa. Hän jatkoi, että jos muutosta ei tapahdu, niin tällöin minun asemaani pohditaan uudelleen. Tämä esimieheni puhuttelu oli suuri järkytys minulle ja tunsin joutuneeni ajojahdin uhriksi. Keräsin kuitenkin voimani ja päätin ottaa selville syyt kohteluuni. Pian sainkin kiertoreittiä pitkin selville, että pahin arvostelijani oli entinen työkaverini, nykyinen alaiseni, joka oli hakenut samaa päällikön virkaa kuin minä. Hän oli levittänyt juttuja yksikössäni, joissa hän väitti mm. minun olevan kyvytön hoitamaan esimiestehtäviäni. Samoin hän asetti epäilyksen alaiseksi ammattiosaamiseni ja johtamistaitoni. Lisäksi hän jopa levitti perättömiä juttuja perhe-elämästäni. Pyysin hänet asian tiimoilta keskustelemaan kahden kesken kanssani. Alussa hän kielsi kaikki, mutta vähitellen häntä hieman painostaen, tunnusti hän asian. Hän lupasi lopettaa ”myyräntyönsä”, mutta palaverin jälkeen tilanne palautui ennalleen kuin mitään ei olisi asiasta keskusteltukaan. Yritin ottaa asiaa esille uudelleen oman esimieheni sekä työterveyshuollon kanssa, mutta mikään ei enää tuntunut auttavan. Vähitellen tulin siihen tulokseen, että minun on jo oman mielenterveytenikin takia lähdettävä kyseisestä työpaikasta ja haettava muualta töitä. Onneksi sainkin pian toisesta työpaikasta hyvän viran ja pääsin pois ”helvetistäni”. Nyt kaikki on jo paremmin. Pidän nykyisestä työstäni, tulen hyvin toimeen omien työkavereitteni kanssa ja koen, että myös oma esimieheni tukee minua paremmin kuin aikaisemmassa työpaikassani. Joskus vielä kuitenkin mietin, että mikä sai entisen työkaverini kiusaamaan minua. Ainoa syy, jonka olen keksinyt, on se, että hän tuli kateelliseksi minulle saamani ylennyksen takia ja tämä kateus sai hänet kostonhimoiseksi.” (Nainen, 45-v., ylempi akateeminen loppututkinto, töissä valtionhallinnossa)

”Työhön liittyvä kiusaaminen on yhteydessä työpaikan huonoon ilmapiiriin”

Tuossa edellä kertomassani tarinassa tulee hyvin esiin monia ”klassisia” piirteitä alaisen toimiessa esimiehensä kiusaajana. Tärkeintä on kuitenkin muistaa se, että kiusaamisen kohde ei tässä tapauksessa, niin kuin ei usein muissakaan kiusaamistilanteissa, ole välttämättä huonon itsetunnon omaava, heikkotahtoinen, arka ja epävarma henkilö, vaan syyt häneen kiusaamiseensa juontuvat muualta. Kertomassani esimerkissä tuli esille se, että kyseisessä tapauksessa kiusaamisen syynä olivat kahden ihmisen keskinäiset ristiriidat, tässä tapauksessa kateudesta aiheutunut valtataistelu, mutta usein taustalla voi olla myös se, että kiusaamistilanteet voidaan selvästi liittää myös organisaatioon ja sen ongelmiin. Monissa tutkimuksissa on todettu, että työhön liittyvällä kiusaamisella on selviä yhteyksiä työpaikan huonoon ilmapiiriin. Tähän huonoon ilmapiiriin vaikuttavia tekijöitä ovat usein mm. jatkuvasti koventuva kilpailu, huono sisäinen tiedonkulku sekä jatkuvan muutoksen aiheuttavat sekaannukset ja väärinymmärrykset organisaation sisällä. Työn kautta tapahtuva kiusaaminen voidaan nähdä organisaatiokulttuuriin liittyvänä ilmiönä. Tällöin kulttuuria voidaan kuvata liioitellun kilpailuhenkiseksi ja sulkeutuneeksi. Tämä ilmenee mm. siten, että ko. kulttuurin omaavan organisaation johto ei halua tunnustaa imagon menettämisen pelosta, että heillä tapahtuu minkäänlaista kiusaamista, vaikka kiusaamistilanteet olisivat tosiasioita.

