Intuitio – päätöksenteon ”harmaa eminenssi”

Me ihmiset teemme jatkuvasti, päivittäin, erilaisia päätöksiä. Päätökset koskevat sekä pieniä että toisinaan myös isoja asioita. Toisinaan päätöksen tekeminen pohjautuu tarkkoihin laskelmiin ja graafeihin. Toisinaan taas kohtaamme päätöksentekotilanteen eräänlaisessa ”sumussa”, jolloin vastassamme on epäselviä valintoja, joita on erittäin vaikea käsitellä luvuilla, taulukoilla ja muilla analyyttisen ajattelun työkaluilla. Tällöin päätöksenteko pohjautuu enimmäkseen vaistonvaraiseen tuntumaan eli mikä tuntuu oikealta ja mikä taas väärältä. Joskus päätöksentekotilanne voi olla jopa sellainen, että vaikka laskelmat ja graafit puoltavat selkeästi jotain tiettyä päätöstä, siitä huolimatta ihminen päättää asiasta toisin. Tällaista vaistonvaraista päätöksentekoa kutsutaan intuitiiviseksi päätöksenteoksi.

”Intuitiivinen ajattelu on sanatonta, ei-loogista ja tiedostamatonta”

Tämä kaikki perustuu siihen, että meillä ihmisillä on kaksi erilaista tiedonkäsittelyjärjestelmää, intuitiivinen ja analyyttinen. Intuitiivinen ajattelu on sanatonta, ei-loogista ja tiedostamatonta. Analyyttinen ajattelu puolestaan on loogista ja tietoista. Hieman yksinkertaistaen voidaan sanoa, että intuitiivinen ajattelu perustuu vaistoon ja analyyttinen taas järkeen. Jako ei kuitenkaan ole näin selkeä, sillä vaikka arkiajattelumme voidaan katsoa pääosin olevan intuitiivista ja tieteellisen ajattelun analyyttistä, intuitiolla on merkittävä rooli molemmissa. Tutkija Marjaana Lindemanin mukaan intuitiossa tapamme toimia muistuttaa läheisesti eläimen päättely- ja toimintatapaa. Intuitiivinen ajattelu on pitkälle tiedostamatonta ja sen tehtävänä on alkuaan ihmisen kehityshistorian alussa ollut turvata ihmisen pysymistä hengissä. Ihminen joutui arvioimaan, mitkä asiat ovat turvallisia ja mitkä taas vaarallisia, mitä voi lähestyä ja mitä taas pitää pelätä. Intuitiivinen ajattelu jakaa asiat karkeasti ”hyviin” ja ”pahoihin” ja se on suoraan sidoksissa siihen, mitä kulloinkin näemme, kuulemme, haistamme, maistamme ja tunnemme. Analyyttinen ajattelu tekee taas tosi-epätosi-erotteluita sekä mallintaa ulkomaailmaa sellaisena kuin se on olemassa. Aivoalueet, jotka liittyvät intuitiiviseen ajatteluun, ovat kehityshistoriassa paljon vanhempia kuin ne aivoalueet, joihin analyyttinen ajattelu keskittyy. Aivot varastoivat kokemuksen eri puolia aivojen eri alueille, josta ne sitten ”pompahtavat” tarvittaessa esille.

”Intuition vaikutukset päätöksentekoon ulottuvat elämän joka alueelle, myös liike-elämään”

