Kuntavaalit 2012: Mitä asioita valistunut äänestäjä odottaa kuntavaaliehdokkailtaan?

Olen omissa blogikirjoituksissani kevään ja kesän aikana painottanut omalla pienellä panoksellani useaan otteeseen ensi syksyn kuntavaalien merkitystä ja tärkeyttä. Jatkan vielä samasta aiheesta, mutta nyt otan esille niitä toiveita ja odotuksia, joita meillä valistuneilla äänestäjillä on omille ehdokkaillemme. Tavoistani poiketen ajattelin antaa ehdokkaille muutamia ilmaisia käytännön vinkkejä.

1. Varmista omat motiivisi lähteä vaaliehdokkaaksi. Mihin seuraaviin neljään ryhmään katsot kuuluvasi: a) minulla on vahva yhteisöäni hyödyttävä agenda, jota haluan ajaa kuntapolitiikassa, b) minulla on tietoja/taitoja/osaamista, jotka edesauttavat oman kuntani kehittämistä, c) minulla on mielessäni aivan omat edut, joita pyrin ajamaan päästessäni kuntapäättäjäksi tai d) suostuin hyvää hyvyyttäni ehdokkaaksi erään tutun puolueaktiivin pyytäessä minua oman puolueensa ehdokaslistoille? Jos katsot kuuluvasi ryhmiin a tai b, halusi ja motiivisi toimia kuntapäättäjänä on vahva ja oikeansuuntainen. Jos taas koet kuuluvasi ryhmään c tai d, mietipä vielä kerran uudelleen ehdokkuuttasi…
2. Perehdy oman kotikuntasi asioihin ja luo itsesi näköinen kampanja. Sinun ei todellakaan tarvitse olla kaikki asiat osaava kirjaviisas, mutta hae tietoja oman kuntasi asioista ja kuntasi toimintaan vaikuttavista tekijöistä. Mieti, mihin asioihin sinä haluaisit vaikuttaa. Sen jälkeen luo itsellesi selkeät tavoitteet. Jos haluat ottaa käyttöösi ”iskulauseita” kampanjassasi, tee niistä itsesi näköisiä. Älä siis todellakaan tyydy oman poliittisen taustaryhmäsi määrittelemiin yleispäteviin ja poliittista jargonia sisältäviin sloganeihin, esimerkkeinä nyt vaikkapa ”pienen ihmisen asialla”, ”äänestä kotiasi”, ”kaikkien kuntien tekevät ihmiset – liittykää yhteen!”, tai ”reilu Suomi – reilu kunta”. Nuohan ovat täysin mitäänsanomattomia ja tyhjiä! Tuo sloganeissasi esille omat konkreettiset tavoitteesi,
3. Tuo esille omat mielipiteesi selkeästi ja ymmärrettävästi. Kuten jo Leo Leppänen eräässä omassa blogissaan kertoi, älä sorru poliittiseen jargoniin ja ympäripyöreään sana-akrobatiaan. Kerro oma mielipiteesi yksiselitteisesti ja kansantajuisesti. Alä myöskään vältä tuoda esille vaikeita ja hankalia asioita, koska juuri niihin äänestäjät haluavat kuulla mielipiteitäsi. Lisäksi vielä, muista ne perustelut, perustelut ja vielä kerran perustelut!
4. Jos et tiedä jotain asiaa tai osaa vastata jotain asiaa koskevaan kysymykseen, myönnä tietämättömyytesi. Olen jo vuosia antaessani poliitikko asiakkailleni esiintymis- ja argumentointivalmennusta painottanut heille, että kukaan ihminen ei voi tietää kaikkia asioita eikä kukaan voi edes vaatia sitä. Tietämättömyyden myöntäminen ei ole heikkouden merkki, vaan itse asiassa tuo esille puhujan sisäisen vahvuuden ja hyvän itsetunnon. Pahinta tässä tilanteessa olisi se, että kun et tiedä jotain asiaa, rupeat kiertelemään ja kaartelemaan ja sotkeudut juuri siihen mauttomaan poliittiseen jargoniin, jota sinun pitäisi välttää. Eli siis, myönnä tietämättömyytesi, lupaa hankkia tietoja asiasta ja palata siihen tarvittaessa myöhemmin.
5. Jos teet huonoja poliittisia päätöksiä, myönnä virheesi. Suomalaisen politiikan helmasynti on ollut kautta aikojen se, että virheellisiä päätöksiä ei tunnusteta, niistä ei haluta puhua tai niitä ei ainakaan voi pyytää anteeksi. Mutta kun kukaan meistä ihmisistä ei ole virheetön ja erehtymätön, ei edes poliitikko! Erilaisia selityksiä kyllä tulee ja kaikkia muita syytellään, paitsi ei itseään. Rehdin ihmisen merkki on siinä, että hän kykenee myöntämään virheensä. Näin tekemällä tuot esille vahvan itsetuntosi ja otat vastuuta tehdyistä päätöksistä.