”Usein kyseessä on myös esimiehen ja alaisen välinen valtataistelu”

Henkilökohtaisella tasolla alaisen suorittaman kiusaamisen syyt liittyvät usein henkilökohtaisiin kaunoihin, jotka voivat liittyä mm. ylennyksissä ohittamiseen, esimiehen tekemien päätösten oletettuihin virheisiin, kuten esimerkiksi kiusaajan kokemaan epäreiluun työnjakoon tai hänen mielestään esimiehen tekemään väärään päätökseen. Lisäksi tietenkin syynä voi olla myös vain yksinkertaisesti se, että kiusaaja ei pidä esimiehen ”tyylistä tai hänen naamastaan”. Usein kyseessä voi olla myös esimiehen ja alaisen välinen valtataistelu, jossa kiusaaja pitää koko työyhteisöä taistelukenttänään.

Klassisia kiusaamisen muotoja alaisen toimiessa kiusaajana on esimerkiksi esimiehen selän takana tapahtuva henkilökohtaisuuksiin menevä arvostelu, pyrkimys eristää esimies sosiaalisesti, hänen ominaisuuksiensa ja persoonansa vähättely, päätösten rikkirepivä arvostelu sekä esimiehen ollessa läsnä loukkaavaksi koettava nonverbaali käyttäytyminen, kuten esimerkiksi olkapäiden kohauttelu, virnuilu, tuhahtelu sekä ns. ”mulkoilu”. Kiusaamistilanteiden edetessä mukaan tulee myös esimiesten tekemien päätösten suora arvostelu ja vähättely, päätösten täyttämättä jättäminen, uhittelu sekä vitkuttelu tehtävien suorittamisessa.

”Keski- ja korkeamman johdon naisia kiusataan miehiä enemmän”

Esimiesten kiusaamiseen johtavia tilanteita tapahtuu eniten organisaation hierarkian keski- ja ylätasoilla eli juuri niissä hierarkkisissa asemissa, joita tavoitellaan ja joista kilpaillaan. Kansainvälisissä tutkimuksissa on havaittu myös sukupuoleen liittyviä eroja. On havaittu, että alaisina ja alempina johtajina työskenteleviä miehiä kiusataan naisia enemmän. Sen sijaan keski- ja ylemmän johdon naisia kiusataan miehiä enemmän. Lisäksi kiusatuista naisjohtajista jopa neljäsosa kertoi kiusaajana olevan alaisensa. Pohjoismaisissa selvityksissä sukupuolten välisten erojen on havaittu olevan pienempiä, ehkä naisen tasa-arvoisemman työelämäaseman takia. Näiden em. asioiden takia on tietenkin hyvä pohtia sitä, että aiheutuuko kiusaaminen enemmän kiusatun hierarkkisesta asemasta organisaatiossa kuin hänen sukupuolestaan tai persoonallisuustekijöistään? Tässä on kuitenkin hyvä muistaa se, että jokainen kiusaamistilanne on yksilöllinen tapahtumasarja, joihin löytyy erilaisia syitä. Monet kiusatut esimiehet kokevat esimerkiksi sen, että syy heidän kiusaamisensa ei johdu heistä itsestään, vaan se aiheutuu edellisen esimiehen tekemistä virheistä tai joistain selkeistä konfliktitilanteista, joista esimies ei koe itse olevansa vastuullinen.

”Monet kiusatut esimiehet mielellään koettavat välttää tilanteita, joissa kohtaavat kiusaajansa”

