Onko poliittinen johtaminen kriisissä kunnissa?

Aluksi voisin lyhyesti määritellä, mitä poliittisella johtamisella kunnissa ymmärretään. Kunnan edustuksellisen ja poliittisen kokonaisuuden muodostavat valtuusto, kunnanhallitus ja lautakunnat. Poliittisen tason tulee kunnallisen demokratiamallin mukaisesti ohjata muiden eli ammatillisen johtamisen tasojen toimintaa asettamalla tavoitteita, luomalla toimintapolitiikkaa ja seuraamalla edellä mainittujen toteutumista. Kunnan poliittisen johtamisen ytimen muodostavat valtuuston ja kunnanhallituksen puheenjohtajat. Lisäksi ytimeen voidaan laskea kuuluvan myös valtuustoryhmien puheenjohtajat. Suomessa kuntien sisäinen organisaatio on perusteiltaan vuosikymmenten kuluessa pysynyt suhteellisen muuttumattomana, vaikka kuntien ulkoinen toimintaympäristö on samanaikaisesti muuttunut radikaalisesti. Nykyään kunnista on palvelujen tuottajan roolin lisäksi tullut yhä enemmän paikallisesta hyvinvoinnista ja kehityksestä vastaavia yhteisöjä. Tämä on tuonut yhä enemmän vaatimuksia myös johtamiselle ja johtamisen kehittämiselle. Tampereen yliopiston kunnallisoikeuden emeritusprofessori Aimo Ryynäsen mukaan suomalaisten kuntien johtamisjärjestelmät ovat jääneet kehityksestä jälkeen paitsi kansainvälisestä muutosprosesseista, niin myös tehtävien lisääntymisestä ja muuttumisesta aiheutuneista tekijöistä johtuen. Kansainvälisesti tarkasteltuna selkeänä piirteenä on ollut kuntalaisten vaikutusmahdollisuuksien lisääminen, esimerkiksi ottamalla käyttöön suoran demokratian keinoja (kuten sitovia kansanäänestyksiä) ja kunnan johtajan suoran valinnan. Tätä ns. pormestarimallia on tuotu myös Suomeen, mm. Tampereelle.

Onko siis poliittinen johtaminen kriisissä kunnissa? Tähän voisi antaa hyvin tasapainotetun vastauksen: on ja ei. Itse organisaatioiden kehittäjän ja johtamisvalmentajan rooleissa olen päässyt seuraamaan läheltä myös kunnallishallinnon toimintaa ja olen sitä mieltä, että perusasiat ovat kyllä hallinnassa eli lait, säädökset, määräykset ja ohjeet ovat kunnossa. Nämä antavat hyvän selkänojan poliittiselle johtamiselle. Se on sitten eri asia, että onko määräyksiä liikaa, ovatko ne päällekkäisiä tai jopa osittain ristiriitaisia. Tai sitten, onko niitä yksinkertaisesti liikaa, jotta kukaan niitä hallitsisi kunnolla. Mutta periaatteessa lait ja määräykset antavat hyvä tuen johtamiselle. Ja sitä paitsi, maalaisjärjen käyttäminen on sallittua myös poliittisille johtajille.

Mitkä asiat sitten aiheuttavat potentiaalisia uhkiä poliittiselle johtamiselle? Yksi asia liittyy kuntien tehtävien lisääntymiseen ja tehtävien hoidon monimutkaistumiseen. Poliittinen johto joutuu yhä enemmän tukeutumaan kuntien ammattijohdon asiantuntemukseen ja luottamaan heidän neuvoihinsa. Tässä duaalijohtamisessa ei tietenkään välttämättä ole mitään ristiriitaa, mutta on kuitenkin riski, että ammattijohdon tietoon ja osaamiseen liittyvä valta vaikuttaa poliittiseen päätöksentekoon enemmänkin kuin on hyvä asia. Tarkoitan tällä lähinnä mahdollisuuksia virkamiesjohdon sooloiluun.

