”Valkokauluspsykopaatti” – Työyhteisön vihollinen numero 1

Me ihmiset olemme kaikki erilaisia, mikä on tietenkin suuri rikkaus. Jos tuo erilaisuus ymmärretään yhteistyön voimaksi, vie se toimintaa eteenpäin. Työyhteisöt ovat tiiviitä ihmiskeskittymiä ja niissä onkin tärkeää, että tämä erilaisuus saataisiin jalostettua niin, että koko työyhteisö pystyy puhaltamaan ”yhteen hiileen”. Esimiehillä ja johtajilla on suuri rooli ja vastuu oman työyhteisönsä yhteishengen luomisessa ja yhteisen tuloksen aikaansaamisessa. On kuitenkin muistettava, että esimiehetkin ovat erilaisia ihmisiä. Jotkut heistä ymmärtävät oman roolinsa työyhteisön johtajana ja vastuunsa sen kehittämisessä, osa taas valitettavasti ei tätä tehtäväänsä tajua. On kuitenkin muistettava, että yksikin hankala ihminen pystyy pilaamaan koko työpaikan ilmapiirin. Mitä enemmän hänellä on valtaa, sitä enemmän hän myös pystyy tuottamaan vahinkoa.

”Jopa 4 % toimitusjohtajina toimivista henkilöistä täyttää psykopaatin kriteerit”

Ensin avaan hieman käsitteitä. Puhutaan ensimmäiseksi vaikkapa ”sosiopaateista” ja ”psykopaateista”. Rajanveto hankalan ihmisen ja psykopaatin välillä on joskus vaikeaa myös alan ammattilaisille. Psykopaatin tunnistaminen on kuitenkin tärkeää, sillä monissa tutkimuksissa on todettu, että urahuipulle päässeet psykopaatit voivat tehokkaasti hajottaa omia työyhteisöjään ja saada aikaan jopa huomattavia taloudellisia tappioita. Psykiatrisen vankisairaalan ylilääkäri Hannu Lauerman mukaan psykopaateille ominaisia piirteitä ovat mm. pinnallinen viehätysvoima, itsekeskeisyys sekä empatian, pelon, ahdistuksen syyllisyydentunnon ja pidäkkeiden puute. Tosin hän osaa em. tunteita näytellä tarvittaessa hyvinkin vakuuttavasti. Arkipuheissa psykopatiaa pidetään usein virheellisesti synonyyminä sosiopatialle, mutta yleisesti käsitteet erotellaan eri ilmiöiksi sen pohjalta, pidetäänkö tilaa ensisijaisesti sisäsyntyisenä (psykopatia) vai ympäristön vaikutuksesta syntyneenä (sosiopatia). Lisäksi psykopaatti on usein narsistinen, mutta narsisti on harvoin psykopaatti. Psykopaatin vuorovaikutus on sosiaalisesti sujuvaa, manipuloivaa, omanarvontuntoista ja usein patologista valehtelua. Tunne-elämää voidaan kuvata pinnalliseksi ja jopa vastuuttomaksi. Tutkimuksissa on todettu, että kokonaisväestöstä 1 %, vangeista 15-25 %, henkirikoksen tekijöistä 30 % ja sarjamurhaajista 90 % täyttää psykopatian kriteerit. Tietysti osittaisia psykopaattisia piirteitä omaavia ihmisiä on runsaammin. Psykopatian on huomattu olevan yleisempää johtavassa asemassa olevien, kuten esimerkiksi poliitikkojen, johtajien ja ylempien virkamiesten, keskuudessa Tätä ryhmää voidaan kutsua nimikkeellä ”valkokauluspsykopaatit” Monien eri selvitysten mukaan jopa 4 % toimitusjohtajina toimivista henkilöistä täyttää psykopaatin kriteerit. Valkokauluspsykopaatit on kuitenkin eriteltävä omaksi ryhmäkseen rikollisista psykopaateista. Valkokauluspsykopaateilla ei esiinny niin paljon antisosiaalista käytöstä kuin ”aidoilla” psykopaateilla. He esimerkiksi kykenevät pitkäjänteiseen tavoitteelliseen toimintaan, mihin taas aidot psykopaatit eivät kykene. Tämän vuoksi työelämän psykopaatteja ja sosiopaatteja voisi enemmänkin pitää ”persoonallisuudeltaan narsistisesti häiriytyneiksi”.

