Pieni joulutarina. Joulun henki voi yhdistää meitä kaikkia!

Seuraavassa kerron pienen ikimuistoisen joulutarinan kaukaa1980-luvulta, ajalta jolloin nykyistä maailmaa vasta rakennettiin. Tapahtumapaikkana on juna, ja yksi sen hyttiosasto, matkalla Münchenistä Saksasta Ateenaan Kreikkaan.

Kuulun interrail-sukupolveen ja yhdellä monista interrail-matkoistani olin lähdössä eräänä jouluna aatonaaton iltana pitkälle junamatkalle Ateenaan tutustumaan antiikin historian kuuluisiin nähtävyyksiin Kreikassa. Aikataulun mukaan junamatka olisi todella pitkä, sillä junan pitäisi olla perillä vasta 25. päivä eli joulupäivänä. Tämän vuoksi olin varannutkin paikkalipun tähän pitkään, kaksi yötä ja yhden päivän kestävään, junamatkaan. Astuessani junaan ja omaan osastooni tapasin samalla tulevat matkakumppanini nuoren kauniin, tumman naisen sekä keski-ikäisen tumman miehen. Hyvien tapojen mukaan esittäydyimme ja nainen kertoi nimekseen Mariah ja mies oli taas nimeltään Haam.

”Haam alkoi syyttää kaikkia juutalaisia murhaajiksi ja terroristeiksi”

Pitkä matkamme alkoi loistavasti. Keskustelu lähti liikkeelle sujuvasti. Mariah kertoi tulleensa Augsburgista sukulaisiaan tapaamasta ja Haam oli taas joululomalla matkalla kotiinsa tapaamaan vaimoaan ja lapsiaan. Kerroimme toisillemme matkakokemuksiamme ja meillä oli todella hauskaa keskenämme. Sitten jossain vaiheessa kerroimme, mihin olemme menossa. Itse kerroin olevani matkalla tutustumaan Kreikan antiikin historiaan, Haam kertoi olevansa matkalla Kyprokselle ja viimeiseksi Mariah kertoi lentävänsä Ateenasta kotikaupunkiinsa Haifaan. Tämän jälkeen Haam yhtäkkiä hiljeni. Pienen tauon jälkeen Hän kysyi Mariahilta: ”Oletko sinä juutalainen?” Tähän kysymykseen Mariah vastasi myönteisesti. Tällöin Haam selvästi hermostui. Hän kertoi olevansa muslimi ja hän oli kansallisuudeltaan libanonilainen. Haam alkoi syyttää kaikkia juutalaisia murhaajiksi ja terroristeiksi. Tähän kohtaan kaikkien on hyvä muistaa se, että Libanonin verinen sisällissota oli juuri tuolloin meneillään ja Israelin vuoden 1982 hyökkäys Libanoniin sekä Shabran ja Shatilan verilöylyt olivat vielä tuoreessa muistissa. Mariah ja minä hieman hämmästyimme Haamin purkausta ja yritinkin hillitä häntä siinä kuitenkaan kovin paljon onnistumatta. Onneksi hän itse pikku hiljaa rauhoittui samalla kuitenkin sulkeutuen lähes täysin yhteydenpidosta meihin muihin.

”Tästä pitkästä junamatkasta tulisi varmasti painajainen”

Muistan silloin ajatelleeni, että tästä pitkästä junamatkasta tulisi varmasti painajainen. Mariah selvästi säikähti Haamin sanoja ja tukeutui minun seuraani. Lopulta hänkin vaikeni. Tilanne osastossamme oli siis sellainen, että Haam ja Mariah ”mököttivät” toisilleen osastomme vastakkaisissa kulmissa ja minä siinä välillä yritin toimia jonkinlaisena ”seuraisäntänä” ja sillanrakentajana. Haam ja Mariah eivät itse enää keskenään viestineet, vaan minä jouduin toimimaan eräänlaisena viestinviejänä. Itse onneksi pystyin ainakin jollain asteella keskustelemaan molempien kanssa. Kuitenkin tilanne oli erittäin absurdi ja junaosastomme henkinen lämpötila oli pakkasen puolella.

