Wanted: osaava ja rohkea kuntapäättäjä! – Kuntajohtaminen suurten haasteiden edessä

Itse en katso olevani mikään ”poliittinen eläin”, mutta aktiivisena kansalaisena seuraan kuitenkin politiikkaa suurella mielenkiinnolla. Tämä koskee myös kunnallista päätöksentekoa. Tähän kiinnostukseen tietenkin vaikuttaa myös se, että yrityksilläni on myös monia kunta-asiakkaita. Suomalaisilla kunnilla on edessään suuria ja perustavanlaatuisia haasteita, joista selvitäkseen tarvitaan koviakin päätöksiä. Seuraavat kuntavaalit ovat syksyllä ja viimeistään tällöin tulisi kuntiin valita sellaisia päättäjiä ja johtajia, jotka ovat tarpeeksi päteviä ja rohkeita tekemään näitä päätöksiä. Seuraavassa muutamia havaintojani kuntajohtamisesta ja sen haasteista. Kunta-alaa vielä paremmin tuntevat voivat varmaankin jatkaa listaa…

Mitä nämä kuntajohtamisen haasteet siis ovat? Yksi ja varmasti tällä hetkellä tärkein liittyy kuntien talouteen. Valtionvarainministeriön ennusteen mukaan julkisen talouden kestävyysvaje, eli siis valtion, kuntien ja sosiaalirahastojen alijäämä, ennustetaan olevan vuonna 2015 5,5% bruttokansantuotteesta. Tästä alijäämästä yli puolet kohdistuu juuri kuntiin. Tämä tarkoittaa sitä, että velkaannumme jatkuvasti. Samoin myös kuntien huoltosuhde (kuvaa sitä osaa väestöstä, joita työssäkäyvät joutuvat elättämään) heikkenee myös jatkuvasti. Tähän huoltosuhteen heikkenemiseen vaikuttaa myös se, että väestö ikääntyy nopeasti  ja tarvitsee lisää palveluita. Nämä kaikki tekijät edellyttävät kunnissa vahvaa talousjohtamista ja –osaamista sekä kykyä tehdä vaikeitakin päätöksiä.  Lisäksi taloudessa on kyettävä tekemään pitkäaikaisia päätöksiä eikä mitään yhden vaalikauden mittaisia lyhytjänteisiä sopimuksia. Yksinkertaistaen tilanne on se, että jos tuloja ei saada lisää, niin menoja on vähennettävä. Tietenkin veroja voi aina nostaa, mutta näin ei kuitenkaan äärettömästi voi tehdä. Lainan ottaminen taas on yhä vaikeampaa, joten menoja on karsittava. Mutta mistä? Otetaanko niitä pois lapsilta ja nuorilta, joiden pahoinvointi jo muutenkin lisääntyy, eläkeläisiltä, terveydenhuollosta, kulttuurista vai mistä? Tässä asiassa on kunnissa käytävä vakava arvokeskustelu.

Toinen haaste liittyy henkilöstöhallintoon. On arvioitu, että kuntien työvoimasta yli 60% eläköityy vuoteen 2030 mennessä. Tämä tietää sitä, että kunnat joutuvat korvaamaan työntekijävajeensa kilpailemalla osaavasta työvoimasta yhä enemmän mm. yksityisen sektorin kanssa. Tämä korostaa rekrytoinnin merkitystä sekä myös kuntien palkkajärjestelmien että työsuhteiden laadullisten asioiden kehittämistä, jotta voitaisiin houkutella osaavaa henkilökuntaa. Lisäksi myös ns. ”hiljaisen tiedon” eli kokemukseen perustuvan osaamisen yhä tehokkaampaa keräämistä vanhemmilta työntekijöiltä nuoremmille ja uusille työntekijöille tulee tehostaa. Nämä kaikki asiat korostavat henkilöstöjohtamisen merkitystä. Hyvää henkilöstöjohtamista tarvitaan myös työntekijöiden sitouttamisessa ja motivoinnissa.

Kuntien toimintaympäristöissä tapahtuu jatkuvia muutoksia ja tämän takia sekä strategiseen johtamiseen että muutosjohtamiseen tulee kiinnittää entistä enemmän huomiota. Visioiden ja strategioiden määritteleminen kuuluu yleensä kunnanvaltuustoille. Visiot ja strategiat tulee määritellä tarpeeksi pitkäjänteisesti (5 – 10 vuotta), ymmärrettävästi (eli selko kielellä) ja kaikkia osallisia sitovasti, jotta niistä olisi hyötyä toiminnan kehittämiselle. Samoin strategiat tulee kytkeä osaksi kuntien päivittäistä johtamista. Tämän edellyttää strategioi-den selventämistä henkilöstölle. Samoin strategioiden toimivuutta pitää jatkuvasti seurata.