”Koko ajan koveneva työkulttuuri suosii psykopaattisia persoonallisuuden piirteitä”

Jatkuvasti kiristyvä kilpailu, työn muuttuminen aikaisempaa hektisemmäksi ja kiireisemmäksi sekä yleensäkin koko ajan koveneva työkulttuuri suosii psykopaattisia persoonallisuuden piirteitä. Yritykset hakevat palvelukseensa rohkeita ja vahvoja muutosjohtajia, jotka uskaltavat ottaa suuria riskejä, tehdä hankalia ja ikäviäkin päätöksiä sekä kykenevät tarvittaessa irtisanomaan suuria määriä työntekijöitä ilman omantunnon tuskaa. Rekrytoijat kuitenkin em. piirteitä työnhakijoissa etsiessään unohtavat sen, että ”kokonaispakettiin” kuuluu myös muita piirteitä, jotka välttämättä eivät ole positiivisia työyhteisön kannalta. Sitä paitsi hakijan psykopaattiset piirteet voivat jäädä löytämättä jopa rekrytointifirmojen testauksissa.

Miten sitten valkokauluspsykopaattinen esimies toimii työpaikalla? Tätä asiaa ei yhtään helpota se, että työelämässä heidän tunnistamisensa on erittäin vaikeaa.. Tähän persoonallisuushäiriön arviointiin tarvitaan ehdottomasti psykiatrian ja psykologian ammattilaisia. Maallikko ei missään nimessä saa leimata esimiestään tai kollegaansa psykopaatiksi tai sosiopaatiksi. Jos nyt joitakin piirteitä valkokauluspsykopaatista hakee, seuraavassa tuon esille niistä muutamia. Käytän jatkotekstissä valkokauluspsykopaatista lyhennettä VKP.

”Valkokauluspsykopaatti on eräänlainen ”Janus-kasvoinen” hirviö”

VKP:n tullessa uuteen työpaikkaan, kaikki näyttää hyvältä. Hän on erittäin ystävällinen, vakuuttava, helposti lähestyttävä ja älykäs. Näihin ominaisuuksiin perustuu hänen nopea eteneminen työurallaan. VKP kokee työyhteisön eräänlaisena ”pelikenttänä”. Aluksi hän seuraa pelikentän tapahtumia tarkkaavaisesti, selvittää kenellä siellä on todellista valtaa, ketkä olisivat sopivia liittolaisia ja ketkä voisivat olla hänen ”suojelijoitaan”. Yleensä hänen suojelijakseen valikoituu VKP:n yksi tai useampi ylempi esimies. Sitten kun pelikenttä on selvillä, hän luo strategian, varmistaa suojelijansa tuen ja peli alkaa. VKP osaa vakuuttaa muita ja koska hän on hyvin viehätysvoimainen, kerää hän ympärilleen oman ”fanijoukon”, jota hän kykenee hyvillä sosiaalisilla taidoillaan manipuloimaan. Muuta porukkaa hän pitää ”rupusakkina” ja näin työyhteisö jakaantuukin kahteen leiriin. VKP on mielellään auktoriteetti, tuo esille itseään ja osaamistaan sekä rakastaa olla kaikkien huomion kohteena. VKP rakastaa valtaa ja vallankäyttöä ja hän pyrkii alistamaan kaikki muut oman valtansa alle. Lopulta hän onnistuukin alistamaan kaikki ne, jotka eivät pysty pitämään puoliaan. Näitä ”sopeutumattomia” vastaan hän sitten taisteleekin kaikin voimin yrittämällä nakertaa heidän asemaansa ja kyseenalaistamalla heidän ammattitaitoaan ja osaamistaan. Hänen lopullisena tavoitteenaan on savustaa vastustajat ulos ”pelistä”. VKP on perusluonteeltaan epäluuloinen eikä hän pysty luottamaan keneenkään. Hän itse taas ulospäin näyttää muiden mielestä uskottavalta, vaikka hän muuntaa totuutta (tosin lipevästi selittää olevansa rehellinen), unohtaa antamansa lupaukset ja keksii tekosyitä omaksi edukseen. Yleensäkin VKP puhuu toista ja kuitenkin tekee toisin eli sanat ja käytös ovat jyrkässä ristiriidassa keskenään. VKP on eräänlainen ”Janus-kasvoinen” hirviö, joka ylemmille esimiehilleen eli suojelijoilleen näyttää itsestään erittäin miellyttävää, osaavaa ja luottamusta herättävää naamaa, kun taas ”vastustajiaan” kohtaan hän toimii erittäin julmasti käyttäen henkistä, jopa fyysistä, väkivaltaa saadakseen asiat menemään tahtonsa mukaisesti. Päällepäin hän voi kyllä näyttää hymyilevältä, vaikka pinnan alla myrskyää. VKP on pohjimmiltaan impulsiivinen ja kostonhimoinen. Pahimmassa mahdollisessa tapauksessa, ylemmän johdon hiljaisella siunauksella, hän vie työyhteisönsä kohti tuhoa..

