Narsisti esimiehenä – työyhteisön toiminnan teholamautin

Narsisti-sana perustuu kreikkalaisen mytologian kertomukseen Narkissos-nimisestä nuorukaisesta. Tarinan mukaan Narkissos oli komea nuori mies, jolle oli ennustettu, että hän ei eläisi vanhaksi, jos näkisi oman kuvansa. Narkissoksella oli monia ihailijoita, mutta hän torjui heidät kaikki. Lopulta jumalat kyllästyivät Narkissoksen toimintaan ja julistivat hänen päälleen kirouksen, jonka mukaan Narkissos ei saisi vastarakkautta ihastuessaan itse johonkin ihmiseen. Kirous toteutuikin, sillä sattumalta eräällä metsästysretkellään Narkissos näki oman kuvansa lähteestä ja rakastui siihen, mutta jatkuvista yrityksistä huolimatta kuva ei antanut hänelle mitään vastarakkautta. Lopulta nuorukainen kuoli nääntyneenä lähteelle. Narkissosta etsimään tulleet löysivät hänet lähteen reunalta muuttuneena kauniiksi keltaiseksi kukaksi, narsissiksi.

”Narsistinen häiriö tulee esiin sosiaalisessa käyttäytymisessä”

No, tämä on tietenkin tarua, mutta näitä nykypäivän ”narkissoksia” on oikeasti olemassa. Käsitteenä narsismi tarkoittaa itserakkautta, oman itsensä ihailua ja viettienergian kohdistumista omaan itseensä. Kaikki narsistisuus ei kuitenkaan ole negatiivista, vaan narsismia on kahdenlaista: tervettä ja sairasta narsismia. Terveessä narsismissa itsensä rakastaminen ei tapahdu muiden ihmisten kustannuksella tai heitä väheksyen, vaan se korostaa henkilön hyvää ja tervettä itsetuntoa. Tällöin se tarkoittaa tervettä oman itsensä kunnioittamista ja arvostamista. Yleisimmin narsismilla tarkoitetaan kuitenkin jonkinasteista häiriötä. Tällöin narsismi voi olla myös sairasta, jolloin puhutaan narsistisesta persoonallisuushäiriöstä. Narsistinen häiriö tulee esiin sosiaalisessa käyttäytymisessä. Ihminen ei kykene tasavertaisiin ja vastavuoroisiin ihmissuhteisiin, hän ei omaa empatiaa muita ihmisiä kohtaan, ei piittaa muiden tunteista sekä hän pyrkii hyväksikäyttämään toisia ihmisiä omien päämääriensä saavuttamiseksi. Narsistilta puuttuvat tietyt käyttäytymistä hillitsevät mekanismit, kuten esimerkiksi syyllisyyden- ja häpeäntunteet. Omissa tehtävissään hän voi suoriutua älyllisesti keskimääräistä paremmin, mutta epäonnistuessaan hän ei kykene myöntämään virheitään. Tilastollisesti tarkasteltuna miehillä on narsistinen persoonallisuushäiriö useammin kuin naisilla. Narsistisen persoonallisuushäiriön arvellaan olevan eri lähteiden mukaan 1–9 prosentilla väestöstä.

”Suomessa työpaikoilla 17 % vastanneista on kokenut uhkailua ja häirintää työssä”

Narsismi on ongelma myös monilla työpaikoilla. Meillä Suomessa asia on erityisen ongelmallista, sillä EU:n Työolojen kehittämissäätiön Eurofoundin vuonna 2007 julkaiseman neljännen Euroopan maita vertailevan tutkimuksen mukaan Suomessa työpaikoilla 17 % vastanneista on kokenut uhkailua ja häirintää työssä. Tämä on enemmän kuin muissa tutkituissa Euroopan maissa. Tutkimuksessa todettiin, että eniten häirintää on terveydenhuollon, koulutuksen ja hallinnon aloilla. Lisäksi naiset kokevat häirintää selvästi miehiä useammin On todettu, että yksikin narsistisen persoonallisuushäiriön omaava ihminen saastuttaa tehokkaasti oman työyhteisönsä ilmapiirin. Tämä saastuttaminen on sitä tehokkaampaa ja laajempaa, mitä korkeammassa asemassa narsisti työyhteisössään on. Pahimmassa tapauksessa narsistisen esimiehen vaikutukset voivat jopa lamauttaa koko organisaation tehokkuuden ja toimintakyvyn. Tämän vuoksi esimies ja narsismi onkin erittäin vakava yhtälö.

”Narsistinen esimies on itsekeskeinen ja vaatii muiden kiinnittävän huomiota häneen itseensä”

Narsistisen esimiehen johtamassa työyhteisössä johtaminen on epämääräistä ja poukkoilevaa. Johtamisongelmat näkyvät sekä asiajohtamisessa että myös henkilöstöjohtamisessa. Päätöksenteossa hän usein tekee omien alaistensa mielestä ristiriitaisia ja jopa epäoikeudenmukaisiksi koettuja päätöksiä, joita hän ei mitenkään perustele. Samoin narsistisella esimiehellä ei kiinnostus riitä selkeän ohjeistuksen antamiseen sekä työn ohjaamiseen, seuraamiseen ja työn tekemisen tukemiseen. Narsistinen esimies on itsekeskeinen ja vaatii muiden kiinnittävän huomiota häneen itseensä. Näin hän vie tilan muilta ihmisiltä ja heidän tarpeiltaan. Narsistinen esimies tarvitsee omalta työyhteisöltään tukea, huomiota ja ihailua, jotta hän pystyisi säilyttämään itsetuntonsa. Hän kerää ympärilleen oman häntä mielistelevän ja hänen mielipiteitään myötäilevän ”esikunnan”, jotta hän pääsee loistamaan ramppivaloissa kaikkien muiden ihailun kohteena. Tämä ”juu-juu” –porukka kannatteleekin narsistisen esimiehen heiveröistä itsetuntoa. Suosikkejaan narsistinen esimies suosii nostamalla heidät eriarvoiseen asemaan suhteessa muihin työntekijöihin ja jopa sallii heille joitakin erivapauksia. Mutta tässä kohdassa on hyvä muistaa, että suosikkiasema säilyy ainoastaan niin kauan kuin narsistinen kokee itse hyötyvänsä siitä.

”Narsistinen esimies voi pahimmissa tapauksissa tuhota hyvin toimivia työryhmiä, tiimejä ja työskentelymuotoja”

Kaikesta, rehentelystä, mahtailusta ja itseriittoisuudesta huolimatta, narsistisen esimiehen itsetunto on jatkuvasti uhattuna. Tämän vuoksi hän on myös herkästi taipuvainen ns. tuhoavaan kateuteen. Jos joku osaamisellaan, kyvyillään tai pelkällä olemuksellaan uhkaa tätä asemaa, saa kyseinen henkilö lähteä, tavalla tai toisella. Asettaessaan omat tarpeensa organisaation etujen edelle, eli kateudessaan ja kostonhimossaan, hän voi pahimmissa tapauksissa tuhota hyvin toimivia työryhmiä, tiimejä ja työskentelymuotoja. Hän voi esimerkiksi hajottaa hyvin toimivan tiimin, sijoittaa omaa asemaansa uhkaavan ”hankalan” työntekijän toisiin työtehtäviin tai yksinkertaisesti lopettaa hyvin toimivan työprojektin. Narsistiselle esimiehelle etusijalla ovat aina hänen omat tarpeensa, tavoitteensa ja ideansa. Hän voi jopa elää illuusiossa, että koko organisaatio on luotu pelkästään hänen tarpeittensa tyydyttämistä varten. Tällaisen mielikuvan omatessaan hän pitää työyhteisöään eräänlaisena ”pelikenttänä”. Tällöin hän ei kunnioita alaistensa henkilökohtaisia fyysisiä ja psyykkisiä rajoja, vaan rikkoo niitä jatkuvasti syyllistymällä jopa pahansuopaiseen juoruamiseen tai seksuaaliseen häirintään.

”Työyhteisössä vallitsee jatkuva epävarmuuden, ahdistuneisuuden ja jopa pelon ilmapiiri”

Narsistisen esimiehen vaikutukset omaan työyhteisöönsä ja sen ilmapiiriin ovat dramaattisia. Työyhteisössä vallitsee jatkuva epävarmuuden, ahdistuneisuuden ja jopa pelon ilmapiiri. Varsinkin tuo pelolla johtaminen on nykyään työelämässä valitettavan yleistä. Se perustuu siihen, että johtajien on helppo pelotella alaisiaan, kun organisaatiomuutokset, lomautukset ja irtisanomiset ovat lähes arkipäiväistä toimintaa. Pelon ilmapiirin synnyttäjinä narsistinen esimies on mestari. Hän uhkailee alaisiaan ja menettää herkästi malttinsa. Tällöin hänellä on tapana syytää alaisten päälle henkilökohtaisia loukkauksia jopa julkisesti. Lisäksi narsistinen esimies käyttää hyväkseen ”tiedon valtaa”. Hän joko luo pelkoa ja epävarmuutta ympärilleen panttaamalla tietoa tai. sitten hän pyrkii käyttämään hyväkseen omaan tietoonsa hankkimia työntekijöiden heikkouksia.

”Narsistinen esimies on myös taitava muiden ihmisten lukija ja manipuloija”

Tämä kaikki johtaa siihen, että ilmapiiri työyhteisössä muovautuu vainoharhaiseksi. Tällöin työpaikan Ihmissuhteet kärsivät, ovat pinnallisia ja yleensäkin suhtautuminen työkavereihin on ristiriitaista ja ailahtelevaa. Työyhteisön ilmapiiriä hankaloittaa myös se, että narsistinen esimies on myös taitava muiden ihmisten lukija ja manipuloija. Hän kykenee usein hallitsemaan työyhteisöään siten, että osaa työntekijöistään hän kehuu ja toista osaa taas hän arvostelee. Näin tällä ”hajota ja hallitse” –taktiikalla hän saa lisättyä eripuraa työntekijöiden keskuuteen ja siten estää muita liittoutumasta häntä vastaan. Samoin hän osaa välillä taktisesti vaihtaa sekä manipulointitapojaan että –kohteitaan. Työyhteisö jakaantuukin herkästi kahteen tai useampaan kuppikuntaan, jotka kyräilevät toinen toisiaan. Narsistisen esimiehen manipulointitaidot näkyvät hyvin myös siten, että organisaatiossa itseään ylempiin esimiehiin hän kuitenkin pystyy näyttämään hyvää kuvaa omasta toiminnastaan ja osaamisestaan.