Muutosjohtaminen kuntaorganisaatiossa kohtaa monia haasteita. Yksityiseen sektoriin verrattuna kuntahallinnon johtamista leimaavat hallinto- ja virkamiesoikeuden sekä oikeusturvan painoarvo, muodollisuus ja tiukat toimivaltarajat, hitaampi ja raskaampi hallinto- ja päätöksentekoprosessi, päätösten poliittisuus sekä vaatimus yhteiskunnallisten vaikutusten selvittämisestä. Muutoksen johtaminen on päivittäisjohtamisesta poikkeava tilanne ja se vaatii johtajilta ja esimiehiltä erityisiä muutoksen johtamisen keinoja ja taitoja. Johtamisen keinoin voidaan vaikuttaa muutoksen suuntaan, sisältöön ja toteuttamistapaan. Tästä seuraa se, että muutoksen onnistumiseksi johtajat ovat avainasemassa. Onnistuminen muutoksen johtamisessa vähentää muutoksesta aiheutuneita kustannuksia, parantaa tuottavuutta, tukee henkilöstön hyvinvointia muutosprosessissa sekä vähentää muutosvasta-rintaa. Muutoksen johtajan organisatoriset ja henkilökohtaiset edellytykset sekä johtamistyyli vaikuttavat siihen, miten muutos organisaation sisällä koetaan ja millaisena muutos näyttäytyy organisaation ulkopuolelle.

Suuria haasteita kuntajohtamiseen aiheuttaa myös kuntien johtamisen kaksinapaisuus eli jakautuminen poliittiseen johtamiseen ja ammattijohtamiseen. Poliittisen johtamisen lähtökohtina ovat yhteiskuntapolitiikan sisällölliset ja taloudelliset valinnat. Ammatillisen johtamisen lähtökohtana on taas asiantuntijuuden kautta pyrkiä varmistamaan tehtyjen toimen-piteiden vaikuttavuus ja taloudellisuus. Tämä johtamisen duaalisuus tekee tärkeäksi sen, että poliittisella ja virkamiesjohdolla on selkeä keskinäinen työnjako. Samoin vastuista ja oikeuksista tulee olla selvät pelisäännöt. Tämä tulee näkyä mm. tiedottamisessa, joka on oltava mahdollisimman avointa, ristiriidatonta ja läpinäkyvää. Sitten tulee vielä selkeyttää kunnanjohtajan sekä valtuuston puheenjohtajan roolit ja asemat.  Samoin tulisi selkeyttää kuntayhtymien johtajien valta- ja vastuusuhteet.  Lisäksi kuntien liikelaitosten ja yhtiöiden hallitus- ja johtoryhmätyöskentelyä tulisi terävöittää ja kehittää.

Yksi kuntajohtamisen haaste liittyy mielestäni arvojohtamiseen. Johtamistyössä on oltava vahva eettinen perusvire. Tämä tarkoittaa sitä, että johtajuudella rakennetaan yhteisöllisyyttä, kunnioitetaan eri osapuolia, palvellaan toisia, pidetään kiinni oikeudenmukaisuudesta sekä toimitaan rehellisesti. Brittiläinen asiantuntijaelin Committee on Standards in Public Life pitää tärkeänä julkisen sektorin johtajien noudattavan seuraavaa seitsemää toimintaperiaatetta, jotka ovat 1) epäitsekkyys, 2) lahjomattomuus, 3) objektiivisuus, 4) vastuullisuus, 5) avoimuus, 6) rehellisyys ja 7) johtajuus. Nämä ovat mielestäni erittäin hyviä toimintaohjei-ta. Vaikka enemmistö johtajista ja esimiehistä toimiikin em. periaatteiden mukaan, niin silti johtajuus on tänä päivänä kansalaisten silmissä kriisissä meillä Suomessakin ”hyvä veli” –kytkentöjen, koh-tuuttomien johtajasopimusten sekä suoranaisten lahjontaepäilysten takia. Tämä heijastuu myös kuntajohtamiseen. Yksi suuri haaste kunnissa, ja varsinkin yhdentyvissä kunnissa, on yhteisöllisyyden tunteen luominen kuntien asukkaille. Jos asukkailla on suuri luottamuspula kuntien johtajia ja virkamiehiä kohtaan, ei tämä yhteisöllisyys synny. Näin pitkäjänteinen kuntien toiminnan kehittäminen voi vaikeutua oleellisesti.