”Valkokaulupsykopaatin kanssa eläminen työpaikalla voi olla mahdotonta”

Miten tulisi toimia, jos oma esimies omaa psykopaattisia ominaisuuksia? Ensinnäkin, jos epäilee jonkun olevan VKP, olisi hyvä selvittää hänen taustojaan esimerkiksi työhistorian kautta. Koska VKP on impulsiivinen, lyhytjännitteinen ja polttaa siltoja herkästi takanaan, hän on voinut vaihtaa työpaikkaansa varsin usein. Tällöin olisi hyvä selvittää lähtöjen todelliset syyt. Toiseksi, on hyvä olla varovainen ja pidättyväinen, jos joku alkaa kyseenalaisesti kosiskella omalle puolelleen, omaan porukkaansa. Varsinkin silloin, jos toinen antaa turhia kehuja tai käyttää ylisanoja, kannattaa olla varovainen. VKP on tarkka lukija, hän oppii näkemään toisen vahvuudet ja heikkoudet sekä pystyy käyttämään niitä omaksi edukseen. Kolmanneksi, jos epäilee jotakin henkilöä VKP:ksi, kannattaa kirjoittaa muistiinpanoja siitä, mitä on todella tapahtunut ja mitä on todella sanottu. Näin asiat pysyvät tarvittaessa muistissa. Neljänneksi, asioita voi pyrkiä oikaisemaan ja korjaamaan ottamalla tilanne puheeksi VKP:n lähimmän ylemmän esimiehen kanssa. Tämä keino ei välttämättä kuitenkaan toimi, sillä edellä jo kerrottiin, ylemmillä esimiehillä on aivan toisenlainen kuva VKP:stä kuin hänen alaisillaan. Viidenneksi, paras keino vaikuttaa VKP:n toimintaan on työntekijöiden keskinäinen solidaarisuus. Tosin se on valitettavasti kuitenkin asia, joka ensimmäiseksi työyhteisössä häviää. Jokainen alkaa ajaa omia etujaan ja tätä tilannetta VKP osaa käyttää omaksi hyväkseen ”hajoita ja hallitse” -taktiikallaan. Tämä näkyy usein niin, että ilmapiirikartoituksissa VKP saa alaisiltaan täysin toisistaan poikkeavia arvioita. Toiset kehuvat häntä loistavaksi esimieheksi, toiset taas ahdistuvat. Lopputuloksena on tällöin se, että tutkimuksissa tilanne on keskimääräisesti tarkasteltuna hyvä, mikä usein taas miellyttää ylempää johtoa. Kuudenneksi, lopulta ehkä ainoa vaihtoehto päästä eroon VKP:stä on pyrkiä vaihtamaan työpaikkaa omilla ehdoilla ilman polttamatta siltoja takanaan. Tämä tietenkin tuntuu pahalta, mutta on hyvä muistaa, että työ on kuitenkin vain työtä. Jos vaakakupissa on työ ja oma terveys, varmaankin se terveys on tärkeysjärjestyksessä ensimmäisenä.

”Esimiesten ja johtajien rekrytointiin on kiinnitettävä suurta huomiota”

Kuten jo edellä on käynyt selväksi, esimiesten ja johtajien rooli työyhteisön hyvinvoinnissa, ja sitä kautta myös organisaation tuloksessa, on hyvinkin merkittävä. Tämän vuoksi esimiesten rekrytoinnissa ja nimityksissä tulisi tarkkaan huolehtia siitä, että esimiesasemaan ei pääse kukaan, jolla on psykopaattisia persoonallisuuden piirteitä. Tämä tietenkin edellyttää sitä, että rekrytoijat ja yritysten ylin johto kiinnittää asiaan entistä tarkempaa huomiota. Koskaan tietenkään mikään testi tai haastattelu ei voi olla täysin varma, mutta sitten pitää luoda keinoja, miten tilanteet voidaan mahdollisimman pian korjata, esimerkiksi valkokauluspsykopaattisen esimiehen uudelleensijoittamisen kautta.

Esa Lehtinen

6 kommenttia artikkeliin “”Valkokauluspsykopaatti” – Työyhteisön vihollinen numero 1”
  1. avatar artturi sanoo:

    Heippa Esa,

    yritä jatkossa vähän tiivistää.
    Tässähän ei nyt kuitenkaan ole kysymys psykologian approbaturopinnoista vaan enemmänkin tavallisille lehdenlukijoille suunnatusta mielipidekirjoituksesta.
    Teorian varmasti hallitset ja siitä vaan sitten tiivistämään, mitä sitten sanoa haluatkin.