Toiseksi, virkamiesten suhteellinen yliedustus kunnallisissa luottamustehtävissä voi aiheuttaa myös tiettyjä ongelmia varsinkin päätettäessa asioista, jotka liittyvät heidän omiin tehtäväalueisiinsa. Tietysti tällöin virkamiesten tulee jäävätä itsensä päätöksenteossa, mutta osaavatko kaikki varmasti näin tehdä? Tässä on jo valtionhallinnossakin hyviä esimerkkejä, esimerkkinä mainiten Stefan Wallinin.

Kolmanneksi, kunnallisessa päätöksenteossa sama puolue, tai samat puolueet, sekä usein myös samat henkilöt ovat olleet mukana kuntien johtotehtävissä jopa vuosikymmenenien ajan. He ovat muodostaneet tänä aikana tiiviitä keskinäisiä verkostoja, yhteistyösuhteita ja jopa riippuvuussuhteita, joissa muhii riski tietylle ”sisäpiiritoiminnalle”. Olen toki sitä mieltä, että nämä yhteistyöverkostot ovat myös tärkeitä asioiden hoitamiselle, mutta se antaa tietenkin suuren mahdollisuuden myös asioiden ”hyvä veli -päätöksille” jo ennen kuin asia etenee poliittiseen päätöksentekoprosessiin. Nämä määräysten ja ohjeiden ohittaminen, tai oikaisu näissä, eivät välttämättä ole laittomia tai sääntöjen vastaisia, mutta toisinaan varmaankin eivät ole sääntöjen ”hengenmukaisia”. Joku tietysti tähän voisi sanoa, että ”koko poliittinen johto puolueineen pitäisi vaihtaa seuraavissa kunnallisvaaleissa”, mutta mielestäni tämä ei ole ratkaisu asiaan. Mahdollinen ”jytky” tekisi vain sen, että vaalien jälkeen kuntia hallitsisi kokematon poliittinen johto, joka voisi johtaa tilanteessa ojasta allikkoon. Tärkeintä olisi se, että sekä johtavia virkamiehiä, että myös luottamushenkilöitä tulisi teroittaa avoimesta tiedonkulusta, läpinäkyvyydestä päätöksenteossa sekä kuntalaisten kunntelemisesta.

Poliittinen johtaminen on ennen kaikkea kuuntelemista. Poliittiset johtajat ovat riippuvaisia monista sidosryhmistä, kuten puolueista, virkamiehistä, viranomaisista, kollegoista, elinkeinoelämästä, kansalaisliikkeistä ja mediasta. Kaikki nämä tahot kohdistavat johtajiin hyvinkin erilaisia vaatimuksia ja odotuksia. Ne ovat kuitenkin juuri niitä tahoja, joiden tietoja johtajat tarvitsevat päätöksenteon pohjaksi. Poliittinen johtaminen on siis kokonaisvaltaista suhteiden ylläpitämistä ympäröivään yhteiskuntaan. Tärkeintä johtamisessa on se, että johtajat tulevat läsnä oleviksi niille ihmisille, joihin he pyrkivät vaikuttamaan. Poliittinen johtaja on sekä vaikuttaja että vaikutuksen kohde.

Esa Lehtinen
konsultti, yritysvalmentaja

29 kommenttia artikkeliin “Onko poliittinen johtaminen kriisissä kunnissa?”
  1. avatar Juhani Lemström sanoo:

    Tavoitteet?

    Kuten varmaan kirjoituksesikin niin seuraavakaan ei juuri erityisesti koske Hämeenlinnaa.

    Poliittista päätöksentekoa näin amatöörinä seuraavalle on usein jäänyt hivenen epäselviksi johtamisen ja päätöksenteon todelliset tavoitteet. Tavoitellaanko sittenkään niitä asioita, joita päätöksenteon perusteluissa mainitaan? Samoin lähtötietoja ”kaunistellaan” ehkä poliittisten ristiriitojen välttämiseksi. Tällainen tapa toimia voi olla poliittisesti ainoa mahdollinen, mutta on juuri monimutkaisessa ja nopeasti muuttuvassa ympäristössä riskipitoinen. Kun samaan aikaan organisaatioissa päätöksenteko monista eri tekijöistä johtuen vielä valuu ja leviää yhä laajemmalle.