Tietysti kuntajohtamisen haasteita voisi vielä nimetä muitakin, kuten esimerkiksi kuntien tehtävien lisääntyminen, yksityisen sektorin johtamiskäytäntöjen suoran kopioinnin soveltuvuus kuntiin, palveluiden yksityistäminen, kuntien ja alueiden erilaistuminen, kuntalaisten vaikutusmah-dollisuuden lisääminen jne, mutta päätin keskittyä vain näihin edellä läpikäymiini huomioi-hin. Mikä on tilanne sitten Hämeenlinnassa? Siihen vastatkoon ne, jotka tuntevat paremmin Hämeenlinnan kaupungin problematiikkaa kuin minä. Itse asiassa mm. Leo Leppäsen blogissa tulikin jo joitakin asioita esiin Hämeenlinnasta… Mutta tärkeintä, kuten minä jo alussa sanoin, on syksyn kuntavaaleissa valtuustoihin valita sellaisia luottamushenkilöitä, jotka hallitsevat ja osaavat, tai ainakin haluavat oppia hallitsemaan, näitä edellä mainittuja kuntajohtamisen haasteita. Tässä meillä äänestäjillä on suuri vastuu.

Esa Lehtinen
Konsultti, yritysvalmentaja

11 kommenttia artikkeliin “Wanted: osaava ja rohkea kuntapäättäjä! – Kuntajohtaminen suurten haasteiden edessä”
  1. avatar riitta.nyqvist sanoo:

    Tervehdys Esa!
    Olen hyvin skeptinen konsulttien suhteen.
    Olet tuon Ventolan Karin kanssa osoittanut, jotta ko. ammattikunnasta löytyy aitoja arvoja ajavia immeisiä.
    Mitä tulee 7 toimintaperiaatteeseen, ei Jeesuskaan niiden noudattamisesta hengissä selvinnyt.
    Omat ristiinnaulitsivat.
    Pitkä matka politiikan takapiruna on tuottanut aikamoisia pettymyksiä,
    kun tarkkaan harkitsemani ehdokas onkin ”langennut,” kuka mihinkin houkutukseen.
    Muistan hyvin aikani bisneksessä.
    Olin niin iso asiakas, että minulle tarjottiin ahkerasti ”ilmaisia lounaita,”
    mm. Lapin kelomökkiä viikoksi perheen kanssa viettämään laatuaikaa.
    Olisihan se ollut kiva irrottautua, kun joku muu maksaisi,
    mutta tiesin etten ehkä olisi objektiivinen, lahjomaton tai rehellinen
    enää edes itseni kanssa, kieltäydyin aina.
    Ei ole helppoa politiikoilla, virkamiehillä, johtajilla,
    kun kaikkea on tarjolla yllin kyllin, jopa ”ilmaisia” naisia.
    Riitta

    • avatar Esa Lehtinen sanoo:

      Hei Riitta!

      Kiitos kommentistasi! Hyvä, jos Kari V ja minä olemme pystyneet edes hieman parantamaan kuvaa meidän alamme ihmisistä. Se on kyllä totta, että konsulttibisneksessä on kyllä monenlaista vipeltäjää, pääosa meistä on kuitenkin ihan päteviä oman alansa ammattilaisia. Itselläni on ollut aina periaatteena se, että teen työtäni oman omatuntoni ja etiikan mukaisesti ja kerron sen rehellisesti myös asiakkaalleni. Olen jopa joskus joutunut asiakkaalleni sanomaan, että heidän tarjoamansa konsultointiprojekti ei ole oman etiikkani tai työmoraalini mukaista. Tuo mainitsemasi ”seitsemän toimintaperiaatetta” ei todellakaan ole niitä helpoimpia listoja noudattaa. Eikös se vanha sanonta kuulukin, että ”jos annat paholaiselle pikkusormen, se vie koko käden”…
      Terveisin Esa L.