”Ajattelin, että nyt oli tapahtunut yksi joulun suurimmista ihmeistä maailmassa”

Jouluaattopäivänä junamme liikkui nyt jo entisen Jugoslavian alueella. Ljubljana, Zagreb, Belgrad… junamme kulki eteenpäin ja tunnelma osastossamme säilyi entisenlaisena eli kylmänä, jähmeänä ja suhteellisen vaivautuneena. Ainoastaan minä yritin epätoivoisesti pitää keskustelua edes jonkinlaisessa käynnissä. Aattoiltana myöhään lähestyimme Skopjen kaupunkia. Silloin rupesin mielessäni miettimään, että nythän on jouluyö. Minulla oli ikävä joulun lämpöistä tunnelmaa ja asiaa sen tarkemmin ajattelematta otin rinkastani esille Münchenin rautatieasemalta ostamani pienen jouluisen musiikkirasian, joka soitti kaikille meille kristityille tuttua joulusävelmää ”Stille nacht, heilige nacht (Jouluyö, juhlayö)”. Laitoin soittorasian hyttiosastomme pöydälle, avasin sen kannen ja kaunis joulusävel alkoi soida hiljaisessa osastossamme. Musiikin soidessa katsoin äkkiä ympärilleni ja huomasin sekä Haamin että Mariahin katsovan minua pitkään. Tajusin äkkiä tilanteen, laitoin rasian kannen kiinni ja musiikki taukosi. Silloin Haam sanoi hiljaa: ”Ei, anna sen soida. Se on jotenkin niin kaunista.” Katsoin Mariahia ja kysyin häneltä, että sopisiko tämä myös hänelle. Mariahin nyökättyä, avasin soittorasian kannen uudelleen ja ”Jouluyö, juhlayön” sävelet täyttivät uudelleen hyttiosastomme. Sulosävelten vaiettua pyysivät molemmat matkakumppanini soittamaan sävelmän uudelleen. Tämä toistui lukuisia kertoja puolihämärässä hyttiosastossamme junan kolkuttaessa halki pimeää Jugoslaviaa. Katsoin molempia matkakumppaneitani ja huomasin molempien silmäkulmissa liikutuksen kyyneliä. Ajattelin, että nyt oli tapahtunut yksi joulun suurimmista ihmeistä maailmassa.: Samaan junaosastoon sattumalta ”laitettu” kristitty, muslimi ja juutalainen kuuntelivat kaikki hartaasti tuota kaunista joululaulua. Jotta tämä ei vielä olisi ollut tarpeeksi, yhdessä vaiheessa Haam nousi seisaalleen, pyysi kohteliaasti aikaisempia puheitaan anteeksi Mariahilta ja sanoi haluavansa halata meitä molempia joulun kunniaksi. Silloin me kaikki nousimme ylös, halasimme tiukasti toisiamme toivottaen samalla hyvää joulua toisillemme. Tällöin tunsin, kuinka joulun henki toi lämpöä sydämeeni.

En ole mielestäni koskaan ollut kovinkaan uskonnollinen, mutta silloin koin ymmärtäväni ainakin jotain joulun syvimmästä sanomasta. Ajattelin, että joulu voi parhaimmillaan jopa yhdistää eri uskontoihin ja kansoihin kuuluvia ihmisiä toisiinsa. Se tietenkään ei poista täysin eri uskontojen ja kansojen välisiä ristiriitoja ja sotia, mutta ainakin yksilötasolla se voi antaa tunteen ihmisten välisestä yhteisyydestä. Tämän yhteisen kokemuksemme jälkeen loppumatkamme sujuikin jo aikaisempaa paremmin ja pystyimme kaikki kommunikoimaan suhteellisen sujuvasti keskenämme. Aamulla saavuttuamme Ateenaan, erosimme hieman kaiholla toisistamme ja vielä kerran halasimme toisiamme sekä toivotimme hyvää joulua toisillemme.