Intuitio on siis välitöntä oivaltamista ilman päättelyä. Se on vaistonvaraista tajuamista, joka johtaa nopeaan oivaltamiseen. Intuitio kumpuaa asiantuntemuksesta ja laajasta kokemuksesta. Tämä taito, kuten muutkin tunneälyn osa-alueet, parhaimmillaan voivat kehittyä elämänkokemuksen karttuessa. Intuition vaikutukset päätöksentekoon ulottuvat elämän joka alueelle, myös liike-elämään. Amerikkalaisessa tutkimuksessa, missä tutkittiin yli 3000 eri aloilla työskentelevää johtajaa, havaittiin, että organisaatioiden huipuille päässeet olivat yleensä parhaita käyttämään intuitiota tehdessään päätöksiä. Jos tarkastellaan menestyviä yritysjohtajia, mm. Jack Welch (GE), Richard Branson (Virgin) ja Steve Jobs (Apple) ovat korostaneet intuition tärkeyttä liike-elämän päätöksenteossa. Intuitiota voidaankin pitää yhtenä työelämän tärkeimpänä vaikuttajana. Harvardin yliopistossa tehdyssä tutkimuksessa havaittiin esimerkiksi, että ihmiset aavistavat jo ensimmäisen puolen minuutin aikana, millainen peruskäsitys heillä on tapaamistaan muukalaisista puolen tunnin, tai puolen vuoden kuluttua. Tutkimuksissa on todettu myös se, että intuitio toimii yleensä parhaiten silloin, kun ihminen ei pakota itseään keksimään ratkaisua tiettyyn ongelmaan. Kun mieli on tarpeeksi avoin ja olo stressitön, intuitiivinen ratkaisu syntyy usein kuin itsestään. Näin esimerkiksi voi tapahtua silloin, kun illalla pohtii ratkaisua johonkin ongelmaan. Jos asia jää yön yli ”lepäämään”, niin usein aamulla hyvin nukutun yön jälkeen ratkaisu asiaan löytyy salamana. Muita tällaisia ”stressittömiä” ongelmanratkaisutilanteita voivat olla mm. saunominen, lenkkeily tai inspiroiva seura

”Intuitio ja muut vaistomaiset aavistukset osoittavat sen, kuinka paljon sisäinen tunnemuisti voi ihmiselle kertoa”

Intuitiolla ja tunneälyllä on myös selkeä yhteys toisiinsa. Intuitio ja muut vaistomaiset aavistukset osoittavat sen, kuinka paljon sisäinen tunnemuisti voi ihmiselle kertoa. Sitä voidaan pitää hyvillä perusteilla eräänlaisena henkilökohtaisen viisauden ja arvostelukyvyn lähteenä. Tämä kyky on erityisen tärkeä edellytys itsetuntemukselle, mikä taas on aivan välttämätön perusta kolmelle tärkeälle tunnetaidolle. Ensimmäisenä tunnetaitona voidaan pitää sitä, että ihmisellä on tietoisuus omista tunteista. Hän käsittää tunteiden vaikutuksen suoritukseen ja hänellä on kyky tehdä päätöksiä omien elämänarvojen avulla. Toiseksi, ihmisellä on kyky arvioida itseään. Hänellä on tarkka kuva omista vahvoista ja heikoista puolistaan, selkeä käsitys omista kehitettävistä alueistaan sekä kyky oppia kokemuksistaan. Lisäksi kolmanneksi, ihmisellä on hyvä ja todellisuuteen perustuva itseluottamus. Hänellä on sellainen rohkeus, mikä perustuu varmuudesta omiin kykyihin, arvoihin ja päämääriin.

”Pitäisi yhä enemmän etsiä keinoja johtaa intuitiivista päätöksentekoa ja sitä tukevia käytäntöjä”