    Johtamisen ja päätöksenteon hyvän toimivuuden toivottavasti näemme, kun reagoimme vientitulojen melkoiseen romahdukseen ja huoltosuhteen jatkuvaan heikkenemiseen. Jos näiden ohella päätöksentekijät vielä sisäistävät viime taantumasta nousuun ja edelleen tarvittavat melkoiset muutokset niin elinkeino- kuin työelämässäkin, niin todella tyytyväisiä saamme olla.

    Rehellisiä ollaksemme monia todella tärkeitä perusasioita suomalaisessa päätöksenteossa ja virkamiestyössä on kunnossa, kuten tietysti täällä etäisellä ja kalliilla reuna-alueella täytyykin olla niiksi vähiksi kilpailueduiksi. Yllättävissä myös itseään sivistysvaltioina pitävissä maissa saattaa törmätä niin toiminnallisesti kuin eettisesti kyseenalaisiin käytäntöihin. Niiden tuhovoima on murskaava.

  2. avatar Seppo Rehunen sanoo:

    Kolmannessa kohdassa otat esiin riskialttiit yhdistelmät. Kuten toteat, niin mahdollisesti vuosikymmentenkin yhteinen poliittinen taivat saattaa johtaa sisäpiirin syntymiseen.

    Eikä kyse ole pelkästään sisäpiiristä, vaan vaarana on myös kerrostuneen päätöksenteon keskittyminen vuosien ajan samojen harvojen käsiin. Näissä tilanteissa luottamushenkilön jäävääminen päätöksenteosta on hyvin näennäistä, koska vaikuttamista on mahdollista tehdä muulloinkin kuin varsinaisessa päätöskokouksessa.

    Jotenkin tuntuu siltä, että sisäpiirien syntyminen on helpompaa pienissä kunnissa. Tässäkin on yksi peruste sille, että tavoittelemalla suurempia kuntakokoja voidaan myös päätöksentekoa tervehdyttää. Nykyinen Hämeenlinna on vielä liian pieni kunta.

  3. avatar Leo Leppänen sanoo:

    Hämeenlinnan konsernissa puutteina ovat avoimmuus, läpinäkyvyys ja talousasioden osaaminen (mm. ohjaus ja valvonta). Organisaatio on liian mutkikas himmeli. Monituottajamalli kaipaa kehittelyä. Tiedotus on silloin tällöin heikkoa.

    Valtuusto uskoo liiaksi normiohjaukseen. Useimmiten paras apuväline päätöksenteossa ja valvonnassa on maalaisjärki.

    Joitakin isoja päätöksiä voidaan arvostella jälkikäteen. Tällöin on kuitenkin muistettava, että kaikkea ei ole mahdollista selvittää etukäteen. Olen havainnut, että viime vuosina arvostelun kärki on kohdistunut asioihin, joista päävastuu kuuluu virkamiesjohdolle.

    Poliitikkojenkin osaamisessa on ollut puutteita. On kuitenkin muistettava, että poliitikoilta ei voi vaatia mahdottomia. Pääsääntöisesti toiminnasta vastuu kuuluu palkatulle henkilöstölle.

    Kuntavaalien jälkeen luottamustoimiin tulisi värvätä asiantuntijoita valtuuston ja puolueiden ulkopuolelta. Ehdokkaaksi asettuminen ja suuri äänimäärä eivät takaa osaamista ja sopivuuttaa mihin tahansa postiin.

    Nyt päätöksenteko on keskittynyt liiaksi muutamalle kellokkaalle.

    Hämeenlinnassa poliittinen johtajuus ei ole kriisissä, vaan se on hyvällä tasolla ja toimiva. Valtakunnalliset tunnusluvut tukevat tätä väitettä. Isotkin asiat etenevät yleensä ripeästi.