  2. avatar Kari Ventola sanoo:

    Morjens Esa,
    Tähän demokraattiseen valintaprosessiin kuuluu, että kansalaiset äänestävät kunallisvaaleissa jotain tuttua henkilöä. Äänestäjällä henkilön valintaan ei useinkaan liity aikaansaannokset edellisellä kaudella tai työskentelytapa. Ehdokas saattaa olla suulas, lupsakka tai kova sanomaan kantansa sekä tapaa työssään paljon kuntalaisia. Tällaiset henkilöt saavat yleensä eniten ääniä. Sillä ei kuitenkaan välttämättä ole kytkentää uudistustyöhön kuntapäättäjänä. Rohkeita uudistajia on vähän, koska siinä joutuu nykyään leikkaamaan joidenkin henkilöiden etuuksia ja se voi näkyä äänten laskuna.

    Kun eniten ääniä saaneet yleensä saavat demokratian nimissä avainpaikat kunnanhallituksessa, uudistustahti voi olla hitaanlainen. Paljon riippuu luonnollisesti myös virkamiesjohdon kiinnostuksenkohteista ja dynamiikasta.

    Demokraattinen päätöksenteko on hyvä asia, mutta se ei välttämättä johda parhaaseen tulokseen. Se on kompromissi eri näkemyksistä. Tämä ei poista sitä tosiasiaa, että hyviä päättäjiä tarvitaan edelleen ja entistä enemmän, kun kuntien toimintaympäristö muuttuu, muutosprosessit nopeutuvat ja toimintaedellytykset vaikeutuvat.

    • avatar Esa Lehtinen sanoo:

      Tervehdys Kari!

      Näinhän se Kari on. Olet aivan oikeassa siinä, että me saamme ne edustajat kunnanvaltuustoihin, jotka itse ansaitsemme. Sinulla itselläsihän on pitkä kunnallishallinnon kokemus, joten olet varmaankin perillä näistä asioista enemmän kuin minä. Ymmärrän kyllä ihmisiä, että on paljon helpompaa äänestää sellaista tuttua ja mukavaa miestä tai naista kuin vierasta henkilöä, vaikka vieras olisikin paljon osaavampi ja pätevämpi. Jotenkin vain halusin blogikirjoituksellani herättää edes hieman ajatuksia siitä, että nyt kun kunnissa on edessään todella suuria haasteita, ihmiset ajattelisivat hieman tarkemmin, kenelle äänensä syksyllä antavat. Politiikka on todellakin täynnä erimielisyyksien kohtaamista ja kompromissien tekemistä, mutta nyt toivoisi kunnissa yhä enemmän puhallettavan yhteiseen hiileen. Raskaita päätöksiä on edessä, mutta haasteista kyllä on mahdollista selvitä, jos ne tärkeät tulevaisuuteen vaikuttavat päätökset pystytään saamaan aikaan mahdollisimman pian ja yksimielisesti.

  3. avatar Konsta Kupiainen sanoo:

    Totuus on se, että viranhaltijat johtavat kuntia ja luottamushenkilöt vain luottavat.

    • avatar Esa Lehtinen sanoo:

      Tervehdys Konsta!

      Tuossa olet aivan oikeassa. Jos kunnan vaaleilla valitut luottamushenkilöt ovat epäpäteviä, laiskoja tai sitten yksinkertaisesti liikaa luottavat ammattijohtajiin, niin tulos on juuri tuo, mitä kirjoitit. Eli vähän niinkuin ”minä sanon, sinä vikiset” -periaate. Tuo ei kai ole demokratian tavoite?

  4. avatar Konsta Kupiainen sanoo:

    Kaksoisagentit pois päätöksenteosta. Kunnissa on paljon luottamushenki-
    löitä, jotka ovat kunnan, kuntayhtymän, kuntakonserniin kuuluvan yhtiön
    tai kunnasta muuten riippuvaisen yrityksen palkkalistoilta.

    Koko maassa kuntatyöntekijöiden osuus valtuutetuista on yli 23 %.
    Ts. nämä kaksoisagentit ovat maan suurin kuntapuolue.
    Miksi tähän ei puututa?

    • avatar Esa Lehtinen sanoo:

      Terve Konsta!

      Se on kyllä totta, että ns. kaksoisagentteja on kuntien päättävissä elimissä suhteettoman paljon, jos vertaa heidän osuuttaan väestöstä. Tämä tuo toisinaan ongelmia päätöksenteossa mm. jääviystilanteissa. Toisaalta plussana heillä on se, että he tuntevat hyvin oman kuntansa asioita ja ovat kiinnostuneita hoitamaan niitä. Lisäksi demokratiassa kuntien palkkalistoilla olevia henkilöitä ei voi kieltää ryhtymästä ehdokkaiksi kunnallisvaaleissa. Ja sitä paitsi me äänestäjäthän päätämme, pääsevätkö he kuntien valtuustoihin! Sen sijaan mielestäni kuntien eri lautakuntiin, kuntayhtymiin ja erityisesti kuntien hallinnoimien ja omistamien yhtiöidenn hallintoelimiin tulisi saada nykyistä yhä enemmän ns. asiantuntijajäseniä, jotka todella tietävät toimialoistaan.