Päätöksentekoa helpottamaan on kehitetty lukuisia rationaalisia ja analyyttisia prosessimalleja, mutta on havaittu, että varsinkin epävarmoissa päätöksentekotilanteissa rationaalisista prosessimalleista ei ole aina apua. Päätöksentekoon voi vaikuttaa esimerkiksi monia samanaikaisesti vaikuttavia muuttujia, kaikkia tekijöitä ei ole pystytty tunnistamaan eikä ole luotu tarpeeksi selkeitä mittareita. Tällöin päätöksenteossa aivan luonnostaan joudutaan toimimaan intuitiivisesti. Tämän vuoksi pitäisikin yhä enemmän etsiä keinoja johtaa intuitiivista päätöksentekoa ja sitä tukevia käytäntöjä. Tässä yhteydessä tulisi myös ymmärtää, mistä ja miksi intuition käyttö syntyy erilaisilla ihmisillä. Esimerkiksi insinööreillä intuitio voi olla hyvinkin erilainen kuin luovien ja humanististen alojen ammattilaisilla. Lisäksi intuition hyödyntämisen menetelmiä pitäisi jatkuvasti kehittää. Yhtenä esimerkkinä ko. menetelmistä voidaan mainita niin sanottua kaukokatsomista (englanniksi remote viewing). RV-menetelmät pyrkivät tutkimaan kohteita, jotka ovat tulevaisuudessa, menneisyydessä tai muuten saavuttamattomissa. Yhtenä näistä menetelmistä kutsutaan nimellä ”kontrolloitu kaukokatsomisen-menetelmä” (englanniksi controlled remote viewing). Lyhyesti kuvattuna CRV-menetelmässä ihmisen tietoinen mieli pidetään aktiivisena, niin että tiedostamattomalle mielelle jää tilaa toimia. Tämän hieman kiistanalaisen menetelmän ”guruna” voidaan pitää professori Dominique Surelia, joka on kehittänyt menetelmäänsä mm. Yhdysvaltain armeijan käyttöön. Kiistanalaisuudestaan huolimatta kaukokatsomisella on jo yli 40 vuoden historia. Sovellusalueita on tällä hetkellä useita, esimerkiksi uusliiketoiminta, markkinaskenaariot ja kilpailija-analyysi.

”Intuitiota ei voida pitää ainoana ja ylivertaisena päätöksentekomenetelmänä”

Aikaisemmasta intuition ”hehkutuksesta” huolimatta on tässä nostettava ylös varoituksen sormi. Intuitiota ei voi pitää ainoana ja ylivertaisena päätöksentekomenetelmänä ja on muistettava, että sen avulla ei aina päädytä oikeaan ratkaisuun. Erityisesti virheitä sattuu silloin, jos intuitiiviseen päätöksentekoon yrittää turvautua asioissa, joihin liittyy paljon pelkoja, uskomuksia, ennakkoluuloja tai toiveita. Tällöin alitajunnassa päätöksen tekemistä sekoittaa paljon erilaisia ”häiriötekijöitä”. Lisäksi on tärkeää muistaa, että alitajunnan intuitiivinen viisaus on ”moraalitonta”. Se ei arvota käyttämäänsä tiedostamatonta tietoa ja sille on periaatteessa aivan sama, onko ratkaistavana olevassa asiassa kyse myyntipäätöksestä vai pankkiryöstöstä. Intuitio ainoastaan toteuttaa automaattisesti sille antamiamme tavoitteellisia ohjeita. Näiden varoittavien asioiden vuoksi pelkästään intuitioon ei voi luottaa kaikissa päätöksentekoprosesseissa. Tästä esimerkkinä voidaan ottaa esille vaikkapa rekrytointitilanteet. Tutkimuksissa on todettu mm. se, että työhönottohaastattelussa pitkä mies ja nainen arvioidaan todellista älykkäämmiksi, vaikka hänen koulutuksensa ja taustatekijänsä olisivat aivan samat kuin lyhyemmällä työnhakijalla.

Lopuksi voidaan vielä todeta, että suhtautuminen intuitioon ja sen merkitykseen päätöksenteossa on vähintäänkin ristiriitaista. Intuitiivisia johtajia ja tiedemiehiä kyllä ihannoidaan julkisesti, mutta toisaalta vähintään yhtä monet pitävät intuitiota enemmänkin ”naistenlehtihömppänä”, tunteiluna tai rajatietosekoiluna. Tämän vuoksi monilla ihmisillä on taipumuksena yrittää ”järkeistää” päätöksentekotilanteissa intuitioon perustuvat päätökset haluamalla jälkeenpäin selittää ne rationaalisilla perusteilla. Kuitenkin on sanottava, että usein Intuition tietoinen käyttö on puhtaasti järkevää. Intuitio tarjoaa todistettavasti uusia mahdollisuuksia kaikkein vaikeimpien ongelmien ratkaisemiseen, uusien innovaatioiden keksimiseen ja kriittisten riskien hallintaan.