Jälkikirjoitus: Olin matkamme aikana hieman ihastunut kauniiseen Mariahiin. Ilmeisesti tunne oli molemminpuolinen, sillä hän antoi osoitteensa ja puhelinnumeronsa minulle pyytäen samalla omaa osoitettani ja numeroani. Hän halusi, että pitäisimme yhteyttä toisiimme myös jatkossa (siihen aikaan ei vielä ollut kännyköitä ja sähköposteja!). Näin teimmekin vuosikausia. Meidän piti monta kertaa tavata toisiamme, mutta meidän molempien elämän, opiskelun ja työn kiireet tulivat aina vastaan, emmekä pystynet toteuttamaan toivettamme. Näin valitettavasti yhteydenpitomme pikkuhiljaa alkoi hiipua loppuen lopulta kokonaan. Kuitenkin joskus vielä tulee mieleeni tuo kokemamme harras jouluyön tunnelma junassa jossain Jugoslavian, tai nykyisen Makedonian alueella. Asia, mikä yhdisti meitä kolmea toisillemme etukäteen vierasta ihmistä. Ehkä tämän tapahtuman takia ”Stille nacht, heilige nacht” on vieläkin lempijoululauluni.

Tämän pienen jouluisen tarinani kautta haluan toivottaa kaikille rakkaille blogini lukijoille Rauhallista ja Upeaa Joulua sekä entistäkin parempaa Uutta Vuotta 2014! Tulkoon joulun henki meidän kaikkien sydämiimme ja pysyköön se siellä myös joulun jälkeen!

Esa Lehtinen

13 kommenttia artikkeliin “Pieni joulutarina. Joulun henki voi yhdistää meitä kaikkia!”
  1. avatar Seppo sanoo:

    Kiitos Esa erittäin hienosta joulutarinasta. ”Stille Nacht, heilige Nacht” on yksi minunkin suosikkijoululauluistani. Sen myötä; Hyvää Joulua ja menestyksellistä uutta blogivuotta 2014!

    • avatar Esa Lehtinen sanoo:

      Terve Seppo!

      Kiitos, että pidit joulutarinastani. Joulutunnelma on parhaimmillaan sitä, mitä toivoisi ulottuvan myös jouluajan ulkopuolelle: yhteisöllisyyttä, toisten huomioonottamista, turhien riitojen välttelyä sekä hyvää tahtoa ja mieltä. Tätä toivoisi erityisesti meidän poliittisille johtajillemme ja luottamushenkilöillemme niin valtakunnan kuin myös paikallistasolle. Näin meillä kaikilla voisi olla paljon mukavampaa ja asiat hoituisivat paremmin. Olen ehkä joskus turhan naiivi, mutta näin jouluna kai se on sallittua … 🙂

      Hyvää ja Rauhallista Joulua sekä Menestyksekästä Uutta Vuotta 2014 myös sinulle Seppo! Tapaamme jälleen blogien merkeissä ensi vuoden puolella.

  2. avatar Erkki Strömberg sanoo:

    Kääntäen Esa tämän voisi tulkita kuinka paljon uskonnolla erotetaan ja opetetaan vihaamaan kanssaihmisiämme niin surullista kuin se onkin.
    Jospa kaiki uskontovouhottajat saatais vihdoin aisoihin ja rauha maahan!

    • avatar Esa Lehtinen sanoo:

      Tervehdys Erkki!

      Totta puhut! Uskontojen ja monien aatteiden voimalla on kansoja ja ihmisiä ihmiskunnan historian, ja nykypäivänkin, aikana saatu taistelemaan toisiaan vastaan. Tuo kertomani pieni joulutarina kuitenkin osoitti myös sen, että joskus ainakin yksittäiset ihmiset pystyvät unohtamaan nuo toisiaan erottavat -ismit ja tulemaan toimeen keskenään. Kutsutaanko sitä sitten joulun hengeksi kuten tässä tapauksessa vai miksi? Meillä ihmisillä on siis toivoa… Ja ilman toivoa ei olisi elämää

      Hyvää Joulua myös sinulle ja perheellesi sinne Lammille, Hämeenlinnan Itäkeskukseen 🙂

    • avatar Teppo Turja sanoo:

      Et nyt viitsisi, Erkki. Eikö tässä juuri saatu esimerkki ihan muusta. Hyvää joulua sinullekin.

  3. avatar KimmoMäki sanoo:

    HEI ESA!

    Sait olla todistamassa Joulun ihmettä, harvoin saa olla mukana tällaisessa. Kiitos tarinastasi.

    T: Kimmo

    • avatar Esa Lehtinen sanoo:

      Hei Kimmo!