Miten esimiehet sitten reagoivat, havaittuaan heitä itseään kiusattavan? Yllättävää kyllä, vaikka esimiehenä toimivalla kiusatulla pitäisi olla suhteellisen helppoa kohdata suoraan kiusaavan alaisensa, tilanne ei aina kuitenkaan ole näin. Varsin monet kiusatut esimiehet nimittäin mielellään koettavat välttää tilanteita, joissa kohtaavat kiusaajaansa. Tämä välttely voi sitten johtaa siihen, että lopulta jompikumpi osapuoli jättää työpaikkansa. Vaikka esimiehellä luulisi olevan suhteellisen helppoa erottaa ”yhteistyökyvytön” alainen, usein lähtijä onkin esimies itse. Toinen vaihtoehto on sitten se, että esimies mahdollisuuksien mukaan jättäytyy vuorotteluvapaalle tai jää sairauslomalle. Onneksi kuitenkin suuri osa esimiehistä pyrkii kohtaamaan kiusaavan alaisensa puhumalla ja neuvottelemalla kahden kesken heidän kanssaan. Tämä on tietysti suuri etu esimiesasemassa olevalle kiusatulle verrattuna kiusattuun alaiseen. Suora kohtaaminen ja tiukka mutta asiallinen keskustelu voikin olla tehokas keino lopettaa kiusaaminen jopa kokonaan. Kiusattu esimies voi käyttää myös ns. organisatoorisia keinoja, esimerkiksi pyrkimällä siirtämään alaisensa toisiin työtehtäviin. Tietenkin kiusatuilla, niin esimiehillä kuin alaisillakin, on mahdollista käyttää myös ns. virallisia reittejä ottamalla yhteyttä oman työpaikkansa henkilöstöosastoon, työterveyshuoltoon tai jopa työsuojelutarkastajaan. Se ero kuitenkin kiusatuilla alaisilla ja esimiehillä on, että harva esimies, toisin kuin taas alaisena oleva kiusattu, jää kohtaamaan kiusaamistilanteet yksin.

Tähän loppuun on kuitenkin hyvä sanoa, että olkoon sitten kiusattuna työkaveri, alainen tai esimies, työpaikkakiusaaminen on aina tuomittava asia. Tämän takia, vaikka meillä alkaa vähitellen kiusaamisen tuomitsevat lait ja säännöt olla kunnossa, pitää käytännön tasolla eli työpaikoilla vielä nykyistä enemmän kiinnittää huomiota kiusaamiseen ja sen ehkäisemiseen. Kaikillehan meille luulisi olevan tärkeää, että saamme työskennellä viihtyisissä ja turvallisissa työpaikoissa. Sitä paitsi kiusaaminen aiheuttaa vuosittain valtavia yhteiskunnallisia kustannuksia sairauslomien ja varhaisen eläköitymisen takia, kun taas hyvinvoiva työpaikka ja työyhteisö edesauttaa jaksamista ja hyvinvointia sekä tuottaa parempaa tulosta työnantajalleen. Tämän viimeisen faktan luulisi saavan jo työnantajienkin miettimään tarkemmin omien työyhteisöjensä toimintaa ja sen laatua.

Esa Lehtinen

19 kommenttia artikkeliin “Työpaikkakiusaamisen lähes vaiettu tabu: alainen kiusaa esimiestään”
  1. avatar Amie Aalto sanoo:

    Kiitos ansiokkaasta artikkelista. Osoitteessa http://www.keijusatu.net on myös kuvaus työpaikkakiusaamisesta. Meidän pitäisi oppia vielä paljon, jotta ratkaisuna olisi joku muu kuin se, että kiusattu vaihtaa työpaikkaa.

    • avatar Esa Lehtinen sanoo:

      Hei Amie!

      Kiitos palautteestasi ja vinkkilinkistäsi! Käyn siellä tutustumassa. Olet aivan oikeassa siinä, että kiusatun joutuminen vaihtamaan työpaikkaa ei ole mikään reilu ratkaisu tilanteen hoitamiseksi. Tosin joskus se voi olla inhimillisesti paras kiusatun kannalta päästä pois työpaikasta, jossa ilmapiiri on tulehtunut. Mielestäni kiusaamisen ehkäisemiseksi ja tilanteiden korjaamiseksi on vielä todella paljon tehtävää

  2. avatar Kimmo Mäki sanoo:

    HEI ESA!

    Jälleen hyvä kirjoitus. Käsittelet vaikeaa ja vaiettuakin asiaa jäsentyneesti ja konkreettisesti. Nostat juuri ne kipukohdat ja tunnusmerkit esille, joita on hyvä havaita ihmisten yhteisöissä. Välillä tuntuu, että näihin on niin vaikea tarttua, kun näkyvää ei ole. Jotkut tekevät kiusaamista pirullisen ovelasti. Tuntuu myös väärältä, joskin inhimillisesltä, että usein kiusatun on viisasta lähetä pois.