Esa Lehtinen

12 kommenttia artikkeliin “Intuitio – päätöksenteon ”harmaa eminenssi””
  1. avatar Jari Ranne sanoo:

    Niukasti ja pinnallisesti hyödynnetty resurssi tuo intuitio. Vanha käsitys, että ihmismielen tietoiset prosessit ovat vain jäävuoren huippu, ei ole tuulesta temmattu. Ja intuitio perustuu juuri siihen suurimpaan osaan, mikä on pinnan alla eli tiedostamattomaan. Siis sellaiseen mielen alueeseen, mikä on monikerroksinen, erittäin laaja, kymmeniä erilaisia ominaisprosesseja ja tiedonkäsittelyprosesseja sisältävä. Ei siis ole ihme, että intuitionkin käyttö jää useimmiten sattumanvaraiseksi ja epämääräiseksi. Niin ei kuitenkaan tarvitsisi olla.

    Vertailun vuoksi: syynäsimme n. 40 työelämässä yleisessä käytössä olevaa ideointi- ja innovointimetodia ja muutamia innovointiprosessejakin tuosta samasta näkökulmasta. Paljonko perustuivat tietoisiin ja paljonko tiedostamattomiin tiedonkäsittelyprosesseihin? Tulos oli kiintoisa. Perustuivat pääosin (n. 90 %:sti) tietoisiin, vaikka osa toista olettikin. Ei tietoisten käytössä sinänsä mitään pahaa ole. Niidenkin hyödyntämisessä on monin paikoin paljonkin parantamisen varaa.

    Syyt tiedostamattoman niukkaan käyttöön innovointimetodeissa ovat samat kuin intuitiossakin: jos ei tunne tiedostamattoman tiedonhankinta- ja käsittelyprosesseja, ei niitä silloin pysty järjestelmällisesti käyttämäänkään. Tällöin niiden käyttö kehittyy lähinnä ihmisen elämänkokemuksen ja henkisen kehittymisen myötä, jos aina silloinkaan.

    • avatar Esa Lehtinen sanoo:

      Terve Jari!

      Kiitos asiantuntevasta kommentistasi! Kirjoitit täyttä asiaa siinä, että me ihmiset vielä todella vähän tiedämme tiedostamattomista tietojenkäsittelyprosesseistamme, puhumattakaan siitä, että osaisimme paremmin hyödyntää niitä. Itseäni tosiaan joskus huvittaa, kun ihmiset aliarvioivat intuitiota ja sen merkitystä esim. päätöksiä tehtäessä tai uusien innovaatioiden luomisessa. Useat vielä jotenkin ”häpeävät” tai ainakin väheksyvät intuition merkitystä. Tuo oli mielenkiintoinen tulos, kun kerroit tekemästänne ideointi- ja innovointimetodien arvioinnista. Tulos kyllä kuulostaa aika uskomattomalta, mutta kylläkin realistiselta. Tiedostamattomia prosesseja ei todellakaan ole paljon kehitetty tai ei ainakaan hyödynnetty. Minua itseäni kiinnostaa jo työnikin puolesta ko. prosessien mekanismit ja kehitysmahdollisuudet johtamisessa ja päätöksenteossa sekä se, että voisiko niiden avulla johtamista kehittää. Sinä itse ilmeisesti tiedät paljon innovointiprosesseista? Miten sillä alueella tiedostomattomia tietojenkäsittelyprosesseja on hyödynnetty? Onko mitään käyttökelpoisia menetelmiä kehitetty?

  2. avatar Seppo sanoo:

    Intuitiotako vai ei, mutta Hellsten ilmoittaa luopuvansa auto- ja asuntoeduistaan kohutussa Kevassa?

    • avatar Esa Lehtinen sanoo:

      Huomenta Seppo!