    Poliittisen johdon pitäisi ottaa lusikka kauniseen käteen ja ryhtyä nöyrästi parantamaaan toimintaa mainituissa asioissa. Puheet ja paperinivaskat eivät riitä. Tarvitaan jämäköitä tekoja. Hallituksen ja johdon tulee itse toimia esimerkillisesti suunnan näyttäjänä.

  4. Pienillä paikkakunnilla kuten Hämeenlinnasakin vielä, on helppoa luoda ”hyvä veli”-järjestelmä. Toisaalta se voi olla apuna asioiden sujuvuuteen, mutta yleensä pitäisin sitä enemmän negatiivisenä. Samat voimakkaat persoonat saattavat pitää vuosikymmeniä samoja luottamustehtäviä ja se ei koskaan ole hyväksi. Tietysti kokemus tekee asiantuntijan, mutta mitään uutta virtaa ei päätöksiin tule ja kukaan ei pääse asioita opettelemaan.
    Kukaan ei kuitenkaan luovu omasta vallastaan yleensä, kuin pakon edessä. Jonkinlaista systemaattista kiertoa voisi tehdä, ettei kukaan jämähdä paikoilleen. Eri lautakunnissa asiantuntijoiden osuutta pitäisi ehdottomasti lisätä, jos moni lautakunnan jäsen on, vaan puolueensa takia lautakunnassa silloin osaamistaso on aika heppoista.

    Inkeri Valtonen

  5. avatar Heikki Koskela sanoo:

    Moro Esa!
    Pienellä paikkakunnalla on vielä sekin riesa, että kunnallispoliitikot laskuttavat kaupunkia siviilitoimessaan. Tästä syntyy molemminpuoleinen riippuvuussuhde, joka saattaa estää normaalia kilpailua.
    Mikä sitten on kunnallisvaaliehdokkaitten laatu? Veikkaukseni on, että puolueitten ote kirpoaa (ns. ryhmäpäätökset) ja muodostuu vaihtelevia epäpyhiä alliansseja asioiden suhteen. Saattaa olla, että ennustettavuus päätöksistä heikkenee, mutta onko se sitten huono asia?
    Tällä menolla lautakuntien rooli on heikkenemässä, vaikka pitäisi olla toisin päin.
    Vaalit näyttävät t. Hessu K.

  6. avatar Teija Arvidsson sanoo:

    Tervehdys!

    Leo Leppänen kirjoittaa, että ”kuntavaalien jälkeen luottamustoimiin tulisi värvätä asiantuntijoita valtuuston ja puolueiden ulkopuolelta. Ehdokkaaksi asettuminen ja suuri äänimäärä eivät takaa osaamista ja sopivuutta mihin tahansa postiin. Nyt päätöksenteko on keskittynyt liiaksi muutamalle kellokkaalle.” Olen asiasta aivan samaa mieltä.

    Hämeenlinnassa on parhaillaan menossa poliittisen johtamisen kehittäminen. Jokainen valtuustoryhmä on antanut oman lausuntonsa asiasta. Kristillisdemokraatit vaativat omassa lausunnossaan mm. lisää asiantuntijuutta ja osaamista erityisesti konserniyhtiöiden hallituksiin ja liikelaitosten johtokuntiin. Meidän mielestämme on tärkeää, että myös poliittiset edustajat ”ovat kartalla” ja heillä on jotain lisäarvoa annettavana hallitustyöskentelyyn. On kaupungin edun kannalta tärkeämpää, että hallituksen jäsen on pätevä kuin sopiva.

    Esitimme myös vaalien jälkeisen luottamuspaikkajaon vaihtamista pisteytysjärjestelmään, joka ottaa paremmin huomioon vaalien todellisen tuloksen. Nykyinen jakotapa suosii kohtuuttomasti isoja puolueita – varsinkin muutaman jäsenen hallituspaikoissa. Myös lautakuntien puheenjohtajuuksia tai edes varapuheenjohtajuuksia olisi oikein jakaa muillekin kuin kahdelle ryhmälle.