    • avatar Esa Lehtinen sanoo:

      Hei Kimmo!

      Kiitos palautteestasi! Niin kuin artikkelissani kirjoitin, työpaikkakiusaaminen on työelämän ”syöpä”, jonka ehkäisemiseksi ja parantamiseksi on vielä todella paljon tekemistä. Lait ja ohjeet ovat kyllä suhteellisen hyvin kunnossa, mutta asenteet ja käytännön toimenpiteet taas ei.

  3. avatar Juhani Lemström sanoo:

    Moro,

    Yksittäisiä ilkeämielisiä tempauksia taatusti jokainen joutuu kohtaamaan työyhteisöissä. Milloin mistäkin syystä näistä saattaa syntyä jatkumo. Esim. tuo jutussa mainittu päivittäinen tervehtiminen, rekisteröity toisen ihmisen kohtaaminen, myönteisen asenteen ilmaisu toista ihmistä kohtaan, on ISO juttu. En kerta kaikkiaan ymmärrä kasvavaa jurotusta tässä asiassa. Johdon asia! Hieman pidemmän sivistyksen omaavissa kulttuureissa tällainen moukkamaisuus ei ole mahdollista

    Olen kohdannut työhistoriassa myös työyhteisönsä kiusaamiksi joutuneita yrittäjiä. Ei niin kovin siistejä juttuja.

    • avatar Esa Lehtinen sanoo:

      Terve Juhani!

      Jo aikoinaan roomalaiset sanoivat: ” Homo homini lupus (ihminen on ihmiselle susi)” ja se kyllä ikävä kyllä pitää paikkaansa. Lähes jokaisessa ihmisyhteisössä on se ”susi”, joka aiheuttaa hankaluuksia muille ihmisille, jos häntä ei pystytä pitämään kurissa. Olen samaa mieltä kanssasi siitä, että tapakulttuurin tervehtimisineen tulisi olla aivan normaali käyttäytymismalli ilman, että sillä tavalla näytetään omia ”tykkäämisiä” ja tunnetiloja. Se on todellakin johdon asia luoda ja ylläpitää hyvää ilmapiiriä työyhteisössään. Tietenkin myös kaikilla muila työyhteisön jäsenillä on tässä vastuuta. Allekirjoitan myös tuon sanomasi oman työyhteisönsä kiusaamiksi joutuneiden yrittäjien tilanteen. Olen itse kohdannut myös joitakin ”tapauksia”. Ne eivät todellakaan ole mitään miellyttäviä asioita

  4. avatar Aarno Järvinen sanoo:

    Ehtoota
    Ansiokas on aloituksesi.
    Töissäollessani meillä eli eräs esimies jolta otettiin puhelin ja tehtävät pois. Joka aamu klo 08 hän meni lehti kainalossa toimistoonsa ja klo 16 lähti pois. Onneksi pystyi anomaan siirtoa ja pääsi taas kunnon työhön ja hyvälle eläkkeelle sano
    Aarno Jii

    • avatar Esa Lehtinen sanoo:

      Iltaa Aarno!

      Kiitos palautteestasi! Tuo kertomasi esimerkki on juuri tyypillinen tapa ”kyykyttää” esimiestä, ja miksei myös muitakin työntekijöitä, tosin siitä ei selvinnyt oliko perustilanteessa kiusaajana hänen esimiehensä vai alaisensa. Tehtäviä otetaan pikkuhiljaa pois, valtaa ja vastuuta vähennetään ja lopulta henkilöllä ei ole mitään järkevää tekemistä. Jos hän ei pysty vaihtamaan työpaikkaa, hänestä voi pahimmillaan tulla työpaikallaan ”pystyyn kuollut vihannes”, eräänlainen zombie. Sinun esimerkissäsi kiusattu sentään pystyi vaihtamaan työpaikkaansa. Se oli hänen pelastuksensa

  5. avatar Heikki Notko sanoo:

    Minä puolestani jouduin työskentelemään, työyhteisössä, jossa oma esimieheni oli työpaikkakiusaaja. Hän oli ns. ”palikkaionsinööri” eli opistoinsinööri.
    Hänellä oli, ilmeisesti lapsuuden kodin perintönä valtava pätemisen tarve ja hän halusi mielistelyä ja pepun nuolentaa!
    Minä en tietenkään siihen alentunut, kun on omaa ammattitaitoa, osaamista ja ammattiylpeyttä, hyvällä tavalla.
    Myös yksikönjohtaja oli tehtäväänsä pätemätön ja epäsopiva!
    Johtajalla oli ekonomin, eli kauppatieteen maisterin tutkinto, mutta ei ollenkaan johtamiskoulutusta tai -kokemusta. Hän oli ollut vain Hämeenlinnassa AKP:n kauppakirjeenvaihtajana!
    Meillähän meni ensin alkuun ihan hyvin. Mutta sitten, kun toinen kolleegoistani perusti oman metallialan yrityksen ja toinenkin hakeutui Tampereelle, ammatiopilaitoksen opettajaksi.
    Niin heidän tilalleen palkattiin kaksi ”kekkekvistiä”. Toinen oli entinen alkoholisti ja toinen entinen ammattikurssioppilas!
    No voi hyvät hyssyrät. Sen jälkeen kaikki muuttui. He kun ovat kumpikin ensimmäisessä esimies- ja opettajan tehtävässään, niin pätemisen tarve oli aivan sanoin kuvaamaton.
    Minä kun en lähtenyt heidän piirileikkinsä ja pepunnuolentaansa ja mielistelyynsä mukaan, niin minusta tehtiin syntipukki.
    Äänestin sitten jaloillani ja hakeuduin muualle töhin.
    Olin sittemmin kuitenkin Matematiikan, Fysiikan ja Kemian opettajana, peruskoulun yläasteella, mm Nummi-Pusulan kunnassa, sekä Forssan Kuhalan koulun yläasteella.
    Nykyisin olen onnellisesti jo eläkkeellä ja tarkkailen ja seurailen maailman menoa!

    • avatar Esa Lehtinen sanoo:

      Huomenta Heikki!

      Kiitos, kun kerroit kokemuksistasi. Tarinasi osoittaa, että kiusaaminen ei ole kiinni koulutuksesta, hierarkkisesta asemasta eikä kiusaajan iästä, vaan sitä voi joutua kohtaamaan kaikkialla. Kertomastasi ei ilmene, jouduitko kestämään sitä yksin vai pyritkö hakemaan jostain apua, mutta oletan, että tapahtumiesi ajankohtana ns. virallista reittiä kiusaamisen ehkäisemiseksi ei vielä tunnettu. Tarinassasi oli myös se ”klassinen lopputulos”, eli kiusattu päätti itse lähteä työpaikastaan. Se on tavallaan harmittava ratkaisu, mutta inhimilliseltä kannalta tarkasteltuna kiusatulle hyvä ratkaisu. Kiitos vielä kerran, kun jaoit tarinasi.

  6. avatar keke sanoo:

    Kiitos Esa jälleen hyvästä kirjoituksestasi joka tuo esille ”vaiennettuja” totuuksia !
    Otsikkosi asia on yleisempi mitä yleensä luullaan. Kokemukseni mukaan yleisimmät ”alainen kiusaa esimiestään” tapaukset johtuvat siitä että palkka-asioissa tulee erimielisyyksiä ja alainen (alaiset) haluaa siitä syyttää esimiestään. Varsinkin tehtäessä suorituspalkalla työtä (urakkapalkka), ilman ammattiliittojen tekemää ja hyväksymää täysin selkeää ja avointa yksikköhinnoittelua, on ”oiva ase” työn suorittajalle (työryhmälle), saada riita aikaan esimiehensä kanssa työn hinnoittelun tasosta. Jos esimies ei suostu alaistensa vaatimuksiin niin silloin alainen saattaa aloittaa kaikenlaisen ”seläntakana touhuamisen /syyttämisen” yms kiusaamisen jollaista esimiehen ei pidä antaa jatkua. Esimiehen on aina toimittava jämäkästi, oikeudenmukaisesti ja kannustavasti kaikkia alaisiaan kohtaan sekä huolehdittava siitä että työpaikan ilmapiiri pysyy innostavana ja avoimena. Valtataistelua ei saa hyväksyä koska työnjohto oikeus kuuluu aina työnantajalle.
    Mielestäni ja kokemuksenkin opettamana paras tapa on hoitaa asia pikaisesti työryhmällä jossa on alainen itse, hänen luottamusmies ja ts-valtuutettu sekä ko työryhmän työnjohto ja yksikön päällikkö.
    Ellei kiistassa päästä yhteisymmärrykseen kysytään ammattiliitoilta apua kiistaan ja viedään se pikimmiten kaikkia osapuolia tyydyttävään päätökseen. Tämän jälkeen pulinat pois.
    Jos tämä kiusaaminen jatkuu edelleen on työyhteisön ilmapiirin ja yhteenkuuluvuuden vuoksi kiusaaja siirrettävä erilaiseen työhön jossa em ongelmia ei ole.
    Jos sitten lähin ”esimies kiusaa alaistaan” eli ei ole tasapuolinen, oikeudenmukainen ja kannustava niin jälleen pikaisesti kokoonnutaan ryhmällä, kiusattu, ltm, tsv, lähin esimies ja yksikön päällikkö, selvitetään tosiasiat, ongelman syyt. Ellei ongelmaan löydetä kaikkia osapuolia tyydyttävää ratkaisua yksikön päällikkö hoitaa ko esimiehen ”koulutukseen” tai toisiin tehtäviin.

    • avatar Esa Lehtinen sanoo:

      Terve Keke!

      Kiitos jälleen kerran palautteestasi! Toit kätevästi asiaan mukaan myös uuden ulottuvuuden eli urakkapalkan suuruudesta johtuvan kiistan, joka voi pahimmillaan johtaa esimiehen kiusaamiseen. Tuot esille myös sen seikan, että kiusaamiseen on puututtava mahdollisimman pian. Ensi n tietenkin kahden kesken, sitten pienen työryhmän avulla ja lopulta, jos mikään muu ei auta, niin mukaan on otettava mukaan myös ulkopuolisia alan ammattilaisia, esim. ammattiliitosta tai työsuojelupiiristä. Mitä aikaisemmassa vaiheessa kiusaamiseen puututaan, sitä parempi on lopputulos eli kiusaaminen saadaan loppumaan.

  7. avatar Tapani Silvo sanoo:

    Täytyy käydä tervehtimässä tässäkin blogissa, vaikka itselläni ei ole kokemusta työpaikkakiusauksesta. Siinä suhteessa on minulla ollut onnea työelämässäni.
    Ahkerana Radio Suomen Ajantasan kuuntelijana, kiintyi tänään (31.1.) huomioni aamupäivän aiheeseen.
    Ajattelin, että ehkä tähän pohjakirjoitukseen sopisi hyvin lähettää linkki kyseiseen ohjelmaan.
    Jos sattuisi, että se on monilta mennyt ohi korvien:

    http://yle.fi/radiosuomi/template/export/areena.jsp?clip=2132181

    Eihan tästä aiheesta kai koskaan liian paljon puhuta!

    Terveisin! Tapani

    • avatar Esa Lehtinen sanoo:

      Terve Tapani!

      Ja tervetuloa vierailemaan myös minun sivuillani! Olen minäkin toisinaan käynyt sinun sivuillasi, varsinkin suurena musiikkifanina lukemassa sinun asiantuntevia musiikkitekstejä. Itse tosin en omaa rumpalitaustaa, vaan enemmänkin kitaristipuolta asiassa. Kiitos myös kiusaamislinkityksestäsi. Tarina oli varsin tyypillinen kiusaamiskokemus. Ole onnellinen, kun sinä et työurallasi vastaavia asioita kokenut.