      Minusta Hellstenin toiminta muistuttaa enemmänkin analyyttiseen järkeilyyn perustuvaan päätöksentekoon. Kevan imagon heikentyminen ja jatkuva julkisuuspaine johtivat siihen. Jos hänellä olisi ollut asiassa intuitiota, hän ei koskaan olisi ottanut vastaan/vaatinut tuollaisia työsuhde-etuja työstä sopiessaan. 🙂

    • avatar Erkki Strömberg sanoo:

      Paremminkin sanotaan, jotta yllätettiin housut kintuissa…tää Helsteeni.
      Hänenhän olis jo edellisen apujohtajan aikaa kun oli itse hallituksen jäsen otta esille nää tolkuttomat edut, asunnot ja autot ja purkaa systeemi.
      Nyt valkkas ittelleen 400 tonnin ullakkoasunnon, uuden, jota remontoitiin rakentamalla sauna 20 tonnilla ja autopaikan joka makso 42 tonnia ja auton 60 tonnia, kun ei toimarin vanha ullakkoasunto kelvannu vaikka sitä oli remonttoitu 250 tonnilla. Samoin ei kelvannut toimarin edellinen työsuhdekämppä omakotitalo Espoosta.
      Kauankohan Keva pitää kaikkia kolmea ökyasuntoa tyhjillään kun net menee huonosti näinä aikoina kaupan.
      Helsteenin kesämökkihän on samoin ”kyläläisiltä ryöstetty” kylätalo jonka ”toverit” myi Helsteenille. Hämeenlinnan kaupunki on kai osallistunut aika paljon ylläpitokuluihin kun ”Tapani on tovereineen” siis hanuripartio siellä itseään antanut viihdyttää.
      Helsteeni yrittä räpiköidä ylös suosta johon on itseään monta vuotta ajanut.

  3. avatar Seppo sanoo:

    Huomenta hyvät ihmiset! Tulihan tässä intuitio selväksi – minulle pöhköllekin. Kiitos Esa! Wikipedia sanoo intuitio=välitön tajuaminen. Samaa mieltä kun Erkki, mutta tällä vanhalla hyvällä sanonnalla;”myöhäistä rypistää kun on jo housuissa”

  4. avatar Jari Ranne sanoo:

    Siitä intuition ja tiedostamattoman käytön mahdollisuudesta. Kyse on monimuuttujaisesta ja monikerroksisesta jutusta, tyypillisestä kompleksisesta systeemistä. Silti sen ei tarvitse tarkoittaa, että se olisi tavoittamaton ja kuin hallitsematonta sumua. Yksittäisten muuttujien ja keinojen tunteminen eivät tuollaisessa silti pure, vaikka voivatkin auttaa piirun verran eteenpäin. Kyse on paljon kokonaisvaltaisemmasta asiasta. Esim. innovatiivisuuteen ylipäätään ja myös tiedostamattoman käyttömahdollisuuteen vaikuttaa radikaalisti ihmisten ja työyhteisön koko ajattelu- ja toimintakulttuuri: kaventaako vai laajentaako se sitä, estääkö vai edistääkö? Jos ajattelu fokusoituu yksipuolisesti rationaalisiin ja tietoisiin tiedonkäsittely-, ideointi-, innovointi ja ongelmanratkaisumenetelmiin, niin eipä siinä jää halua eikä tilaa tiedostamattomiin metodeihin paneutumiseen, eikä intuitiolle, paitsi sattumanvaraiselle sellaiselle.

    Kuten alkutekstissäsi viittasitkin, tuolla saralla on arvaamattomia mahdollisuuksia myös yleisemminkin työ- ja johtamistoimintojen osalta. Mutta ehkä yksilöiden ja yhteisöjen kehitystaso ei sitä vielä mahdollista eikä edes synnytä tarvetta siihen muuta kuin yksittäisissä tapauksissa.