  5. avatar Masa sanoo:

    Morjensta

    Onkohan totuus kunnallisesta päätöksenteosta seuraava?

    Muutama virkamies tekee esityksen enemmän tai vähemmän hyvän selvityksen pohjalta. Esityksen perusteella esim. kuntayhtymän hallitus tekee päätöksen, jonka valtuusto lopullisesti hyväksyy.

    Tuossa ketjussa ei varsinaista asiantuntijuutta edusta kukaan, jos virkamiehet selvitystä tehdessään eivät ole osanneet tai halunneet sitä käyttää. Ostettu konsulttiselvitys ei välttämättä edusta todellista asiaosaamista.

    Kerran kuussa kokoontuva maallikkojäsenistä koostuva hallitus toimii lähinnä kumileimasimena esitetyn asian suhteen, ainakin asiasisällön osalta. Tietysti omaan etuun tähtäävää aluepolitikointia voidaan harrastaa tässä vaiheessa, itse asiaa ymmärtämättä.

    Kaksi kertaa vuodessa kokoontuva (myös maallikkojäsenistä koostuva) valtuusto, joka vielä vähemmän on perehtynyt asiaan, tekee lopullisen hyväksynnän pääsääntöisesti alkuperäisen virkamiesesityksen mukaan.

    Pahimmillaan esitys voi olla yhden virkamiehen tekele, johon muut eivät ole viitsineet tai uskaltaneet puuttua. Vielä pahempaa jos tuohon johtavaan virkamieheen pystytään vaikuttamaan ulkopuolelta.

    Kertokaa mikä on totuus! Päätöksenteon eri vaiheisiin pitäisi saada lisää todellisia asiantuntijoita. Nyt päätöksiä tehdään luottamuselimissä liikaa luottamukseen ja ”musta tuntuu” perustuen. Miten on?

  6. avatar riitta.nyqvist sanoo:

    Terve Masa!
    Innopark on loistava esimerkki Hämeenlinnan päätöksenteon mutu-asiantuntemuksesta.
    Kiitos Kari Ilkkalan, kissat, koirat ja haisunäädät nostettiin hänen asiantuntemuksellaan päivänvaloon pällisteltäväksi.
    Siitäpä sitten heräsi ja hokasi kaupunginjohtajammekin päivittelemään HäSa,
    jotta uskon varassa hänkin on ollut ko. Innon kanssa.
    Kyllä näitä esimerkkejä piisaa muitakin.
    Syksyllä on mahdollisuus äänestää tietyltä taholta häiriköiksi määriteltyjä ehdokkaita oikein olan takaa,
    jotta kaupungin asioihin tulisi jokin tolkku.
    Riitta

    • avatar Esa Lehtinen sanoo:

      Terve Riitta!

      Tapaus Innoparkista on näissäkin blogeissa jauhettu erittäin paljon, mutta kieltämättä se on klassinen oppikirjaesimerkki siitä, mitä pahimmillaan tapahtuu silloin, kun kuntapäättäjät menevät alueelle, josta heillä itsellään on vähän kokemusta ja tietoa. Siinä on toteutunut Murphyn laki ”Kun jokin voi mennä pieleen, niin se menee pieleen” kaikessa karmeudessaan: toimivan johdon riskipäätökset, asioita huonosti hallitseva yrityksen ja johdon toimintaa valvova hallitus, onneton, ja suorastaan luokaton, tiedottaminen… Tietysti pitää muistaa, että mielipiteeni perustuu julkisuudesta saamiini tietoihin. Tarkempaa analysointia varten pitäisi tietää oäätöksentekoon vaikuttaneet syyt ja olosuhteet. Näitä vastaavanlaisia ”kupruja” on tapahtunut muuallakin Suomessa. Sääli vain, että aina lopullisena maksajana toimimme me veronmaksajat. Tähän voisi sanoa niin kuin eräskin hämeenlinnalainen kuntapäättäjä on usein puheissaan toistellut: ”kaikesta pitää oppia ja hyvässä yhteistyössä on asiat hoidettava”. Toivossa on hyvä elää… 🙂

      Terveisin Esa L.

Jätä kommentti

css.php