”Narsistinen esimies ottaa kaiken itseensä kohdistuvan kritiikin henkilökohtaisena loukkauksena”

Miten sitten toimia, jos työyhteisössä on narsistinen esimies? Periaatteessa asia on kunnossa, sillä kaikenlainen häirintä ja kiusaaminen on työlainsäädännössä ja työmarkkinajärjestöjen sopimuksissa julistettu laittomiksi. Käytännössä asia on kuitenkin hankalampi. Narsistin, olkoon hän sitten esimies tai työkaveri, kanssa toimiminen on erittäin hankalaa, käytännössä usein jopa lähes mahdotonta. Tämän vuoksi työyhteisön sisällä, missä asiaa tietenkin ensisijaisesti tulisi hoitaa, asiallinen keskustelu ongelmista on erittäin vaikeaa, sillä narsistinen esimies ottaa kaiken itseensä kohdistuvan kritiikin henkilökohtaisena loukkauksena. Hän ei voi sietää oman johtamistyylinsä tai toimintatapojensa arvostelua. Hän syyttää kaikista epäonnistumisista muita ihmisiä, olosuhteita tai pelkästään vain huonoa onnea. Jos joku uskaltaa asettaa hänen päätöksensä ja toimintansa kyseenalaiseksi, voi se pahimmillaan johtaa monenlaisiin, jopa suhteettomiin, kostotoimiin esimiehen puolelta. Lisäksi, kuten aikaisemmin on jo kerrottu, narsistinen esimies yleensä on huolehtinut hyvin suhteistaan omiin esimiehiinsä. Näin alaisten vetoaminen hänen yläpuolella hierarkiassa sijoittuviin esimiehiin kertomalla heille työyhteisön ongelmista ja huonosta työilmapiiristä on huomattavasti hankalampaa ja tulokset sen takia ovatkin laihoja. Usein ainoiksi keinoiksi sitten jääkin kääntyminen työterveyshuollon puoleen ja sieltä saataviin sairauslomiin tai sitten yksinkertaisesti pyrkiä vaihtamaan toiseen työpaikkaan eli sairaasta työyhteisöstä terveeseen työyhteisöön.

Työpaikkahäirinnän ja –kiusaamisen aiheuttamat kulut erityisesti sairauseläkkeelle siirtymisten suuren määrän sekä jatkuvasti kasvaneiden sairauskulujen takia ovat suuret. Nämäkin faktat ovat olleet perusteena siihen, että työlainsäädännössä ja erilaisissa sopimuksissa on työpaikkahäirintä ja –kiusaaminen yksiselitteisesti kielletty. Tämä on ehdottoman hyvä asia. Huono puoli asiassa on kuitenkin se, että useat lakipykälät on kirjoitettu turhan epätarkasti ja moniselitteisesti aiheuttaen laintulkinnoissa ongelmia. Samoin työpaikoilla asian eteenpäinvieminen vaatii vielä asenteiden ja toimintamallien muutoksia, sillä kaikki työnantajat eivät vielä välttämättä katso velvollisuudekseen puuttua häirintätilanteisiin ja sen seurauksiin. Toinen hankala asia työpaikoilla on tietenkin häirinnän todistaminen, sillä narsistinen esimies osaa erittäin hyvin piilottaa häirintänsä tai sitten jäädessään kiinni, osaa selittää asian itselleen edullisesti. Työnantajat tulisi saada vielä nykyistä paremmin vakuuttumaan siitä, että työyhteisön häirintätilanteisiin kannattaa myös heidän omien etujensa vuoksi puuttua tehokkaasti, koska kyseessä on koko työyhteisön toiminnan ja tulevaisuuden kannalta merkittävä asia. Tämän vuoksi työnantajien on opittava ymmärtämään, että hyvä työilmapiiri, työntekijöiden viihtyvyys sekä työntekijöiden vähäinen sairastelu ja vaihtuvuus vaikuttavat positiivisesti koko organisaation työn laatuun, toiminnan tehokkuuteen ja tuottavuuteen. Onneksi näitä työnantajia on jo paljon olemassa.

Esa Lehtinen

 

PS. Pyynnöstä tulen mielelläni pitämään innostavia teemaluentoja erilaisiin työyhteisöihin johtajuudesta, johtamisen eri alueista sekä työyhteisöjen toiminnan kehittämisestä. Yhteyttä minuun voi ottaa joko puhelimitse: 0500-699818 tai sähköpostitse:esa.lehtinen@kec.fi .

31 kommenttia artikkeliin “Narsisti esimiehenä – työyhteisön toiminnan teholamautin”
  1. avatar Kiitollinen sanoo:

    Kiitokset asiantuntevasta kirjoituksesta. Ihan kuin olisin lukenut edellisestä esimiehestäni. Hämeenlinnan kaupungin henkilöstöhallinnossa ei ikävä kyllä ole osaamista miten toimia kun narsistinen esimies laittaa työyhteisön sekaisin. Ongelmat pyritään ikävä kyllä salaamaan ja narsistin alaiset hiljentämään.

    • avatar Esa Lehtinen sanoo:

      Hei!

      Ja kiitos palautteestasi! Tuo, mitä kirjoitit työnantajan puuttumattomuudesta työpaikan häirintätilanteisiin. on ikävä kyllä monissa työpaikoissa aivan totta. Syitä siihen voi olla monia. Yksi syy varmaankin on juuri tuo sinun mainitsemasi eli ei osata/uskalleta puuttua tilanteisiin, vaikka vaikutukset ovat jo työyhteisössä näkyvissä esim. sairauspoissaolojen lisääntymisen tai henkilöstön vaihtuvuuden kautta. Henkilöstöhallinnolta vaadittaisiin näissä tilanteissa jämäkkää ja pitkäjänteistä puuttumista häirintätilanteisiin, jotta kiusaamisen vaikutukset saataisiin kuriin ja tilanne pikkuhiljaa rauhoitettua. Jos näin ei tehdä, niin lopulta koko työyhteisö on kriisissä ja se vaikuttaa lopulta toiminnan tulokseen ja tehokkuuteen. Henkilöstöhallinnossa tulisi olla häirintä- ja kiusaamistilanteita varten ns. valmiussuunnitelmat, jotka voidaan ottaa tarvittaessa esiin. Näihin kuuluu esim. varhaisen puuttumisen malli, jota käyttämällä voitaisiin mahdollisimman aikaisessa vaiheessa puuttua häirintätilanteisiin. Näin ne olisi helpompi hoitaa heti alussa pois päiväjärjestyksestä. Toinen syy puuttumattomuuteen löytyy, kuten jo kirjoitin, siinä, että narsistit ovat erittäin taitavia manipuloijia. He tasan tarkkaan tietävät, keihin henkilöihin kannattaa säilyttää ne hyvät suhteet. Nämä henkilöt ovat useimmissa tapauksissa heitä ylempiä esimiehiä. Tämä ns. Janus-kasvoisuus on yksi tyypillisimpiä strategioita narsistien toiminnassa. Näin häirinnästä todistamisvastuu jää yleensä aina kiusatulle itselleen. Jos kiusaaja on esimies, asian todistaminen on erittäin hankalaa, varsinkin jos esimiehen omat esimiehet pitävät häntä ”hyvänä tyyppinä”. Eräs narsistin uhri kerran sanoi, että pitäisi aina pitää nauhuria ja piilokameraa mukanaan, jotta voisi todistaa häirinnän…

  2. avatar Inkeri Valtonen sanoo:

    Kiitos taas asiantuntevasta tekstistäsi. Omia asiakkaitani, kun kuuntelen tuntuu, että ihan liian monella on työpaikallaan johtotehtävissä narsisti. Hämmästyttävän usein niitä on hoitoalalla, päiväkodeissa, kouluissa ja seurakunnissa missä luulisi ihmisten olevan myötätuntoisia ja hyviä esimiehiä. Esimiehen ja työnantajan tehtävä on tietysti hyvin vaikea ja itsekin pienenä työnantajana usein mietin osaanko varmasti kohdella toista ihmistä oikein ja kunnioituksella. Toisaalta minulla on ollut sama työntekijä viisitoistavuotta, niin asiat ovat jo ehtineet hioutua ja osaamme pelata yhteen.
    Uuden työntekijän kohdalla vaatii todella paneutumista, että oppii ymmärtämään toisen ihmisen tavat ja vuorovaikutuskeinot. Asiakaspalvelussa näkyy aivan varmasti asiakkaalle ellei työntekijöiden välit ole kunnossa ja se on erittäin huonoa mainosta firmalle.

    Inkeri Valtonen

    • avatar Esa Lehtinen sanoo:

      Hei Inkeri!