    Tekemistämme pilottiarvioinneista tuohon liittyen vielä muutama havainnollinen esimerkki. Arvioimme siis innovointimetodeista ja ajattelu- ja toimintatavoista sitä, kuinka moniprosenttisesti ne sijoittuvat ihmisen tietoisuuden eri tasoille ja mikä tuolta pohjalta oli niiden potentiaalinen uutuuden tuottokyky. Tietoisuuden tasoista käytimme luomaamme integroitua mallia, missä tietoisen mielen prosessit jaettiin kolmeen tasoon kuten tiedostamattomatkin ja väliin jäi vielä esitietoinen. Uutuuden tuottokyvyn osalta kaikki pilotoidut tapaukset sijoittuivat asteikolla 0-10 vaatimattomasti välille 1-4, enemmistö vain kakkosen pintaan. Parempiakin varmaan löytyy, vaikka mukana oli joitakin aika hyvänäkin pidettyjä innovaattoriyksilöitä ja -ryhmiä. Selviä trendejäkin oli huomattavissa: mitä enemmän myös tiedostamatonta osasivat hyödyntää, sitä parempi tulos pistemääränä, mutta myös konkreettisten työnsä tulostensa perusteella havaittuna. Tietoisetkin metodit toki täytyy työssä hallita, mutta sitä kautta ei ainakaan pilotissa päästy kolmosta paremmaksi. Parempi sekin kuin ei mitään, mutta mitä tapahtuisi, jos esim. Kanta-Hämeen yritykset saisivat nostettua tasonsa vaikkapa lukuun 5-6?

  5. avatar Juhani Lemström sanoo:

    Ajattelun johtaminen?

    Hyvää keskustelua. Niin yksilöiden kuin organisaatioidenkin toiminnan analysointi noitakin polkuja pitkin on tarpeen. Käytännön elämässä on hyvin harvoja yksilöitä, jos ollenkaan, jotka sen paremmin analyyttisella kuin intuitiivisella ajattelulla saavat yksin mitään merkittävää aikaan. Ihminen on laumalaji ja niin ajattelua kuin päätöksentekoakin tehokkaasti syntyy vasta ryhmässä. Tässä meidän sirpaleisessa elämänmenossa lienee työpaikalla jo kova saavutus, jos organisaatio käyttää ajatteluaan sen organisaation tavoitteeksi asetetun saavuttamiseen. Yhteisen ajattelun tuloksena saavutettu menestys johtaa ja johtaisi laajemmin näistä asioista yhä syvempään kiinnostukseen. Tarpeen olisi.

  6. avatar Jari Ranne sanoo:

    Yhteinen ajattelu on työpaikoilla yleisesti vajaakäytössä. Varsinkin oleelliseen keskittyvä, itsestään selvyyksiä kyseenalaistava ja näkökulmia avartava. Innovatiivista ajattelu- ja toimintatapaa torppaavia tapoja käytetään enemmän kuin niitä edistäviä. Se ei ole tulevan menestyksen kannalta huono asia silloin, kun se tunnistetaan ja myönnetään. Päinvastoin. Kun löydetään vajaakäyttöä, se tuo toivoa, että on varaa parantaa. Kuten innovointimetodienkin puutteet, voidaan tulla nykyistä paremmiksi. Siinä Juhanin mainitsema yhteinen keskustelu on arvossa arvaamattomassa.

    • avatar Esa Lehtinen sanoo:

      Terve Jari!

      Tuossa olen aivan samaa mieltä. Tällöin toimitaan periaatteella ”missä aita on matalin”. Siinä ei ajatella tarpeeksi tehokkaasti omaa aivokapasiteettia käyttämällä, vaan toimitaan juuri ”vajaakäytöllä”. Tämä jopa lausutaan ääneen toistamalla esimerkiksi sloganeita ”tämä on talon tapa”, ”näin meillä on täällä ennenkin toimittu” ja ”talon johdon mielestä”. Toiminta ei todellakaan ole innovatiivista, enemmänkin pölyttynyttä ja paikalla pysyvää. Ihmiset turhautuvat, lammantuvat ja työ on pelkkää rutiinia, ei haasteita antavaa. Muistan vielä aikoinaan Nokian silloisen toimitusjohtaja Jorma Ollilan, silloin kun vielä Nokialla meni lujaa, tokaisseen kerran eräässä seminaarissa, että hyvä työntekijä on ”luovasti laiska”. Kysyttäessä häneltä etenkin sanan ”laiska” käyttöä tässä yhteydessä, hän selitti, että luovasti laiska työntekijä kehittää työtään niin, että itse pääsee helpommalla. Tällainen toiminta kehittää samalla myös koko yritystä. Tämän takia mielestäni jokaisen organisaation johdon tulisikin luoda omaan organisaatioonsa ilmapiirin, mikä sallii tuon luovan laiskuuden esiintymisen. Tällöin innovatiivisuus ja luova ajattelu pääsee kukkimaan organisaation toiminnan edistämiseksi.