    Esa Lehtinen kysyy, onko poliittisen johtaminen kriisissä? En sanoisi, että se on kriisissä täällä Hämeenlinnassa, mutta toivottavasti prosessissa, joka johtaa demokraattisempaan ja pätevämpään lopputulokseen.

  7. avatar Seppo Rehunen sanoo:

    Annan Sinulle Teija tukeni.

    Kunnallisen demokratian ja asukkaiden vaaleissa osoittaman tahtotilan toteutumisen kannalta on tärkeää, että luottamusmiespaikkojen jakauma noudattaa äänestystulosta. Aikaisemmissa vaaleissa näin ei ole ollut.

    Pisteytysjärjestelmän käyttöönotto on yksi vaihtoehto. Toinen vaihtoehto on hetkellinen yli puoluerajojen tapahtuva liittoutuminen luottamuspaikkojen jaon ajaksi.

    Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että jos vaaleissa on ylitse muiden yksi, kaksi tai kolme puoluetta, niin pienet puolueet liittyvät yhteen. Pienillä saattaa olla yhteensä vaikkapa 21 paikkaa 59:stä. Tällä 21 paikan voimalla pystyy suhteellisessa vaalissa aina saamaan oikeudenmukaisen määrän puheenjohtajuuksia ja varapuheenjohtajuuksia sekä hallituspaikkoja. Pienten puolueiden on vaan keskenään päästävä näiden paikkojen sisäisestä jaosta sopuun.

    Ellei yhteistä tahtotilaa pienten kesken synny, jakavat suuret kaikki paikat keskenään ja pienet jäävät kokonaan paitsi. Tämä ei liene äänestäjien tahto.

  8. avatar Sari Rautio sanoo:

    Morjens!

    Luottamushenkilön tehtävä nykypäivän – ja tulevaisuuden kunnassa ei ole helppo. Siksi savottanamme oleva kaupunkimme poliittisen järjestelmän päivittäminen on merkittävä kokonaisuus. Valtuustolle tehdyn kyselyn ja arviointitutkimuksen perusteella on selkeästi nähtävissä ongelmakohtia nykyisessä rakenteessa. Demokratian vahvistamiseksi luodut rakenteet, aluelautakunnat ja laajemmat lautakunnat esimerkkeinä, eivät olekaan tuottaneet toivottua tulosta.

    On siis aika katsoa lähivaikuttaminen selkeämmin osaksi koko demokraattista päätöksentekoa. Kokoomuksen esityksenä on esimerkiksi koulujen johtokuntien re-startti: on syytä ottaa vanhempien kiinnostus ja halu vaikuttaa aidosti ja rohkeasti mukaan uuden rakentamiseen jo alusta pitäen.
    Samoin omaisten mukaantulo ikäihmisten hoivaratkaisuihin on pyrittävä kääntämään vahvuudeksi omaisfoorumien kautta.

    Uudistuksen tavoitteena on siis valtuuston aseman vahvistaminen, toimintaedellytykset parantaminen ja ajankäytön korvaaminen sekä konsernijohdon vahvistaminen ja lautakuntien roolin vahvistaminen.

    Sepolle tarkennuksena, niin Hämeenlinnassa kuin suurimmassa osassa suomalaisia kuntia, paikat jaetaan kuntalain mukaan suhteellisuusperiaattella organisaatio kerrallaan. Yhdessä sopien. Viime vaalien jälkeen KD ja PS tekivät kannustamasi vaaliliiton kesken neuvottelujen, ja saivat muutaman paikan, mutta jäivät loppuneuvotteluiden ulkopuolelle. Toisin kuin vaikkapa vihreät ja keskusta. Se yhteinen tahtotila voi syntyä kaikkien ryhmien kesken.