      Kiitos kommenteistasi! Nuo sinun mainitsemasi alat ovat juuri niitä aloja, jossa häirintätilanteita esiintyy paljon, tai ainakin niistä puhutaan paljon. Tuohon listaan voisi vielä laittaa mukaan kunnallis- ja valtionhallinnon yksiköt. Sanoit kirjoituksessasi, että kuulet näistä asioista usein asiakkailtasi ja mikäli alaasi oikein tunnen, asiakkaasi ovat pääosin naisia. Tämän sanon vain siksi, että häirintätilanteita jää paljon piiloon ihan jo sen takia, että kaikki työntekijät, etenkin miehet, eivät kehtaa ja pysty niistä puhumaan. Naiset, onneksi, pystyvät puhumaan miehiä paremmin työpaikkahäirinnästä ja -kiusaamisesta ja se onkin erittäin hyvä asia heidän selviytymisprosessissaan. Teet siinä mielessä tärkeää tehtävää, että usein jo se, että joku ihminen kuuntelee, helpottaa asiaa ainakin jonkin verran. Tietenkään se ei ole mikään vastaus häirinnän lopettamiseen, mutta se on kuitenkin tyhjää parempi asia. Minä uskon, että sinä olet hyvä työnantaja, kyllähän tuo 15 yhteistä työvuotta sanoo jo paljon 🙂 Siinä olet muuten myös oikeassa, että työyhteisön tila näkyy helposti myös asiakkaille asiakaspalvelussa. Jos talossa on hyvä henki työntekijöiden keskuudessa, niin se heijastuu hyvänä fiiliksenä myös asiakkaiden suuntaan, ja päinvastoin. Parhaita paikkoja, näin sivulliselle, tutustua työyhteisön ilmapiiriin on muuten kahvihuoneet ja ruokailutilat. Niissä näkyy helposti ihmisten keskinäisen kanssakäymisen ja vuorovaikutuksen määrä ja laatu.

  3. avatar Seppo sanoo:

    Terve! Kirjoitin taannoin valkokauluspsykopaatti-blogiisi,että minulla oli esimehenä VPK ja toinen kollegana.
    Nyt, luettuani tämän blogisi, tuntuu siltä he olivat (myös) narsisteja. Se mitä avun saamisesta kirjoitat pitää paikkansa: olin vielä luottamusmieskin ja ei tullut apua liitolta, ei työsuojelupiiriltä. Työkaverit olisivat parasta apua, mutta he kaikki pelkäävät oman asemansa vuoksi ja eipä juuri siksi kukaan uskalla uhrautua.
    Sairasloman haku on siis ainoa keino. Siinä on vaan se vaara, että silloin lääkäri kirjoittaa tukun reseptejä masennuslääkeistä terveelle ihmiselle ja se sairas ihminen jää hoitamatta.
    Yksi huomio vielä;osalla firmojen omistajista tuntuu olevan vallalla käsitys,että kun alaiset, työväki tappelee keskenään niin suutupäissään tekevät enemmän töitä!
    Kiitos taas hyvästä blogista!
    Hyvää piinaviikkoa!
    -seppo

    • avatar Esa Lehtinen sanoo:

      Terve Seppo!

      Kiitos palautteestasi! Mitä todennäköisemmin olet tulkinnut entisen esimiehesi ja kollegasi oikein eli että he olisivat narsisteja. Mitä sinä aikaisemmin kerroit heistä ainakin tuo sellaisen kuvan ko. ”veijareista”. Tuo mitä sanoit avunsaamisen vaikeudesta, jopa luottamusmiehen sitä pyytäessä, on vielä nykyäänkin monessa paikassa arkipäivää. Se on juuri sen häirinnän todistamisen vaikeus, mikä on hankalin asia. Lopputuloksena on usein, liiankin usein, että kiusattu jää yksin ilman mitään tukea työpaikalla ja lopulta hänelle ei jää sairauslomakierteen jälkeen muuta vaihtoehtoa kuin joko sairaseläkkeelle siirtyminen tai sitten uuden työpaikan etsiminen, jos vielä siihen pystyy. Työnantajan päätä ei saa kovin helposti käännettyä häirintätilanteiden ehkäisemiseen ellei sitten pystytä osoittamaan häirinnän negatiivisia vaikutuksia toiminnan tulokseen ja tehokkuuteen. Onneksi sentään monet työnantajat ovat jo havainneet sen, että työyhteisöstä kannattaa pitää huolta jo pelkästään imagonkin takia. Näin organisaatioon pystytään houkuttelemaan niitä päteviä, uusia ja hyvin koulutettuja työntekijöitä.

      Hyvää pääsiäistä myös sinulle!

  4. avatar keke sanoo:

    Tervehdys Esa !
    Kiitos sinulle, ”Narsisti esimiehenä”, kirjoituksestasi, se oli täyttä ja todellista asiaa, allekirjoitan kirjoituksesi täysin! Tunneäly ja Tunnejohtaminen on mahdollisuus. Narsismi on todellinen uhkakuva.

    Kertausta pääkohdista:
    Narsistinen esimies on erittäin omahyväinen, itserakas/itsekeskeinen, ”jatkuvan häiriötilan omaava henkilö”. Hän on huono sosiaalisessa käyttäytymisessään, hän ei piittaa toisten tunteista eikä tunne empatiaa muita kohtaan, hän ei siedä oman toimintansa arvostelua.
    Häneltä puuttuu syyllisyyden ja häpeän tunteet eikä hän pysty myöntämään virheitään,ongelmat tulevat esille varsinkin henkilöjohtamisessa.
    Hän ei anna vastuuta eikä itsenäisyyttä alaisilleen, hän ei ole tasapuolinen eikä oikeudenmukainen.
    Hän ei anna asiallista palautetta, positiivista/negatiivista,, eikä kannusta kiitoksin alaisiaan.
    Hän on kateellinen ja kostonhimoinen, käyttää pelon ilmapiiriä, jopa uhkailee alaisiaan lomautuksilla, oman asemansa pönkittämiseksi.
    Yksikin narsistisen persoonallisuushäiriön omaava ihminen saattaa ”saastuttaa” ja jopa lamauttaa koko työpaikkansa ilmapiirin, työtehon ja toimintakyvyn.
    Jos esimiehen esimies on myöskin narsistinen niin työyhteisön ongelmatilanteen vieminen eteenpäin on miltei mahdotonta muuten kuin työsuojeluvaltuutetun /-henkilöstön kautta, se on heidän velvollisuutensa.

    Politiikassa narsistiset henkilöt tukahduttavat ryhmäkurillaan ja omahyväisyydellään, demokraattisesti valittujen, uusien, terveitä ja rakentavia uusia ideoita / asioita esille tuovien edustajiemme mielipiteet yhteiskunnallisessa päätöksenteossa, se on narsistilta demokratian halveksumista.

    Ehdotan, että aloitettaisiin käyttämään, sellaisia soveltuvuustestejä, joissa selvitettäisiin erityisesti
    ”Sosiaalinen älykkyys” sekä ”Narsismi taso”. Yritysten ylin johto, keskijohto, työnjohto sekä yhteiskuntamme johtotehtävissä olevat poliitikot olisivat ensimmäisenä laitettava soveltuvuustestiin. Ellei selvitä testissä hyväksyttävää tasoa niin laitetaan vaihtoon ! Uskon että tällainen testaus ihan varmasti aktivoisi Narsistit kehittämään itseään ”Sosiaalisen älykkyyden ja Narsimin tason alueella joka taasen auttaisi työyhteisöä tervehtymään.

    Esa kirjoitti ja kuvasi todella onnistuneesti , 25.3.2013, seuraavasti ”Narsistinen esimies on todellinen työyhteisön teholamautin”, näin se todella on ! Viittaan näissä sepustuksissani myös Esan aiempiin erinomaisiin kirjoituksiin, 21.2.2013, Tunnejohtaminen.

    ”Katastrofi” ?: Jos työyhteisönjohtaja / esimies on narsisti ja hänen sosiaalinen älykkyytensä eli tunneälynsä / tunnejohtamisensa ovat puutteellisia, tai puuttuvat jopa kokonaan, ei kyseisellä työyhteisöllä / yrityksellä ole valoisaa tulevaisuutta.
    Sama pätee myös poliittisen päätöksenteon ”johtajan” osaltakin.
    Täytyy kuitenkin rehellisesti tunnustaa se tosiasia että kaikki työyhteisön ongelmat eivät poistu vaikka johdolla olisi erinomainen tietotaito, työkokemus, tunnejohtamistaito ja hän olisi empaattinen. Tämä johtuu tietysti monista muistakin asioista kuten siitäkin, niinkuin tavataan sanoa että ”meitä ihmisiä on joka junaan ja jää vielä asemallekin” joka tarkoittanee sitä että jokainen ihminen on erilainen, onneksi, ja kaikkiin ei päde samat ohjaus- /opetus-/johtamistavat. Valtaosalle pätee mutta, ne joille tarvitaan erilaiset ohjaukset / opetukset on se heille järjestettävä jottei ketään ei jää huomioimatta / auttamatta muuten syrjäytymisvaara on kovin suuri ja sitä ei saa tapahtua.

    Työyhteisöjen em. häiriötilanteet aiheuttavat, nykyisellään, kansantaloudellemme erittäin suuret kustannukset. Yritystoiminalle samoin. Työyhteisöjen henkiset kärsimyksetkin ovat mittaamattomat.

    Työyhteisöjen hyvät työilmapiirit ja viihtyvyydet työssään vähentävät radikaalisti ”työyhteisöjen häiriökustannuksia” kuten sairauspoissaoloja, masennusta, ennenaikaista eläköitymistä ja merkittävää työn tuottavuuden menetystä

    Nykyisellään ”pehmopuolen” asioitten kuten ”Sosiaalinen älykkyys, Tunnejohtaminen ja Narsismi” avaaminen ja perustietojen opettaminen on opinahjoissamme, kokonaisuutena, todella alkeellisella tasolla.
    Niin Yliopistot, Korkeakoulut kuin Ammattikorkeakoulutkin eivät opetussunnitelmissaan juurikaan käsittele ”pehmopuolen” asioita. ”Hardis asiat” tekninen osaaminen ja laajat tietomäärät ovat heille tärkeämpiä.
    Siksi olisi korkea aika tehdä aloitteita opetusministeriile /-ministeriöön jotta jollain aikataululla saataisiin muutosta aikaan. Näin ”pehmopuoli” perusopetus saataisiin opetussuunnitelmiin yhtä vahvana aineena kuin perinteiset ammattiopinnotkin. Ko. Perustiedot auttavat huomattavasti, työelämään päästyään, syventämään osaamista, kokemuspohjaisilla tiedoilla, jatkuvasti karttuvaa sosiaalisen älykkyyden pääomaa.
    Saattaa olla raskassoutuista ja aikaavievää ennenkuin asiat opetussuunnitelmiin saadaan mutta asia on niin tärkeä valtakunnallisestikin että kannattaa yrittää vaikka ottaisi enemmänkin aikaa.
    ”Pehmopuolen” opetus olisi tasavertainen muittenkin aineiden kanssa eli tentattava hyväksytysti ennenkuin valmistuu opinahjostaan.