6. Muista, että vaaleja käydään yhä enemmän verkossa. Sosiaalinen media on yhä useamman ihmisen arkipäivää, ei pelkästään nuorten vaan nykyisin se on mukana myös vanhempien sukupolvien päivittäisessä ajankäytössä. Facebook, Twitter, blogit, Suomi24 ovat jo lähes jokaiselle Suomen kansalaiselle tuttuja kanavia vaikuttaa asioihin sekä ottaa kantaa niihin. Lisäksi, mikä ei todellakaan ole se pienin juttu, ne ovat, ainakin vielä toistaiseksi, ilmaisia käyttäjilleen! Osallistu siis erilaisiin keskusteluihin, tuo esiin omia mielipiteitäsi itseäsi kiinnostavissa viestiketjuissa sekä tee hyviä ja kiinnostavia päivityksiä omille sivuillesi. Eli asia sanottuna lyhyesti: ”ole aktiivinen verkossa”. Siellä kohtaat äänestäjiäsi ja saat selville myös niitä asioita, mistä kansalaiset ovat kiinnostuneita.
7. Kirjoittaessasi mielipidekirjoituksia tai blogeja, anna tekstisi toisen luettavaksi ennen julkaisemista. Tällöin varmistat sen, että kirjoituksesi ajatus on selkeää ja johdonmukaista sekä kieliopillisesti ”siedettävää”. Muista, että sinun ei tarvitse kirjoittaa ns. kirjakielellä, vaan selkeällä ja hyvin lukijalleen avautuvalla suomen kielellä. Suomen kieli on rikas ja elävä kieli ja sen hyvällä käytöllä tekstistäsi tulee paitsi asiallista niin myös viihdyttävää.
8. Jos mahdollista, kehitä puhe- ja esiintymisvarmuuksiasi. Itse olen usein päässyt seuraamaan erilaisissa kulttuureissa pidettäviä virallisia ja julkisia puhetilanteita. Kokemuksesta olen havainnut, että juuri tällä alueella meillä on paljon kehitettävää. Poliittiset puheet ovat oma lukunsa, mutta samanlainen ”trendi” näkyy meillä myös ns. julkisissa tilannepuheissa. Joskus tuntuu, että olemme eräänlainen ”musta aukko” innokkaiden puhekulttuurien keskellä, jos nyt seurataan vaikka esimerkiksi meidän lähinaapureitamme ruotsalaisia, venäläisiä ja sukulaiskansaamme virolaisia. Meillä on selvästi ymmärretty väärin vanha sanalasku ”puhuminen hopeaa, vaikeneminen kultaa” ja tulkittu asia niin, että puheiden pitäminen on turhaa. Tai jos puhuja jostain löytyykin (yleensä se sama, joka aina muutenkin puhuu), niin puhe on usein laahaavaa, unettavaa ja sisällöltään mitäänsanomatonta. Ole sinä kuitenkin se poikkeus! Harjoittele esiintymistä ja puheiden rakentamista. Muista, että sinun ei tietenkään ole pakko olla eikä tulla miksikään ”huippuesiintyjäksi”. Tärkeintä on se, että asiasi tulee selkeästi ja ymmärrettävästi sanottua.
9. Hyväksy itsesi ja pyri olemaan oma, rakas itsesi! Tärkeimmän jätin tarkoituksella viimeiseksi eli opettele löytämään oma luonnollinen minäsi. Älä teeskentele, äläkä esitä mitään muuta kuin olet, sillä tuon ”kuoren” alle on muiden helppo nähdä. Sitä paitsi itsekään et tunne tällöin oloasi kodikkaaksi. Muista, että äänestäjät hakevat sitä ihmistä, joka pyrkii ajamaan kuntalaisten yhteisiä asioita parastaan tehden.

Kuten jo edellä tuli ilmi, me valistuneet äänestäjät emme vaadi ehdokkailtamme mitään ihmeellisiä asioita, vaan me pidämme tärkeänä Suomessa yleisestikin arvostettuja ominaisuuksia, kuten rehellisyyttä, suoraselkäisyyttä, suorapuheisuutta (mutta kuitenkin hienotunteisuutta) ja vastuunottamista sanoistaan ja teoistaan. Näitä arvoja politiikkakin voi, kaikista ennakkoluuloista huolimatta, parhaimmillaan tukea. Jos jotkut ehdokkaat pystyvät vastaamaan näihin vaatimuksiin, ovat he myös ansainneet äänemme.

Esa Lehtinen

Kommentti artikkeliin “Kuntavaalit 2012: Mitä asioita valistunut äänestäjä odottaa kuntavaaliehdokkailtaan?”
  1. avatar Teija Arvidsson sanoo:

    Kiitos Esa viisaista ajatuksista ja erinomaisista neuvoista!

    t. Teija

Jätä kommentti

css.php