    Asiantuntemusta tarvitaan luottamustehtävissä, mutta myös poliittista osaamista ja sitä tavallista kansalaisen ääntä. Miksi ihmeessä vaaleja järjestetään, jos emme usko että kaikki voivat aidosti olla ehdokkaita ja edustaa tasa-arvoisesti kuntalaisia? Toki paikkojen täyttämisessä on otettava huomioon ihmisten kiinnostuksen kohteet ja osaamisalueet. Otetaan esimerkiksi lasten ja nuorten lautakunta. Meillä on edustajina siellä kasvatustieteen tohtori, toimitusjohtaja ja junnujalkapallon vahva aktiivi, lakimies sekä yksi ihan oikeaksi nuoreksi laskettava. Kolmella ensimmäisellä on myös lukuisa määrä omia lapsia. Kokoomus on myös koko kuluneen kauden nimennyt edustajia yhtiöihin ihan puhtaasti asiantuntijanäkökulmasta, eikä vain poliittisin perustein valittuja.

    Tärkeintä on että jokainen luottamustehtävään lähtevä sitoutuu tehtäväänsä ja ymmärtää sen merkityksen sekä demokratian pelisäännöt. Meillä Kokoomuksessa jokainen ehdokas allekirjoittaa sitoumuksen joka alkaa näin: ”Kuntalaisilla on oikeus vaatia, että luottamushenkilöinä palvelemme ja kuuntelemme kansalaisia, toimimme moraalisesti ja eettisesti hyväksyttävällä tavalla ja parannamme kaikessa toiminnassamme luottamusta politiikkaa kohtaan.”

    Siinäpä sitä.
    Sari

  9. avatar Sari Rautio sanoo:

    Vielä pikkujatko. Esa totesi valtuuston ja hallituksen puheenjohtajien sekä ryhmyreiden muodostavan vallankäytön kovan ytimen. Jumiutumista tai vallan pysymistä samoissa käsissä ei tällä mittarilla Hämeenlinnassa ole tapahtunut, kaikki nuo ovat tällä kaudella tehtävissään ensimmäistä kertaa.

    Sari

  10. avatar Teija Arvidsson sanoo:

    Siitä olemme yhtä mieltä, että luottamushenkilön tehtävä nykypäivän ja varsinkaan tulevaisuuden kunnassa ei tule olemaan helppo. Valituksi tulleilta vaaditaan asiantuntemusta ja ahkeruutta perehtyä asioihin. Yli-ihmisiä ei kuitenkaan ole ja siksipä KD poliittisen johtamisen kehittämisen lausunnossaan painottaa, että ”paikkojen kasaantumista samoille henkilöille tulee välttää. Hyvä periaate on, että yhdellä henkilöllä on vain yksi merkittävä hallitus-/johtokuntapaikka. Näin asioihin pystyy perehtymään kunnolla ja demokratia toteutuu myös puolueiden sisällä.”

    Toisin kuin Sari mainitsi, kuntalaki ei edellytä yhtään mitään tapaa vaalien jälkeiselle luottamuspaikkojen jaolle. Kuntalaki toteaa vain valtuuston asettavan kunnanhallituksen (KL 17§). Lisäksi valtuusto voi asettaa kunnanhallituksen alaisena toimivia lautakuntia pysyväisluonteisten tehtävien hoitamista varten sekä johtokuntia liike- tai muun laitoksen taikka tehtävän hoitamista varten. Se, miten paikat jaetaan, on kiinni valtuuston päätöksestä – käytännössä valtuustoryhmien neuvottelijoiden aikaansaamasta kompromissista.

    Pisteytyssysteemi olisi oikeudenmukainen ja puolueiden vaaleissa saamaa prosenttiosuutta tarkasti kunnioittava tapa jakaa luottamuspaikat. Nykyinen tapa ei sitä ole. Hämeenlinnan molemmat suuret puolueet saivat viime vaaleissa reilut 30 % äänistä, mutta hallitsevat vähintään 40 %:ia luottamuspaikoista. Näistäkin paikoista monet ovat kasaantuneet samoille henkilöille.