    Sinä Esa olet perehtynyt otsikon asiaan niin erinomaisesti että toivon että tekisit yhtä erinomaisen aloitteen, perustellusti, ja toimittaisit sen eteenpäin ko. ministerille

    Hyvää Pääsiäisenaikaa sinulle !

    • avatar Esa Lehtinen sanoo:

      Terve Keke!

      Kiitos palautteestasi ja hyvistä kommenteistasi! Kirjoituksestasi tulee selvästi esille se, että olet erittäin hyvin sisäistänyt tunneosaamisen ja -johtamisen asiat sekä myös sen toisen puolen, kuten esim. narsismin vaarat. Tuo ehdottamasi aloitteen tekeminen itse asiassa oli hyvä idea, olen sitä jopa joskus mielessäni muutaman kollegan kanssa miettinyt. Itse asiassa muuten tuossa sinun kirjoituksessasi oli monta hyvää kohtaa, joita ko. aloitteeseen voisi ottaa mukaan. Sinä olet itsekin selvästi pohtinut asiaa. Tuo viittauksesi poliittisiin johtajiin muuten osui hyvin kohdalleen, sillä on todettu, että juuri siinä ryhmässä narsismia esiintyy varsin runsaasti. Tämä tulee esille myös muissa huippujohtajissa. Sitä voidaan kutsua nimellä ”vallan harha ja sokeus”. Käsite tarkoittaa sitä, että huippujohtajat toisinaan ”hurahtavat” omaan valtaansa ja vallankäyttöönsä eivätkä näe sitä, että kaikki eivät välttämättä ole heidän kanssaan samaa mieltä. Samalla heille voi tulla eräänlainen ”ikuisen valta-aseman illuusio”, mikä tekee heidät immuneiksi muiden, paitsi heidän omia mielipiteitään kannattavien, mielipiteistä. Tähän liittyy usein mukaan myös se, että kaikki, jotka ovat eri mieltä heidän kanssaan, ovat vihollisia. Tämä voi sitten pahimmissa tapauksissa johtaa opposition hiljentämiseen tai heidän mielipiteittensä naurunalaiseksi saattamiseen. Pahimmassa tapauksessa kehitys johtaa diktatuuriin. Mutta, palatakseni sinun ehdotukseesi aloitteesta, harkitsen sitä kyllä vakavasti.

      Hyvää pääsiäistä myös sinulle!

  5. avatar Kari Ilkkala sanoo:

    Tervehdys Esa ja kaikki kommentaattorit,

    aihe on tärkeä, kipeä ja aina ajankohtainen.

    Tippaakaan mitään ylläkirjoitettua aliarviomatta tai nollaamatta toivoisin kuitenkin yhdessä suhteessa hiukan jäitä hattuun aiheen käsittelyssä.

    Narsismissa on kyse erittäin vaikeasta persoonallisuushäiriöstä, ja diagnoosi on oikeasti tiukan takana. Lähteestä riippuen noin prosentti suomalaisista (1 %) suomalaisista täyttäisi kriteerit. Psykiatri, ylilääkäri ja Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen tutkimusprofessori Hannu Lauerma arvelee vakavien psyykkisten häiriöiden keittiöpsykologisoinnin johtuvan siitä, että ihmiset tulkitsevat usein sosiaalisten taitojen puutteet psykopatiaksi tai narsismiksi.

    Pyytäisinkin Esa sinua mainitsemaan lähteen, kun toteat ”juuri siinä ryhmässä [poliittisissa johtajissa] narsismia esiintyy varsin runsaasti.” En tunne tutkimuksia, jossa narsistien olisi todennettu jotenkin rikastuvan poliittisiksi johtajiksi tai esimiestehtäviin enemmän kuin muuhun työvoimaan. Todellisuudessa narsismin juuret ovat lapsuudessa ja varhaisnuoruudessa, ja siitä kärsivät ovat usein alisuoriutujia koulussa.

    Minuun oikeasti jotenkin sattuu kun psykiatrian yhtä vaikeimmista diagnooseista heitellään osana sinänsä normaalia organisaatiopsykologista keskustelua. Kokemuksesta voin kertoa, että jos veemäisinkin poliittiseen tai ammatilliseen elämään liittyvä, tämän keskustelun kontekstissa ”narsistiseksi” luokiteltava esimies- tai työtoverikokemukseni vastaa emotionaalisesti kylmää suihkua, ihmissuhde oikean (diagnosoidun) narsistin kanssa vastaa Niagaran putouksen alle jäämistä. Vaskitsan nähnyt voi puhua käärmeistä takki auki, kunnes törmää anagondaan.

    Jokainen voisi mennä myös itseensä ja miettiä onko kyse narsismista, vai seuraavan pikku tarinan tilanteesta:

    ”Organisaatio on kuin puu, jossa kiikkuu paljon apinoita, joka oksalla, eri korkeuksilla, kiipeämässä ylöspäin.

    Huipulle päässeet apinat katsovat alaspäin ja näkevät puun täynnä hymyileviä naamoja.

    Alhaalla olevat apinat tähyävät ylöspäin ja näkevät pelkkiä persreikiä.”

    • avatar Esa Lehtinen sanoo:

      Terve Kari!

      Kiitos kommenteistasi! Tuo sinun vertauksesi työyhteisöstä ”apinapuussa” eri korkeuksilla sijaitsevila oksilla istuvista apinoista oli asiaa erittäin kuvaava. Eli mitä alempana istut, sitä enemmän saat paskaa niskaasi ja sitä enemmän näen ylemmillä oksilla istuvien persläpiä. Voisin jatkaa juttuasi vielä pidemmälle: jos joku/jotkut yläpuolella istuvista omaa narsistisia piirteitä, sitä enemmän paskaa tippuu alemmille oksille.

      Sitten siihen narsismiin. Otit esille narsistisen persoonallisuushäiriön, mikä on vuonna 1980 hyväksytty psykiatriseen diagnostiseen järjestelmään. Siihen kuuluvalle ihmiselle on ominaista erilaiset suuruuskuvitelmat, voimakas ihailun tarve ja empatian vähäisyys. Tällainen henkilö kokee olevansa oikeutettu erikoiskohteluun, hän on kateellinen tai ylimielinen muita kohtaan sekä voi käyttää muita häikäilemättä hyväkseen. Väestöstä noin yhdellä prosentilla arvioidaan esiintyvän tätä häiriötä, tosin määrän oletetaan olevan myös kasvussa. Sinun mainitsemasi professori Hannu Lauerma on tämän alueen suomalainen ”guru”. Mutta tähän on sanottava toistaen vanhaa mainoslausetta: ”tässä ei ole vielä kaikki!”, nimittäin narsistisiksi persoonallisuushäiriöiksi laskettavia häiriötekijöitä on myös muita. Mainitsen niistä kolme lisää. Ensimmäiseksi, Epäsosiaalinen personnallisuushäiriö (psykopaattinen käytös), mille on ominaista välinpitämättömyys toisten oikeuksista ja kyvyttömyys tai haluttomuus huomioida toisia ihmisiä. Tällaisen häiriön omaava henkilö on impulsiivinen, vilpillinen ja helposti ärtyvä syyllistyen toistuvasti lainrikkomuksiin eikä hän kadu tekojaan. Väestöstä noin 2-3 prosentilla arvioidaan olevan tällaista häiriötä. Toiseksi, voidaan listaan laittaa Huomiohakuinen persoonallisuushäiriö, mille on ominaista ylikorostunut tunteiden ilmaisu sekä huomion hakeminen. Käytökselle on ominaista ulkonäön korostaminen ja tilanteeseen sopimaton seksuaalisesti viettelevä käytös. Tällaista esiintyy 2-3 prosentilla väestöstä. Ja vielä kolmanneksi voidaan ottaa esille ns. Epävakaa persoonallisuushäiriö, mille on ominaista laaja-alainen tunnetilojen ja minäkuvan epävakaus sekä käytöksen huomattava impulsiivisuus. Käytökselle on ominaista hylätyksi tulemisen pelko, alttius ärtyä helposti, vaikeus kontrolloida suuttumusta, itsetuhoinen impulsiivisuus sekä jopa toistuvat itsemurhayritykset. Tähänkin ryhmään arvioidaan kuuluvan noin 2-3 prosenttia väestöstä. Arvioidaan, että keskimäärin 7-9 prosenttia väestöstä potee näitä neljää narsistista persoonallisuushäiriötä, miehistä jopa 11-18 prosenttia (näin kertoo esim. psykiatrian erikoislääkäri Gustav Schulman). Niinkuin kerroitkin, narsismi lähtee liikkeelle ihmisen lapsuuden ja nuoruuden kokemuksista, mutta on kuitenkin hyvä muistaa myös se, että narsistiset piirteet kuuluvat jokaisen ihmisen peruspiirteisiin.