  7. avatar riitta nyqvist sanoo:

    Tevehdys Esa!
    Päätöksen teosta tuli mieleeni Koneen johtaja Pekka Herlin.
    Kaikesta hänestä kirjoitetusta, haastatteluista, elämäkerroista jne.,
    lukemastani piirtyy kuva pragmaattisen liiketajun omaavasta, synnynnäisestä johtajasta.
    Impulsiivisena ihmisenä tunnettu P.H. pystyi tekemään kautta linjan, lopulliset päätöksensä asia- ei tunnepohjalta.
    Hän ei uskonut sellaiseen työpaikka-demokratiaan,
    joka tekee vastuun kannosta – kasvottoman.
    P.H. ei uskonut myöskään yli-suuriin palkkoihin, saati muihin materia-etuihin.
    Hänen mielestään kasvun tulee hyödyttää kaikkia yhtiössä työskenteleviä.
    Suurin osa voitoista sijoitettiin takaisin Koneeseen.
    P.H:n mielestä se luo työntekijöihin turvallisuuden tunnetta, työtyytyväisyyttä, motivoi, jne.
    Koneesta lähdettiin enimmäkseen, vasta eläkkeelle.
    Onkohan tässä kasvottomassa, vastuuttomassa johtajuudessa
    menty liian pitkälle – väärään suuntaan?
    Riitta kiittää mielenkiintoisesta, ajatuksia ravistavasta blogistasi!
    (Lähteet mm. Talouselämä, haastattelut, John Simon, Koneen Ruhtinas)

    • avatar Esa Lehtinen sanoo:

      Hei Riitta!

      Kiitos palautteestasi ja kommentistasi. Yritän omasta puolestani kirjoituksillani työelämästä ja johtamisesta kirvoittaa meidän ”jähmeiden” suomalaisten mielipiteitä esille, joskus siinä jopa onnistuen :). Joo, Pekka Herlin oli aikamoinen ja monisäikeinen persoona ja niitä vanhan ajan ehkä viimeisiä patruunajohtajia. Hän panosti omaan yritykseensä ja sen kehittämiseen sekä arvosti työntekijöittensä ammattitaitoa. Kone on yhtiönä hyvä esimerkki siitä, että omistajuuden ja johtajuuden läheisyys luo yrityksestä paljon läheisemmän kuvan myös henkilöstölle. Siihen on helpompi sitoutua ja se koetaan enemmän ”omaksi” yritykseksi, jota voi tarvittaessa myös puolustaa. Hyvin monissa nykyisisssä suuryhtiöissä omistajuus on muuttunut persoonattomammaksi omistajieen ollessa yhä enemmän institutionaalisia yhteisöjä, kuten esimerkiksi säätiöitä ja eläkeyhtiöitä. Samoin johtajuus on etääntynyt työntekijöistä. Useimmat työntekijät eivät ole koskaan yrityksen toimitusjohtajaa nähneet ”livenä”. He ainoastaan näkevät ja kokevat johtajansa median ja erilaisten tiedotteiden välityksellä. Näin sitoutuminen omaan yritykseen jää paljon vähäisemmäksi. Minun mielestäni tämä kehitys ei ole mikään hyvä asia. Se, miten tätä ”trendiä” sitten voi kääntää toisinpäin, on jo toinen juttu… Onneksi kuitenkin pääosa suomalaisista yrityksistä on pk-yrityksiä, missä omistajat ja johtajat vielä henkilöityvät 🙂

Jätä kommentti

css.php