  8. avatar Maisa sanoo:

    Loistava kirjoitus.
    Nainen 45 v. kirjoitus on kuin elävä ote omasta elämästäni. Sitä lukiessani tajusin tilanteeni oikeasti. Olen vain sulkenut silmäni jatkuneelta tilanteelta. Olen jopa kirjoittanut valmiiksi oman irtisanomisilmoitukseni jos työpaikaltani ei löydy muuta työtä.
    Olen aina pitänyt työnteosta ja töihin menosta. Viime aikoina on masentanut koko touhu ja kaikki lisätyö mikä on vienyt kauemmaksi ”kiusaajastani”, olen ottanut innolla vastaan.
    Kiitos, tästä on hyvä jatkaa.

    • avatar Esa Lehtinen sanoo:

      Hei Maisa!

      Kiitos palautteestasi! Hienoa, jos kirjoitukseni on antanut sinulle voimia jatkaa. Jos vain sinulla vielä on voimia, jatka taistelua oikeuksiesi puolesta, sillä kiusaajat eivät saisi voittaa. Liian usein kiusattu joutuu olemaan se, joka luovuttaa. Tietenkin joskus ehkä sekin on parempi ratkaisu kuin menettää omanarvotunteensa ja jopa mielenterveytensä. Mutta kaikkea hyvää ja voimia sinulle!

  9. avatar Inkeri sanoo:

    Kiitos otsikon ilmoittamasta kiusauksen kohteeksi tulevasta kohderyhmästä!
    Kohdallani toteutuivat juuri mainitut seikat esimiehenä kiusatuksi tulemiseen: eli olen nainen tj:n. vanhassa skufirmassa, edellisen tj:n (mies) tekemät virheet ja laiminlyönnit . Koin mm seuraavia epäoikeudenmukaisuuksia alaiseni taholta :
    pyrkimys eristämisestä sosiaalisesti, valtataistelu, jossa alainan pitää kokoyhteisöä taistelukenttänä, nonverbaalinen käyttäytyminen, huomautuksista huolimatta omien asioiden hoitaminen puhelimitse työaikana, mielistelevä käyttäytyminen muuta henkilöstöä kohtaan jne….
    Ko yrityksessä ei ollut mahdollista siirtää alaista (toimistotyöntekijä) muihin tehtäviin eikä näyttöä irtisanomiseen olisi voinut osoittaa. Alaisen lomittajana toimin itse. Omat lomani lähes pitämättä. Purn
    paljon pahaa mieltäni perheeni keskuudessa. Mainitsin vanhasta sukufirmasta, suvun muille jäsenille olis ollut turha valittaa, koska olivat käytännöstä etäällä. Heille riitti, kun työt jatkuivat ja firma toimi.
    Onneksi toimestani toivottu yrityskauppa saatiin aikaan ja olen selvinnyt olosuhteet huomioiden terveenä 63 vuotiaana eläkkeelle vajaa vuosi sitten.

    • avatar Esa Lehtinen sanoo:

      Hei Inkeri!

      Kiitos omakohtaisesta tarinastasi. Se on valitettavan yleinen. Usein esimies kiusattuna -tapauksia vähätellään tai niistä vaietaan joko kohteen itsensä tai muiden tekemänä. Sitä kuitenkin tapahtuu niin kuin sinunkin kertomuksesi osoittaa. Ne sairastuttavat koko työyhteisön samalla tavoin kuin muutkin kiusaamistilanteet. Onneksi kuitenkin sinun tarinallasi on onnellinen loppu. Hyviä eläkepäiviä sinulle!

      • avatar Inkeri sanoo:

        Hei Esa,

        Kiitos paljon kommentistasi ja ymmräyksestä.
        Kipuilen tässä vielä toki, vaikka pahimman yli olen päässytkin.
        Sen tulin huomaamaan, että ns kiusaajaksi osoittautuvan henkilön kanssa
        tilannetta ei koskaan, pitkänkään yhteisen työssä olon aikana pysty selvittämään.
        Eli, juuri, kun olet ajatellut, että kyllä tässä sittenkin hyvin pärjätään, takapakkia
        tulee miltei saman tien. Eli jokaiselle, jos minulta kysytään, annan neuvon, että hakeudu
        tavalla tai toisella pois ko henkilön vaikutuspiiristä.

        terveisin ja hyvää kesää toivottaen Inkeri

Jätä kommentti

css.php