      Patrian huoltojohtajana työskentelevän Pasi NIemen opinnäytetyössä vuodelta 2012 tutkittiin myös narsistista johtajuutta. Hän totesi tutkimuksessaan, että narsisteista aiheutuvat johtuvat ongelmat työpaikoilla ovat jatkuvasti lisääntyneet. Narsistit usein hakeutuvat juuri sellaisiin tehtäviin, joissa heidän itsensä kuvittelema ”erinomaisuus” pääsee esille, esimerkiksi juuri esimiestehtävään tai erityisosaamista vaativaan tehtävään. Hierarkkinen organisaatiorakenne, autoritäärinen johtaminen ja byrokraattinen toimintamalli luovat narsistille suotuisat olosuhteet. Kuten jo aikaisemmin mainitsin EU:n Työolojen kehittämissäätiön Eurofoundin vuonna 2007 julkaiseman Euroopan maita vertailevan tutkimuksen mukaan Suomessa työpaikoilla kiusataan muita maita enemmän. Suomessa 17 % vastanneista on kokenut uhkailua ja häirintää työssä. Toisena vertailussa on Hollanti (12%). Eniten häirintää on todettu olevan terveydenhuollon, koulutuksen ja hallinnon aloilla. Mitkä ammatit sitten houkettelevat narsisteja, jotka sopivat narsistin kaipaamaan vallankäytön ja ihailun kokemiseen. Amerikkalaisen Drew Keysin narsisteja käsittelevässä kirjassa (lighthouse.org) esitettiin seuraavanlainen lista: lääkäri, sairaanhoitaja, lakimies, uskonnollinen johtaja, opettaja, psykoterapeutti, poliisi, elämänvalmentaja, esimies/johtaja ja poliitikko. Tietysti ei kaikki ko. ammattien edustajista ole narsisteja, mutta vallankäyttö kyllä houkuttelee narsisteja…

      Toivottavasti sait jotakin lisätietoa asiasta tästä pitkästä kirjoituksestani.

      Hyvää pääsiäistä myös sinulle!

  6. avatar Kiitollinen sanoo:

    Hei Kari,

    Vertauksesi Niagaran putouksen alle jäämisestä on sinänsä hyvä, mutta oman kokemuksen perusteella narsisti ei ns. lyttää kerralla vaan saa nautintonsa pelaamisesta. Narsistille on tärkeätä saada mahdollisimman moni ihminen omalle puolellensa ja uhriaan/uhrejaan vastaan. Uhri saattaa yllättäen vaihtua ja yksi osa peliä on aikaisemman uhrin kosiskelu narsistin leiriin. Narsistinen esimies on ennalta arvaamaton ja uskomattoman taitava valehtelemaan sekä manipuloimaan. Työyhteisö muuttuu narsistin pelikentäksi, jossa palkitaan niitä yhteisön jäseniä, jotka lähtevät esimiehen kelkkaan eristämään uhria muusta yhteisöstä. Ns. hyvä työntekijä on narsistille uhka ja keskeiseksi tehtäväksi työntekijöillä tulee esimiehen mielistely, ei varsinaiset työtehtävät.

    Ja kyllä, olo on kuin Niagaran putouksen alle jääneellä, kun esimiehen esimiehet lähtevät suojelemaan narsistia pelastaakseen oman nahkansa. Laki kun velvoittaa puuttumaan häirintään työpaikoilla, ja tähän puoleen osaamista/halua löytyy kaupungin henkilöstöhallinnosta uskomattoman vähän.

    Aurinkoista pääsiäistä!

    • avatar Esa Lehtinen sanoo:

      Hei nimimerkki ”kiitollinen”!

      En tiedä, odotatko KI:n vastausta, mutta päätin hieman itsekin kommentoida vastaustasi. Sinun kuvaamasi tilanne on ”klassinen” kiusaamistilanne. En tiedä lohduttaako se sinua, mutta useimmilla uhreilla on vastaavanlaisia kokemuksia. Tuo termi ”pelikenttä” on hyvä, itsekin käytän sitä paljon. Narsistille työyhteisö on todellakin eräänlainen ”pelikenttä”. Taitavana manipuloijana hän pääsee vetämään naruja oman tahtonsa mukaan, ellei kukaan sitten ajoissa huomaa hänen peliään ja keskeytä sitä. Kusaaminen alkaa pikkuhiljaa ja usein uhrillakin kestää kauan ennen kuin hän huomaa sen, ja silloin se voi olla jo myöhäistä. Silloin hän joutuu taistelemaan kiusaajaansa vastaan usein yksin kaikkien muiden ollessa joko häntä vastaan tai toisena vaihtoehtona he seuraavat tilanteen kehittymistä sivusta välinpitämättöminä peläten omaa kohtaloaan. Niin kuin totesitkin, laki on kiusatun puolella, mutta käytännössä asia ei ole näin yksinkertainen.

      Minä olen yli 20 vuotta toiminut johtamis- ja työyhteisövalmentajana ja ainakin näin näppituntumalta olen ollut havaitsevinani, että narsistisuus sekä kiusaamis- ja häirintätilanteet ovat viime aikoina olleet lisääntymään päin työyhteisöissä. Olen keskustellut asiasta myös monien kollegojen kanssa ja he sanovat samaa. Yksi syy tähän ehkä voisi olla nyky-yhteiskunnassa yhä enemmän korostettu yksilöllisyyden vaatimus. Me puhumme kyllä suvaitsevaisuudesta ja yhteisöllisyydestä, mutta yhä enemmän puhumme ”minä-muodossa”. Ehkä tuo nykyään niin paljon esillä oleva ns. nimby-kulttuuri on merkkinä tästä.

      Tähän loppuun voisin vielä sanoa varoittavina sanoina sen, että narsisti-nimitystä kannattaa käyttää sikäli varoen, että meillä meillä maallikoilla, joilla ei ole psykiatrin koulutusta, on mahdotonta todiistaa ketään ihmistä narsistiksi. Ihmisen diagnosointi narsistiksi on ammattilaisellekin usein todella hankalaa. Ehkä jotenkin olisi parempi puhua siten, että ”ihmisellä on narsistisia ominaisuuksia” tai että ”ihminen käyttäytyy narsistisesti”. Tämä tietenkään ei tarkoita sitä, että narsistisuutta mitenkään vähätellään. Se on monien asiantuntijoidenkin ielestä selvää, että narsistisuus ja narsistinen toiminta on lisääntynyt työyhteisöissä viime aikoina. Se vain pitäisi ottaa nykyistä vakavammin huomioon työsuojelussa.

      Aurinkoista pääsiäistä myös sinulle!

  7. avatar Heikki Koskela sanoo:

    Päivää!
    Itse en juurikaan (2½ v.) ole ollut palkkatöissä, mutta mikähän se työssäkäynnin koko kuva on tällä hetkellä?
    Väkisinkin tulee mieleen, että palkkatyö on kuin suolakaivos, jossa ruoska viuhuu, ja eloonjääminen (työpaikka) on pääasia.
    Kai pääosassa työpaikoista asiat ovat hyvin? T. Hessu K.

    • avatar Esa Lehtinen sanoo:

      Terve Heikki!

      Tilanne työpaikoilla Suomessa on pääosin varsin hyvä, vaikka ehkä juuri tämän blogikirjoituksen kautta se ei tullutkaan esille. Pääosa työnantajista, niin kuin myös oman firmani asiakkaat, tosissaan panostavat henkilöstöönsä ja sen kehittämiseen. Mutta tietenkin joukossa aina on niitä ”mustia lampaita, niin yrityksissä kuin yksilöissä, jotka laistavat vastuunsa. Nämä mustat lampaat tekevät usein sen verran pahaa jälkeä, että tilanne työelämässä näyttää yleisesti ottaen pahemmalta kuin se itse asiassa onkaan. Kyllähän itseään ja omaa henkilöstöään arvostava työnantaja aina panostaa toiminnan ja työyhteisön kehittämiseen. Se on kylläkin tässä yhteydessä sanottava, että onhan työelämässä viime aikoina tapahtunut myös asenteiden kiristymistä monien tekijöiden, kuten esim. kiireen, itsekkyyden ja itsekeskeisyyden sekä yritysten ns. ”kasvottoman” omistajuuden llisääntymisen myötä. Tämän vuoksi töitä kyllä työpaikoilla on vielä todella paljon. Mikään työyhteisö, joka koostuu meistä rajallisista yksilöistä, ei kuitenkaan koskaan ole täysin valmis!

      Hyvää pääsiäistä myös sinulle!

  8. avatar Tapani Silvo sanoo:

    Mistä mahtaa tämä raaistuminen johtua? Luulen, että näiden kiusaajien itsekeskeisyys ja oman avun tavoitteleminen on heille kaikkein tärkeintä. Empatialla on vähemmän sijaa näiden yksilöiden tunne-arvoissa.
    Itse en ole koskaan joutunut kokemaan työpaikkakiusausta, mutta se tuntuu olevan aika yleistä täällä Ruotsissakin:
    http://www.svtplay.se/video/1047651/28-3-17-45 (uutisten minuutti-lukemasta 05:20)
    Luulin, että tällainen ilmiö olisi vähenemään päin. Esiintyihän sitä ennenvanhaan, kuulemieni mukaan, paljon pikku-pitäjissäkin, kuten esimerkiksi Iittalassa lasitehtaalla. Useat eivät siitä kuitenkaan uskaltaneet kertoa.
    Vois ajatella, että edistyvässä yhteiskunnassa, valistuneet ihmiset pystyisivät tänä päivänä ajattelemaan hieman avarammin, kuin silloin ennen. Mutta kun ei…
    Lakeja on varmaan aihetta kiristää siellä Suomessakin.
    Terv! Tapsa

    • avatar Esa Lehtinen sanoo:

      Terve Tapsa!