    Sepon mainitsema kaikkien pienten puolueiden hetkellinen liittoutuminen yli puoluerajojen on toinen mahdollisuus jakaa paikat demokraattisesti ja äänestäjien tahtoa kunnioittaen. Yhteistä tahtotilaa löytynee.

  11. avatar Sari Rautio sanoo:

    Sitä yhteistä tahtotilaa olisi mielestäni hyvä etsiä kaikkien puolueiden kesken. Yhteisestä sopimisesta on kuitenkin kyse. Meillä Kokoomuksessa on pidetty perussääntönä paikkojen jakamista tasaisesti, ja erilaisissa luottamustehtävissä meillä on reilusti yli sata ihmistä. Toki nykyisessä liian sirpaleisessa konsernirakenteessa on yhdessä sovittu esim konserniyhtiöiden suhteen, että yhteys vaikkapa kaupunginhallitukseen täytyy löytyä, ja silloin väistämättä samalle ihmiselle tulee useampi paikka. Olennaista tässäkin on se yhteinen sopiminen. Ja paikkojen hoitamisesta: kullekin kykyjensä mukaan!

    Sari

  12. avatar Riitta Nyqvist sanoo:

    Tervehdys!
    Kylläpä on kyvyt vähissä käsissä.
    Riitta

  13. avatar Sari Rautio sanoo:

    Mitä tarkoitat Riitta? Meillä on kaupungissa yli neljäsataa varsinaista paikkaa ja varat päälle, ja pelkästään kokoomuksella on niissä yli sata ihmistä…
    Sari

  14. avatar Riitta Nyqvist sanoo:

    Terve Sari!
    Tarkoitan hyvin pitkälle samaa kuin Teija viisaasti kommentissaan
    Laitan sen lainauksena isolla, lue hitaasti, mene peilisi eteen ja koeta sisäistää
    ”HYVÄ PERIAATE ON, ETTÄ YHDELLÄ HENKILÖLLÄ ON VAIN YKSI MERKITTÄVÄ HALLITUS-/JA JOHTOKUNTAPAIKKA.
    NÄIN ASIOIHIN PYSTYY PEREHTYMÄÄN KUNNOLLA JA DEMOKRATIA TOTEUTUU MYÖS PUOLUEIDEN SISÄLLÄ.”
    Sari, joskus auttaa sekin suhteuttamaan omaa tärkeyttään, kun laitat lasiin vettä, sormesi sinne.
    Nostat sormen pois, jos pintaan jää jälki, olet korvaamaton.
    Olen itsekin joutunut tuon kokeen tekemään, kun aloin luulla, että aurinkokin nousee vain minua varten.
    Lämmöllä
    Riitta

  15. avatar Silvon Tapsa sanoo:

    Sarille: Ei auta, vaikka Teillä kokoomukselaisilla olisi vaikka viisisataa paikkaa, mutta onko niin mahdottoman vaikeaa täyttää ne paikat pätevillä henkilöillä!

  16. avatar Seppo Rehunen sanoo:

    Hieman matematiikkaa, yksinkertaista sellaista.

    Hämeenlinnassa on äänestäjien tahtotilan mukainen valtuuston jakauma 20 + 20 + 19. Siis kolme keskenään yhtä suurta ryhmää.

    Kun nämä ryhmät alkavat jakaa valtuuston neljää ja hallituksen kolmea puheenjohtajuutta, saa 19 valtuutetun ryhmä vain yhden paikan seitsemästä. Tämä yksi paikka on valtuuston III (kolmas) varapuheenjohtajuus eli vähäpätöisin lohdutuspaikka. Toteutuuko äänestäjien tahto? Tuottaako yhteinen sopiminen oikean lopputuloksen?

    Hallituksen kokoonpanossa kolme tasavahvaa jakautuu 5 + 5 + 3. Yhteinen tahto?