    • avatar Seppo sanoo:

      Olen ihan tavallinen lukija.
      Huomaan tästä (mutta myös itse tiesin), että olen työskennellyt viimeiset kymmenkunta vuotta VKP esimiehenä ja toinen VPK työtoverina. Siinä sitä olikin ”taiteilemista”. En sitä osaa edes sanoin kuvata. Jäin heti osa-aikaeläkkeelle kun se oli mahdollista ja sitten ensitilassa eläkeputkeen.
      Firma ja omistajat olivat ihan kivoja, mutta vasta kun muutamia ”avainhenkilöitä” lähti muualle tai ennenaikaiselle eläkkeelle heidänkin ”silmänsä lopulta avautuivat”. Oli kiva kuulla uutinen, että molemmat VPK:t ovat jo joutuneet sieltä lähtemään.
      En hallitse tätä teoriaa mutta käytännön kyllä – liiankin kanssa. Kiitos Esa, minun mielestäni tässä ei ole mitään typistettävää.

    • avatar Esa Lehtinen sanoo:

      Tervehdys Artturi!

      Kiitos viestistäsi ja mielipiteestäsi! Sen verran voisin kirjoituksiani puolustaa, että koen ne itse enemmän kuin pelkiksi mielipidekirjoituksiksi, sillä olen halunnut laittaa niihin mukaan myös sitä tietoainesta. Ehkä tämän vuoksi ne ovat venyneet hieman muiden kirjoituksia pidemmiksi. Olen koittanut kirjoituksiani kansanomaistaa ja välttää käyttämästä turhan paljon asiantuntijaslangia siinä enemmän tai vähemmän onnistuen. Samalla koen tärkeäksi, että asioita myös perustellaan. Mitä nyt olen toisinaan lukenut mielipidekirjoituksia esim. lehdistä, ne ovat varsin usein varsin perustelemattomia. Tätä olen pyrkinyt itse välttämään. Oman blogini kirjoitusten aiheet olen yrittänyt miettiä siltä kannalta, että yritän valitan omasta konsultin työnkuvastani niitä aiheita, jotka voisivat kiinnostaa myös lukijoita. Ja ainakin mitä olen seurannut blogini lukijamääriä, olen ainakin jollakin tavalla onnistunut tavoitteessani. Kuten Tapsa viestissään sanoi, niin kaikille artikkeleille kyllä riittää lukijoita.
      Terveisin Esa L

  2. avatar Tapani Silvo sanoo:

    Älä suotta, Artturi! Kaikilla artikkeleilla on lukijansa!
    Itsekin kyllä kuulun siihen lukija-kategoriaan, joka ei pysty aina tekemaään yhteenvetoja kaikkein pisimmistä kirjoituksista! Terv! tapsa

  3. avatar Leo Leppänen sanoo:

    Esan kirjoitus on hyvä ja ajankohtainen!

    Sain äskettäin tyttäreltäni, jolle juristin koulutuksesta huolimatta Elinkeinoelämän keskusliitossa kuuluu mm. työhyvinvointiin liittyviä asioita, lahjaksi Kirsti Räisäsen ja Kaarina Rothin kirjoittaman teoksen Hankalat tyypit työelämässä (Työterveyslaitos 2012). Asiasta kiinnostuneet voivat hankkia tästä teoksesta lisää tutkittua tietoa VPK-tyypeistä.

  4. avatar Petteri sanoo:

    Esa,
    Olet ehdottoman oikeassa siinä, kun varoitat maallikoita ehdottomasti leimaamasta esimiehiään tai kollegoitaan psykopaateiksi tai sosiopaateiksi. Siksi on todella arveluttavaa, kun jatkat kirjoitustasi antamalla tarkkoja ohjeita tunnistamiseen sekä diagnosoimiseen tietojen keruuta myöten.

    Moneen organisaatioon on pesiytynyt työtävieroksujia, myrkynkylväjiä, valtapelien pelaajia sekä suoranaisia väärinkäytösten tekijöitä, jotka terveen työyhteisön kannalta ovat paljon tuhoisampia kuin määrätietoinen esimies, joka yrittää näihin ilmiöihin puuttua. Tällainen esimies leimataan nykymuodin mukaan psykopaatiksi ja narsistiksi, jotta saadaan lisää peliaikaa, ja tällaista leimaa käytetään valtapelin välineenä. Todisteeksi persoonallisuushäiriöstä käy kirjoituksesi mukaan sekin, että esimies tulee joidenkin alaistensa ja esimiestensä kanssa hyvin toimeen!

    En väitä, etteikö ongelmaa olisi olemassa, mutta mainitsemani ongelmaryhmät käyttävät tällaisia kirjoituksia juuri saadakseen muutosta haluavat esimiehet ikävään valoon.

Jätä kommentti

css.php