      Kiitos kommentistasi! En ole mikään ihmisen kehityshistorian asiantuntija, mutta eiköhän näitä kiusaamis- ja häirintätilanteita ole ollut kaikissa yhteiskunnissa ja kaikkina aikoina. Asiassa on mukana paitsi yksilön henkilökohtaisiin ominaisuuksiin ja kasvuun liittyviä taustatekijöitä, niin myös ihmisten vallankäyttöön ja nokkimisjärjestykseen liittyviä asioita. Tietenkään tämä ei tee asiaa yhtään sen hyväksytymmäksi ”luonnonlaiksi”. Eikös se vanha sanontakin kuulu: ”ihminen on ihmiselle susi”, tosin tuossa sanonnassa kyllä sutta kohdellaan väärin. Niinkuin totesit, ennen kiusaamisesta ja häirinnästä vaiettiin, sillä sitä pidettiin enemmänkin häpeänä. Nykyäänkin monet vielä, etenkin miehet, vaikenevat, mutta onneksi on kuitenkin olemassa niitä rohkeita ihmisiä, jotka tuovat asiaa esille. Viime vuosina työpaikkakiusaamisesta ja -häirinnästä on jo onneksi paljon puhuttu julkisuudessakin, mutta kaikkialle käytäntöön ko. toiminnan ehkäisyä ja hoitoa ei ole vielä saatu. Häirintää ja kiusaamista kieltäviä lakeja on kyllä laadittu ja sopimuksia on solmittu, mutta monilla työpaikoilla asenteet ovat vielä jälkijunassa. Näinhän asia on vielä puhuttaessa koulukiusaamisestakin. Eli tehtävää siis vielä on….

      Pääsiäistä myös sinne Sveamamman maahan!

    • avatar Heikki Koskela sanoo:

      Moro Tapsa!
      Lasitehdas oli tosiaan paha paikka ainakin 60-luvulla. Siellä oli tiimityö jo tuolloin käytössä. Porukka sai tiiminä, verstakkona palkan tuotetusta ehjästä lasitavarasta. Palkka tuli hitaimman mukaan.
      Lasimiehet olivat koneen puuttuvia osia ja jos ei kyennyt rytmiin, hävikkiä tuli.
      Eräs samalla luokalla kansakoulussa ollut kaveri ei kestänyt jatkuvaa painetta vaan ampui itsensä vähän yli parikymppisenä.
      En tiedä, mikä on systeemi nykyään, mutta tuskin siellä tuntipalkalla puhalletaan. T. Hessu K.

  9. avatar Erkki Strömberg sanoo:

    En pohdiskele asioita teoreettisella tasolla tehkööt sitä lukeneemmat ja viisaammat.

    Palstan parasta antia on Kari Ilkkalan oivallus apinapuusta. Juuri sellaisena näen täällä paikallisesti kaupungin työpaikoista esim päiväkodin. Paikallinen päällikkö katselee ylhäältä jä näkee vain hymyileviä naamoja. Jos ei hymyile saa siirron Hauholle, kuten on tapahtunutkin. Hän itse ei vaan taida ymmärtää jotta suurin osa alaisistaa ei tippaakaan arvosta häntä ja pitää täytenä typeryksenä kun on sotkenut asiat. Hänhän ei koskaan ole väärässä.

    Vaimoni on ollut ja on sairaslomalla ko paikasta. Kesken sairasloman määrättiin juuri Pääsiäisen alla palaveriin työpaikalle jossa olivat päällikkö, työpaikkalääkäri ja työhyvinvointipäällikkö. Vaimo sai kuulla jotta ei ole ”sopiva työpari” tälle päällikölle ja tämähän tarkoittaa siirtoa muualle. Näin täällä ”kostetaan jos ajaa omia asioitaan”. Oli oiken korottanut ääntään tämä päällikkö, menettänyt siinä määrin malttinsa jotta lääkäri oli kehotellut vaikenemaan. Työhyvinvointipäälliköllä ei ollut asiaan mitään sanottavaa siis hyväksyy simputuksen. Tällaisia ovat Hämeenlinnan kaupungin viskaalit siellä apinapuun ylemillä oksilla.

    Onhan nyt päälliköllä hyvä mieli kun sai sairaslomalla olevan alaisen pääsiäisen pilattua!

    Onko pakko sairaslomalaisen tulla ko simputus-tilaisuuksiin kesken loman?

    Kenen asia olisi hoitaa tällaisia asioita?

    Onko työntekijällä oikeus saada mukaan tukihenkilöä itselleen, luottamusmiestä tai muuta?

    Tässäpä olisi nyt konkreettinen aito ja oikea työelämän tilanne pohdittavaksi, niin ei tartte teoretisoida!

    • avatar Esa Lehtinen sanoo:

      Huomenta Erkki!

      Kuten jo aikaisemmin olemme sinun kanssasi keskustelleet, näillä avoimilla blogisivustoilla ei voi ottaa käsittelyyn yksittäisiä häirintätilanteita jo ihmisten oikeusturvan takia. Sitä paitsi itse en ole työpaikkakiusaamisen ja -häirinnän erityisasiantuntija, vaikka usein törmäänkin siihen työssäni esimiehiä ja johtajia valmentaessani. Tämän vuoksi olenkin joutunut perehtymään asiaan. Tietysti näillä sivustoilla voi kertoa omista kokemuksistaan, niin kuin varmaan olet lukenut nimimerkin ”Kiitollinen” kertovan. Joten en voi kommentoida yksityiskohtaisesti vaimosi kokemusta, joka ainakin sinun kertomasi perusteella tuntuu aika rankalta. Sen sijaan laitan tähän pari kohtaa ehkä sinun vaimosi kohtaamasta työsyrjinnästä Työturvallisuuskeskuksen sivuilta (www.tyoturva.fi), jossa annetaan lakiin perustuvia ohjeita työsyrjinnän kohtaamisesta:

      ”Työsyrjintä: Työsyrjinnällä tarkoitetaan sitä, että työntekijä asetetaan epäedulliseen asemaan syrjivän syyn perusteella verrattaessa toisiin vastaavassa tilanteessa oleviin työntekijöihin. Työsyrjintä voi ilmetä erilaisina tekoina, toimintana ja kohteluna. Se voi liittyä esimerkiksi työpaikasta ilmoittamiseen, työhönottoon, työtehtäviin, koulutukseen pääsemiseen sekä uralla etenemiseen tai palvelussuhteen kestoon. Siihen voi syyllistyä työnantaja tai työnantajan edustaja. Työsyrjintä voi ilmetä häirintänä uhkaavana, vihamielisenä, halventavana, nöyryyttävänä tai hyökkäävänä ilmapiirinä, jonka tarkoituksena on henkilön tai ihmisryhmän arvon tai koskemattomuuden tarkoituksellinen tai tosiasiallinen loukkaaminen. ”

      ”Työyhteisön häiriötilanteisiin puuttuminen: Loukkaava ja epäasiallinen käyttäytyminen eivät kuulu terveelliseen ja turvalliseen työyhteisöön. Jokainen työyhteisön jäsenen tulee huolehtia omasta asiallisesta käyttäytymisestään ja siitä, että mahdolliset väärinkäsitykset selvitetään ajoissa. Toisaalta se mitä kukin kokee loukkaavana käyttäytymisenä ja toimintana vaihtelee yksilöittäin. Häirintää ja epäasiallista kohtelua kokevan pitääkin itse ilmaista selkeästi, jos kokee toisen käyttäytymisen kiusalliseksi tai loukkaavaksi. Joskus asian esille tuominen voi olla niin ahdistavaa ja pelottavaa, että tueksi kannattaa pyytää työkaveria tai työsuojeluvaltuutettua. Työnantajan velvollisuutena on puuttua epäasialliseen työkäyttäytymiseen sekä sellaisiin pitkään jatkuneisiin ristiriitoihin, jotka häiritsevät työn sujuvaa tekemistä ja joissa voi olla kyse työpaikkakiusaamisesta tai häirinnästä ja epäasiallisesta kohtelusta. Jos häirintää ja epäasiallisen kohtelua koetaan lähiesimiehen taholta, tulee asia viedä ylemmän esimiehen tietoon ja pyytää tätä puuttumaan asiaan. Myös työterveyshuollolta voi hakea apua ja tukea tilanteisiin. Häirintään ja epäasialliseen kohteluun puuttuminen lähtee liikkeelle tilanteen selvittämisestä. Selvittämisen tarkoituksena on saada tietoa tapahtumien kulusta. Kun asiaa on selvitetty, tulee työnantajan tehdä ratkaisuja häirinnän ja epäasiallisen kohtelun lopettamiseksi. Sekä asian esille ottamista että tilanteisiin puuttumista helpottaa, jos työpaikalla on laadittu toimintaohjeet tilanteisiin puuttumiseen. Työsyrjintää koettaessa tulee syrjityn keskustella työantajan (esimiehen) kanssa syrjiväksi menettelyksi kokemastaan tilanteesta. Selvitystä käyttäytymisen tai kohtelun perusteista voi pyytää myös kirjallisesti. Jos työsyrjintä ilmenee häirintänä, tulee työnantajaa pyytää puuttumaan tilanteeseen. Mikäli työnantaja ei pysty perustelemaan ratkaisuaan millään työstä johtuvalla seikalla, ei vastaa perusteluita koskevaan pyyntöön tai puutu häirintään, voi syrjintää kokeva ottaa yhteyttä ammattiliittoon tai alueen työsuojeluviranomaiseen asian selvittämiseksi. ”

      Näin asiasta sanoo siis laki, mutta kuten jo aikaisemmin kirjoitin, käytäntö on usein eri asia, vaikka näin ei saisi ollakaan. Jos työnantaja tukee häirityksi tai kiusatuksi joutunutta, tilanne voidaan vielä hoitaa, mutta jos työnantajan tukea eu löydy, tilanne on huomattavasti vaikeampi, usein jopa mahdoton. Ai niin, siihen kysymykseesi, voiko kiusatuksi tullut ottaa neuvotteluihin mukaan edushenkilöä, niin vastaus on: kyllä. Tässä asiassa hän voi kääntyä luottamushenkilön ja/tai työsuojeluvaltuutetun puoleen.