      Kiitos hienosta kommentistasi! Joulu on joskus tarua ihmeellisempi :). Hyvää joulua sinulle ja perheellesi!

  4. avatar Aarno Järvinen sanoo:

    Rauhallista Jouluaikaa Teille Ystävät
    Mailma on monessa suhteessa eriarvoinen. Jospa meillä olisi Yolanda Haianin kokeneitten filippiiniläisten mielenlaatu. He olivat kaiken menettäneet mutteivät telttoja halunneet vaan alkoivat rakentaa rojuista itselleen hökkeleitä.
    Kyllä Esan kokemmus kosketti,vähän piti silmäkulmaa pyyhkäistä vaika 0912 kirkosta erosin. Ihmisen pitäisi löytää aina jotakin hyvää sano
    Aarno Jii

    • avatar Esa Lehtinen sanoo:

      Hyvää Joulupäivää, Aarno!

      Kiitos kommentistasi! Olet aivan oikeassa, erilaiset kriisit ja katastrofit tuovat ihmisistä esiin paitsi ne huonot, mutta myös ne hyvät piirteet. Vanhaa sanontaa siteeraten: ”jyvät erotellaan akanoista”. Moni ihminen kasvaa henkisesti katastrofien kautta ja heissä löytyy sellaisia voimavaroja, joita he eivät itsekään tiedä omaavansa. Nykyistä maailmanmenoa seuratessa olisi helppoa muuttua kyyniseksi, mutta aina pitää muistaa säilyttää myötäelämisen taito, jotta inhimillisyys säilyisi. Kuten hyvin ilmaisit, ”ihmisen pitää aina löytää hyvää toisista ihmisistä”, vaikka se ehkä joskus vaikeaa olisikin. Se on kuitenkin asia, mikä tekee meistä itsestämme myötäelävän ihmisen.

      Hyvää jouluajan jatkoa sinulle!

  5. avatar Teppo Turja sanoo:

    Kiitos, Esa, tarinastasi, joka sai nieleksimään ja silmän kostumaan. Osaltani olen yrittänyt monilla retkilläni Egyptiin toimia ruohonjuuritasolla sillanrakentajana kontakteissa muslimeihin. Teillä kolmella siellä junanvaunussa oli kaiken aikaa jotakin yhteistä: Aabraham. Hyvää joulua ja huomista marttyyreille omistettua Tapania (Stefanus).

    • avatar Esa Lehtinen sanoo:

      Tervehdys Teppo!

      Kiitos mukavasta palautteestasi! Ehkä minun pieni joulutarinani ja sinun esimerkkisi Egyptistä kuvastavat sitä, että ”ruohonjuuritasolla” ihmiset ymmärtävät usein toisiaan paremmin kuin meidän poliittiset johtajamme. Tuo mainitsemasi yhteinen nimittäjä ”Aabraham” oli muuten mainio havainto.

      Hyvää Joulun jatkoa sekä Menestyksekästä Uutta Vuotta sinulle!

  6. avatar Teija Arvidsson sanoo:

    Hei Esa!

    Kiitos hienosta joulutarinastasi, jonka ehdin lukea nyt vasta joulunpyhien jälkeen! Sinä sait junavaunussa kokea, kuinka joulun sanoma yhdisti eri lailla ajattelevat ja uskovat. Saman rakkauden ja rauhan sanoman soisi yhdistävän eri tavalla ajattelevat myös täällä kotimaan kamaralla.

    Hyvää joulun jatkoa ja siunausta uuteen alkavaan vuoteen!

    t. Teija

    • avatar Esa Lehtinen sanoo:

      Hei Teija!

      Kiitos kommentistasi! Pieni joulutarinani ehkä kertoo siitä, että joskus elämässä on tilanteita ja tapahtumia, joiden analysoimiseen ei pelkkä järki riitä. Tuo kuvaamani joulun henki on ehkä yksi niistä. Itse olen usein sanonutkin, että maailma olisi paljon parempi paikka elää, jos ihmiset muistaisivat pitää tuon joulun hengen sydämessään myös muulloin kuin pelkästään jouluna.

      Hyvää, Onnellista ja Menestyksekästä Vuotta 2014 sinulle ja perheellesi!

Jätä kommentti

css.php