Pieni joulun ihme Intiassa

Seuraavassa pieni poiminta matkoiltani. Olin silloin muutaman viikon pituisella ”reppureissumatkalla” Intiassa ja Nepalissa. Tämän tarinan tapahtumapaikkana oli pikajuna Intiassa 25.12.1991. Astuin tukahduttavan kuumana ja hikisenä jouluaattoiltana silloisena matkakumppaninani olleen englantilaisen Charlien kanssa Varanasin asemalta Kalkuttaan menevään pikajunaan. Olimme tutustuneet hindujen pyhään kaupunkiin ja suuntasimme seuraavaan kohteeseemme eli Kalkuttaan. Olimme varanneet itsellemme makuupaikat, jotta saisimme edes hiukan nukuttua. Tämä tosin osoittautui toiveuneksi johtuen junan kovasta kolinasta ja tärinästä, kuumuudesta sekä käytävältä kuuluvasta jatkuvasta puheen kakofoniasta.

Matkustimme siis puolihorteessa eteenpäin tuulettimen, tai paremminkin sanottuna kuuman ilman sekoittajan, pyöriessä hiljaa osaston katossa. Sitten yhtäkkiä, yön jo kiriessä joulupäivän puolelle kellon ollessa noin yksi, tuli tunne, että jotain oli tapahtumassa. Käytävältä kuuluva puheenmelske tuntui hiljenevän ja kun tarkkaan aloin kuunnella, kuulin joidenkin ihmisten laulavan tuttua joulusävelmää ”Holy night”, silent night”. Sanoin Charlielle, että kuuliko hän saman kuin minä. Tähän hän vastasi kuulevansa laulun myös. Hiljenimme molemmat kuuntelemaan tuota kaunista joulusävelmää. Sitten yhtäkkiä käytävältä kuului kovaa huutoa ja kiihtynyttä puhetta. Tunsimme, että naapuriosaston ovi avattiin auki ja meteli yltyi. Päätimme Charlien kanssa mennä käytävälle katsomaan, mitä oikein oli tapahtunut. Käytävälle päästyämme näimme intialaisen vihaisen ihmisjoukon seisovan naapuriosaston ovella yhden heistä pitäessä rinnuksista kiinni jotain osastossa olevaa miestä. En ole koskaan itsessäni kokenut olevan mitään arjen sankarin ominaisuuksia, mutta nyt päätin jollain keinolla puuttua ilmiselvästi alkavaan pahoinpitelyyn. Ehkä tosin tähän sankaruuteen osittain vaikutti se, että Charlie oli parimetrinen rugbyä pelaava jässikkä… No, asiassa kehkeytyi suunnilleen seuraavanlainen keskustelu:

Minä: ”Hei, lopettakaa! Mitä te oikein teette?”
Rinnasta retuuttaja: ”Tämä ei kuulu teille! Olkaa hyvä ja palatkaa hyttiinne.”
M: ”Kertokaa nyt ensin, mitä on tapahtunut?”
RR: No, jos nyt haluatte tietää, niin nämä tässä hytissä olleet ovat häirinneet meitä laulamalla häiritseviä lauluja.”
M: ”Tarkoitatteko joululauluja? Tiedättekö, että nyt vietetään meidän kristittyjen suurinta juhlaa eli joulua?”
RR: ”Tiedämme kyllä joulun, mutta me emme suvaitse kristittyjä!”
M: ”Hei, olemmehan mekin matkakumppanini kanssa kristittyjä ja meitä on täällä Intiassa aina kohdeltu hyvin.”
RR: Kyllä, mutta te olette ulkomaalaisia. He taas ovat intialaisia. Me emme suvaitse täällä intialaisia kristittyjä.”
M: ”Miksi muka ette? Intiahan on demokratia, jossa on uskonnonvapaus. Ja sitä paitsi, ettekö tiedä, että meidän kristittyjen Jumalan mukaan kaikki ihmiset ovat tasavertaisia rodusta, kielestä, uskonnosta ja kansallisuudesta riippumatta? Jättäkää heidät edes joulun kunniaksi rauhaan!”

Väkijoukko alkoikin jostain syystä pikkuhiljaa rauhoittua, myös tämä rinnuksista repinyt mies. Porukka alkoi hajaantua ja toivottivat lähtiessään vielä hyvät yöt meille. Paikalle käytävälle jäimme pelkästään matkakumppanini ja minä sekä tuo retuutettu mies. Oli hetken hiljaista, sitten mies alkoi vuolaasti kiitellä meitä sekä pyysi meidät vierailulle hyttiinsä. Menimme sisään ja siellä havaitsimme pelästyneen näköisen naisen ja kolme pientä lasta. Mies vielä kerran kiitti meitä puuttumisestamme asiaan sekä esitteli itsensä ja perheensä meille. Hän kertoi olevansa kristitty pastori ja asuvansa kristityn perheensä kanssa pienessä kylässä Delhin pohjoispuolella. Lisäksi hän kertoi heidän olevan matkalla Kalkuttaan sukulaistensa luokse joulua viettämään. Tämän jälkeen perhe pyysi meidät osallistumaan heidän kanssaan jouluateriaa syömään. Nähtyämme heidän vähäiset ruokavaransa, päätimme ensin kieltäytyä kohteliaasti, mutta nähtyämme heidän vetoavat katseensa, suostuimme jäämään sinne sillä ehdolla, että voisimme tuoda omasta hytistämme jakoon myös omia ruokatarvikkeitamme.

Tästä koitui ikimuistoinen jouluyö keskellä pimeää yötä. Jaoimme ruoan ja juoman keskenämme, nautimme yhdessä olostamme pastori luki jouluevankeliumin, siunasi meidät ja lauloimme vielä tilaisuuden päätteeksi pari kaunista joululaulua yhdessä. Tunsin sisälläni rauhoittavan ja rentouttavan lämmön leviävän, ei sitä tuskaista ja hikistä kuumasta ilmasta johtuvaa, vaan aivan jotain muuta. Oliko tämä sitä joulun henkeä vai mitä? Palattuamme hyttiimme nukahdimme rentoutuneina heti. Näin jälkeenpäin harmittaa, että en enää muista intialaisten kristittytuttaviemme nimiä, jotta voisin ottaa heihin vielä yhteyttä. Mutta pysyvä muisto heistä kuitenkin jäi.

Jälkeenpäin Kalkutassa jo ollessamme kirjoitin matkapäiväkirjaani näin: ”Kalkutta, 25.12.1991 klo 15.06. Joulu on ihmeellistä aikaa, jopa täällä kaukana. Vieläkin rinnassani hehkuu ilo ja rauhoittava tunne viimeöisestä kohtaamisesta junassa. Kysyin Charlielta, kokiko hän saman tunteen ja hän myönsi tuntevansa samoin. Kyllä elämä on sitten ihmeellistä!”

Hyvää ja Rauhallista Joulua kaikille blogini lukijoille!

Esa Lehtinen

2 kommenttia artikkeliin “Pieni joulun ihme Intiassa”
  1. avatar riitta nyqvist sanoo:

    Valoisaa Joulunaikaa ja kiitos Esa v. 2012 lukuelämyksistä!
    Riitta

    • avatar Seppo sanoo:

      Samoin, kiitos Esa ,mielenkiintoisista ja asiantuntevista, aina ajankohtaisista ja osuvista ”konsultin jaarituksista” ja hyvää uutta vuotta 2013! Käy lämmin henkäys jouluyössä,kun Joulu on,kun Joulu on….

Jätä kommentti

css.php