  10. avatar Aarno Järvinen sanoo:

    Narsismi
    Ko termi on viime vuosina saanut jonkun verran ihan oikeatakin huomiota mutta valitettavasti -niinkuin Karikin totesi-pahankurinen esimies on usein löyhin perustein leimattu narsistiksi. Narsismihan on sairaus joka vasta tutkimuksissa varmentuu.
    Laskin tässä hätäseen työhistoriani aikaiset esimiehet (ainakin 21) ja ehkä sieltä saattaisi löytyä yksi. Tämä on vain minun mielipiteeni. Tätä esimiestä ei koskaan tutkittu ja lisäksi hän on jo paremmilla metsästysmailla.
    Pontevata pääsiäistä toivottelen teitillen.
    ASarno Järvinen

    • avatar Esa Lehtinen sanoo:

      Terve Aarno!

      Näinhän se on, kuten sanoitkin. Eli ei ne kaikki esimiehet, jotka ovat mielestäsi olleet huonoja esimiehiä, ole olleet narsisteja! Osa varmasti voi olla, mutta heidän määrittelynsä narsisteiksi vaatii kyllä psykiatrian asiantuntijoita. Se on kuitenkin myös faktaa, että narsistinen esimies aiheuttaa tuhoa omalle työyhteisölleen. Onneksi tilanne on se, että pääosa suomalaisista esimiehistä ovat työnsä osaavia ammattilaisia!

  11. avatar blondi sanoo:

    Esa. Upea kirjoitus ja niin totta. Tämä kaikki mistä kirjoitit on tapahtunut minulle jo vuuodesta 2005 lähtien kun työpaikalleni tuli kehiin just tommonen isokiho joka sekoitti koko pakan suuressa organisaatiossamme. Sitten ”sain” narsistisen esimiehen joka otti minulta kaikki työt pois ja kun minulla ei ollut mitään tekemistä, yritti saada minut pellolle ko. yrityksestä. Kun tein kiusaamiskanteen ylemmälle esimiehelle (narsisti hänkin), vastaus oli, mitään kiusaamista ei ole tapahtunut. En ollut ainut, vaan yksikössämme oli toinenkin joka yritti saada apua, vastaus hänelle myös, mitään kiusaamista ei ole tapahtunut. Esimieheni myös suoraan päin naamaa sanoi, ettei tykkää minusta (mitään kiusaamista ei ole tapahtunut). Tilanne nyt se, että vielä yksikin loan heitto niskaani, niin irtisanoudun itseni tosta sairaasta organisaatiosta ihan siksi, että haluan mielenterveyteni säilyvän. Nyt se on todella häilyvää, sillä teen mitä teen, teen kaikki väärin. Olen vain ”rivityöntekijä” tossa isossa organisaatiossa. Apua olen hakenut ihan kaikkialta, kukaan ei auta ei kukaan. Pakko sanoutua irti narsistisesta työympäristöstä. Toivon oikeita vastauksia, mitä tehdä??? Itsetuntoni työntekijänä on tuhottu ja moitteet jotain ihan, no, mun naama ei miellytä eikä tunneherkyys. Apua, mitä teen??? Vastaisitko edes jotenkin

  12. avatar MP sanoo:

    Hei!
    Olisiko kukaan esimiehensä narsismia työpaikalla kokenut valmis haasteteltavaksi omalla nimellä ja kuvalla? Entä lisäksi Esa Lehtinen?

  13. avatar kärsii sanoo:

    Töissä olemme kärsineet neljä vuotta esimiehen narsistisesta käytöksestä. On ihmeellistä kuinka tarkoin tämä asia kertoo hänestä. Kesällä voisin poimin hänelle kimpun narssisseja:D

  14. avatar Hoitaja sanoo:

    Hei!

    Olen työskennellyt hoitajana reilut 20 vuotta ja olen kohdannut vain pari kolme narsistisesti käyttäytyvää esimiestä, työkaveria, kollegaa tai alan opettajaa. Tuntemistani sairaanhoitajista kukaan ei ole narsistinen ja suuri osa heistä on erittäin empaattisia, ystävällisiä ja lämminsydämisiä ihmisiä. Valtaa heistä ei ole halunnut yksikään ja joillekin pelkkä esimiesasemaan pääsemis -ehdotus on kamalinta mitä ko. henkilölle voidaan esittää. He siis kieltäytyvät ottamasta valtaa vastaan.

    Tällä hetkellä työskentelen reilun vuoden toiminnassa olleessa työyhteisössä. Alussa kaikki meni hyvin, kun tiiminvetäjinä eli ”pikkupomoina” toimi juuri nämä valta-asemaa karttavat sh:t. Sitten heidän luopuessaan vallasta tilalle tuli vallanhaluiset lähihoitajat. Näillä lähihoitajilla, joista yhdellä voi olla narsistisia piirteitä, nousi valta päähän. He kukkoilevat työpaikalla, eivät kuuntele ketään muita työpaikalla kuin toisiaan ja osastonhoitajaa, sanelevat sen mitä työpaikalla saa tehdä yms. Tällä hetkellä työpaikalla ilmapiiri on todella huono ja kireä, syntipukki-ilmiö rehottaa, on suosikki-inhokki-järjestelmä, ulossavustamisia.

    Olen yksi syntipukeista. Olen suhtautunut työkavereihini aina positiivisesti, kehunut, antanut lahjoja, kiittänyt hyvästä työkaveruudesta, osoittanut kiitollisuutta, ollut ystävällinen, auttavainen, iloinen ja positiivinen, vaikka minusta on pitkään puhuttu paskaa selkäni takana. Tällä hetkellä olen ns. ”lomalla”, koska olen työpaikan pahin ilmapiirin myrkyttäjä. No, ”lomani” aikana tilanne on vain pahentunut ja kaikilla on pinnat kireällä. Ehkä kuulen töihin palatessani olevani siihenkin syyllinen, vaikken ole työpaikallani edes käynyt.

    Vielä 2 – 3 kuukautta sitten en pystynyt kuvittelemaan sitä vaihtoehtoa, että lähtisin nykyisestä työpaikastani, jossa minulla on edelleen hyviä työkavereita, joista osa on myös ystäviäni. Aikaisemmin jotkut työkaverini vihjailivat minulle työpaikan vaihdosta, mutta otin sen lähinnä piruiluna. Sitten nämä työkaveri-ystäväni jotka ovat aina puolellani, neuvoivat minua etsimään muualta(kin) töitä. Sitä ennen olivat aina sitä mieltä, että on kiva kun olemme työkavereita ja saamme olla samassa työpaikassa. Tilanne muuttui täysin sen jälkeen, kun he huomasivat tai kuulivat kuka on ns. pääkiusaajani työyhteisössä. Työkaveri-ystäväni tavallaan nostivat kätensä ylös kokiessaan, etteivät he voi minua enää suojella. Niinpä he ystävinäni neuvovat minua hakeutumaan muualle töihin, jotta voin päästä pois tästä työpaikkahelvetistä ja saada osakseni parempaa kohtelua. Ystävyytemme tulee jatkumaan, vaikkemme työkavereita enää kohta olekaan. Nyt näistä 5 työkaverista 2 on jo vaihtanut työpaikkaa, 1 vaihtaa kun löytää uuden työpaikan ja 2 miettii sitä vaihtoehtoa. Eli he eivät halua jättää minua yksin susilauman syötäväksi.

    Mitä se kertoo työyhteisöstä, kun ainakin 1 työntekijä tarvitsee siellä puolustajia itselleen, ettei joudu ”syödyksi” ja kohta sieltä lähtee niin puolustettava kuin puolustajatkin? Eräs työkaverini, joka kanssa miettii työpaikan vaihtoa, sanoi kerran että fiksut lähtevät tai ainakin suunnittelevat lähtöä, muut jäävät ja ovat tyytyväisiä. Työpaikassa on ollut koko ajan suuri vaihtuvuus ja olen kuullut että tälläkin hetkellä kymmenkunta työntekijää miettii työpaikan vaihtoa. Työpaikalla on ollut koko ajan ilmapiiriongelmia ja ainakin 2 osastolla tilanne pahenee koko ajan.

    • avatar Esa Lehtinen sanoo:

      Hei!

      Kiitos kertomuksestasi! Tarinassasi tuli hyvin esille työpaikkakiusamisen vaikea dilemma. On olemassa lakeja, sopimuksia, sääntöjä ja sopimuksia, jotka kieltävät kiusaamisen, mutta käytännössä työpaikoilla käy niin, että sana on sanaa vastaan ja kiusaamista on vaikeaa todistaa, jos siihen edes suhtaudutáan vakavasti esimiesten ja työnantajan puolelta. Omassa työssäni olen nähnyt, että lopputuloksena on se, että eniten kiusaamistilanteissa kärsivät uhrit, ei tekijät. Tuloksena on sitten uhrin sairauslomakierre, työkyvyttömyyseläkkeelle joutuminen tai työpaikan vaihtaminen. Virallinen reitti ei siis toimi kovin hyvin käytännössä. En tiedä onko tästä sinulle apua, mutta kerran sain eräältä kiusatulta hyvän listan, minkä avulla hän on koittanut selvitä kiusaamisestaan ja kiusaajastaan: Se on tässä:

      1. Pidä hänet tarpeeksi etäällä, mutta pidä viestintäsi kohteliaana, kunnioittavana ja ammattimaisena
      2. Pysy ajan tasalla kaikessa, mitä teet: dokumentoi ja tallenna kaikki työsi niin hyvin kuin mahdollista
      3. Pidä tallessa kaikki viestisi (sähköpostit ja muistiot)
      4. Pidä emotionaalista etäisyyttä
      5. Manipuloi hänet työskentelemään puolestasi
      6. Ole oma kannustajasi ja arvostajasi
      7. Aseta omat henkilökohtaiset rajasi ja vaadi, että niitä noudatetaan

      Toivottavasti näistä vinkeistä on sinulle jotain apua
      Tsemppiä!

  15. avatar työntekijä sanoo:

    Hei Esa sekä kaikki kommentoijat!

    todella osuva kirjoitus, harmi että vasta nyt törmäsin tähän. Etsin tietoa kuinka tulla toimeen jollain tavalla mieleltään epätasapainoisen esimiehen kanssa, ja huomaan että hänessä on kaikki nuo narsismia kuvaavat piirteet. Minun tulisi päättää pian jatkaako työtäni pienessä yrityksessä jossa esimieheni on todella vaikea tapaus ja myrkyttää koko työyhteisön, ja jossa toimitusjohtaja on liian väsynyt tekemään mitään. Minulla ei ole siis ketään kenen puoleen kääntyä ja keskustella asiasta. Uskon että yrityksellä jossa työskentelen on mahdollisuudet vaikka mihin, jos vaan esimieheni käyttäytyisi toisin. Haluaisin jatkaa työskentelyä ja muuttaa ”laivan suuntaa” mutta epäilen onko se edes mahdollista kun yritys on toiminut samoilla henkilöillä ja tavoilla jo parikymmentä vuotta. Olen jo huomannut pienissä asioissa kuinka parannusehdotuksia kertoessani saan tuntea esimieheni mielipiteen minusta, kun hän kokee että en mielistele häntä vaan uskallan ehdottaa uusia toimenpiteitä. Tämä turhauttaa suuresti kun näen miten asiat voisi hoitaa tehokkaammin (ja tätä myös asiakkaamme toivovat), mutta hän kokee ehdotukseni suurena uhkana itselleen.

    Haluaisin siis jatkaa työpaikassani kehittäen sitä ja sen toimintatapoja, mutta en tiedä kestääkö oma mielenterveyteni esimiestäni kovin pitkään enää. Olen myös päätynyt henkilöksi jolle muut sidonnaisryhmät kertovat vaikeuksista tulla toimeen esimieheni kanssa, mikä lisää henkistä taakkaa töissäni. Haluaisin kuulla kokemuksia henkilöiltä jotka ovat pystyneet työskentelemään narsistisen esimiehen kanssa, koska en haluaisi vaihtaa työtäni vain yhden henkilön takia. Tuo aiempi lista kiusaamisesta antoi jo hyviä vinkkejä, ja olenkin kokenut että juuri tuo etäisyyden pitäminen on minulla auttanut paljon, sekä se että pidän itseni ammattimaisena vaikka esimieheni saattaa näyttää päivän aikana koko tunneskaalansa ja kertoa mielipiteensä kaikesta ja kaikista mahdollisista asioista ja henkilöistä sen sijaan että keskittyisi työhönsä.

    Tsemppiä kaikille tämän aiheen kanssa painiville, onneksi meitä on monia ja olemme itse tietoisia mitä ympärillämme tapahtuu.

    • avatar esa lehtinen sanoo:

      Hei!

      Kiitos kommentistasi ja siitä, että jaoit kokemuksesi! Et ole ainoa, jolla on vastaavanlaisia asioita mielessään. Tavallaan ehkä lohdullista, mutta aina kuitenkin traagista. Meillä Suomessa(kin) on vielä paljon tekemistä päästäksemme hyvään työelämään. Kiusaaminen on henkilökohtainen tragedia, jolla on vaikutuksia myös muuhun työyhteisöön, vaikka kiusaajat eivät sitä näin ajattelekaan. Trekemistä on siis vielä paljon…

  16. avatar hellyhansen sanoo:

    Meillä on kaupungissa (pohjoinen)narsisitinen koko yksikön päällikkötason johtaja. Hän on ajojahdillaan saanut hyvän työtiimin hajalle,Yksi irtisanottiin toinen pantiin alempiarvoisiin tehtäviin. Kumpikin työntekijä työntekijöiden suosiossa,ammattitaitoisia ,positiivisen tiimihengen vetäjiä, jotka ovat paljon saaneet aikaantiiminsä kanssa. Kateelliset miespuoliset kollegat joilla ei ole ammattitaitoa nostettu näiden ihmisten paikalle.
    Narsistijohtaja on hyväksynyt ja vähätellyt vuosien ajan näiden kahden työntekijän (hekin johtavassa asemassa,työntekijöiden suosiossa olevia)ilmoituksia työkollegoiden härinnästä,töiden sabotoinnista ,mutta kun nämä surkeat ”johtajat”on nyt nostettu näille ulos savustettujen paikolle ja työtiimi on mennyttä ja pelko jyllää siellä.Avista ei ole apua,mietitään mitä keinoja on,liitostakaan ei juuri apua ole,ehkä asia pitää viedä korkeammelle tasolle.Miten kannattaa edetä?

    • avatar Esa Lehtinen sanoo:

      Hei ”hellyhansen”!

      Annoitpa haastavan pähkinän purtavaksi! Tämä itseasiassa kuvastaa juuri sitä vaikeutta, mikä kiusaamistilanteiden hoitamisessa on. Lait ja säädökset kyllä määrittävät, miten pitää teoriassa toimia, mutta käytännössä asioiden korjaaminen on paljon teoriaa hankalampaa. Et tarkkaan kertonut, mitä olette asian eteen tehneet. Mainitsit kyllä Avin ja ammattiliitot, mutta niistä ei jostain syystä ole ollut siis apua? Mikä on ollut heidän vastauksensa asiaan? Kerron tässä kuitenkin joitain keinoja, miten asioita pitäisi hoitaa, vieläpä jonkinlaisessa järjestyksessä:
      1. Asiassa pitäisi pyrkiä saamaan keskusteluyhteys ko. ”narsistisen” johtajan kanssa ja pyrkiä käymään asiaa läpi hänen kanssaan. Jos se ei onnistu, niin
      2. ottaa yhteys luottamushenkilöön, työsuojeluun ja tarvittaessa myös työterveydenhoitoon. Jos tämä reitti ei toimi niin,
      3. ottaa yhteyttä ko. esimiehen omaan esimieheen ja pyrkiä purkamaan asiaa hänen kauttaan. Jos taas tämä ei tunnu onnistuvan (narsisti on hyvä peittämään todellisen persoonansa ylemmiltään), niin
      4. yhteys omaan ammattiliittoon ja pyrkiä saamaan sieltä apua tilanteeseen. Jos mitään apua ei sieltä saa, niin
      5. kannattaa ottaa yhteys organisaation henkilöstöhallintoon ja jopa ylimpään johtoon sekä pyrkiä heidän kanssaan purkamaan tilannetta. Jos ei toimi, niin
      6. tärkeää ottaa yhteys Aviin ja heidän työsuojeluviranomaisiinsa. Heillä on velvollisuus tutkia tilanne. Jos kuitenkaan ei saa heiltäkään mitään apua, niin
      7. viimeinen keino on julkistaa asia mediassa, mutta tämä ”ase” vaatii jo painavat syyt ja runsaasti todisteita väärinkäytöksistä ja työilmapiiriongelmista.

      Tärkeintä kuitenkin on se, että kaikki epäasialliseen toimintaan liittyvät asiakirjat, teksitiviestit, sähköpostit ja muu todistettava materiaali pitää säilyttää niin, että niiden avulla kyetään todistamaan epäasiallinen johtaminen. Lisäksi kannattaa käydä keskustelut ko. johtajan kanssa aina jonkin todistajan läsnäollessa, jotta keskustelut on mahdollista todistaa oikeiksi.

      Tietysti on hyvä muistaa myös se, että tilanteisiin olisi tärkeää puuttua mahdollisimman aikaisessa vaiheessa, jotta asioiden kulminoituminen olisi mahdollista estää. Viestistäsi käsitin, että teillä asia on jo mennyt liiankin pitkälle, ehkä se on jatkunut jo vuosia, jotta asiaan enää omin voimin voisi puuttua. Teidän ehkä kannattaisi kutsua paikalle ulkopuolinen asiantuintija, joka voisi paremmin ottaa asian esille ja yrittää hoitaa sitä kuntoon. Hän kykenee ulkopuolisena luomaan tilanteesta myös mahdollisimman puolueettoman ja tasapuolisen kuvan, joka voisi edesauttaa asian edes jonkinlaisessa hoitamisessa.

      Valitettavasti en nyt pysty saamieni tietojen mukaan sinua enempää auttamaan, mutta toivottavasti näistä ohjeista on edes jotain apua tilanteeseenne. Tsemppiä ja voimia!

  17. avatar hellyhansen sanoo:

    Joo kiitos kaikkia on kokeiltu,oikeuskansleriin nyt päädyttiin,täällä pelolla johdetaan ja narsisti johtaja on laumansa kanssa savustanut ulos ne jotka ”uhkaavat” hänen egoaan. Myötätuntoa saa monilta eri organissaation ihmisiltä, mutta kun hän on niin korkeassa asemassa, niin kukaan ei uskalla nousta esiin. On paljon todisteita, kuinka on yritetty asioihin saada oikeutta ja työpäiväkirjoja on olemassa ja sähköposteja, joista käy selville, miten iso johtaja on sallinut suosikki alaisten tekevän kaikenlaista piruutta, että jouduttaisiin huonoon valoon. Tässä kaupungissa on usea ihminen joutunut kiusauksen kohteeksi.Henkilöstöhallinto on yksi pahimmista kiusaajista myös. Ja Johtajan kaveri;) Kiusaus jatkuu, taas tuli uusia muotoja. Tämä on vaikuttanut jo yhden ihmisen terveyteen pahasti.
    Julkisuuteen tämä asia varmasti tuodaan. Ja kirja tehdään myös.On rankkaa luettavaa. Kerroin tarinan viikko sitten psykiatrille, hän sanoi,uskomatonta,miten kohtuuttomasti ihmisiä voidaan kohdella.
    Avikin on kuitenkin ehkä puoluueellinen kunnalle ei ala helposti tälläiseen ja ei tässä tulehtuneessa tilanteessa enään auta palverit. Niitä on pidetty 2 vuotta, myös ulkopuolista apua käytetty. Perättömät lausunnot ja jopa pantu kollegat kuvaamaan toisen yksityisaluetta, eivät rikosilmoituksista huolimatta ole edenneet syyttäjälle. On kuulemma työpaikan asia, ei kuulu poliisille.

Jätä kommentti

css.php