    Teijan pisteytysmallissa tai pienempien puolueiden hetkittäisessä yhteistyössä johtavien päättäjien jakauma myötäilisi oikeudenmukaisemmin äänestäjien tahtoa.

    Sari mainitsi vihreiden olleen hyvässä yhteistyössä mukana suurten kanssa neuvotteluissa. Tuloksena oli ylimääräisesti perustettu ja täysin turha valtuuston kolmas varapuheenjohtajuus eikä vaalikauden loppupuolella enää yhtään hallituspaikkaa 13:sta.

    Yhdessä neuvotellen on Hämeenlinnassa päädytty ainakin neljänä viimeisenä vaalikautena kahden valtapuolueen ylivoimaan kaikissa johtavissa paikoissa. Vallan jakautuminen vinosti johtuu sekä kahden valtapuolueen röyhkeydestä että pienpuolueiden kyvyttömyydestä tehdä yksi pieni hetki yhteistä edunvalvontapolitiikkaa.

  17. avatar Teija Arvidsson sanoo:

    Hämeenlinnan kaupunkikonsernin liikelaitosten ja tytäryhtiöiden hallituspaikoista yli 90 % on kokoomuksen ja demareiden hallussa. Kuitenkin nämä kaksi puoluetta saivat vaaleissa vain 65 % äänistä. Jos kolmasosa hallituspaikoista olisi oikeudenmukaisesti jaettu pienryhmien edustajille, olisi paikoille hyvinkin saattanut löytyä jopa nykyistä osaavampaa ja koulutetumpaa porukkaa.

    Olen samaa mieltä siitä, että yhteistä tahtotilaa tulee etsiä kaikkien puolueiden kesken. Se ei kuitenkaan suju, jos joku on jo valmiiksi laatinut (epädemokraattiset) nuotit, joiden mukaan kaikkien tulee tanssia. Tai jos nuoteista jätetään pois kokonaisia kappaleita… Esimerkiksi lautakuntien puheenjohtajuuksista ja varapuheenjohtajuuksista ei viime vaalien jälkeen neuvoteltu ollenkaan, vaan kokoomus ja demarit jakoivat ne kaikessa hiljaisuudessa keskenään. Kuitenkin esimerkiksi keskusta sai viime kuntavaaleissa yli 13 % äänistä. Sillä äänimäärällä keskustalle olisi kuulunut ainakin yhden lautakunnan puheenjohtajuus ja varapuheenjohtajuus. Tällä hetkellä meillä on lautakuntien puheenjohtajistossa aika nuoria ja kokemattomia ensimmäisen kauden valtuutettuja, joilla on vain oikeanvärinen jäsenkirja.

    Tässä kaupungissa on opittava jakamaan valtaa ja vastuuta myös kahden suuren puolueen ulkopuolelle – vaikkeivät kaikki päätökset sen jälkeen sujuisikaan enää yhtä kivuttomasti sopien.

    Hyvää viikonloppua!
    t. Teija

  18. avatar Teija Arvidsson sanoo:

    Ps. Kiitos Sepolle hyvistä huomioista, jotka täydentävät omaa tekstiäni!

    Matematiikasta vielä sen verran, että poliittisen järjestelmän uudistuksessa kaupunginhallituksen ja lautakuntien kokoa ollaan pienentämässä todennäköisesti 11 jäseneen. Jotkut kannattavat myös yhdeksää jäsentä. Kuvitellaanpa, että kaupunginhallituksen ja lautakuntien koko olisi ensi kaudella 9 ja äänet jakaantuisivat samalla tavalla kuin viime vaaleissa (kok 20, sdp 20, muut 19). Paikat jaettaisiin käytössä olevalla d´Hondtin kaavalla. Mikä olisi tulos? Hallituksessa ja jokaisessa lautakunnassa istuisi 4 kokoomuslaista, 4 demaria ja 1 keskustalainen. Pienten puolueiden valtuutetuille annettaisiin kuitenkin ”armosta” yksi lautakuntapaikka kullekin. Oikeudenmukaista?

    Jos pienet puolueet liittoutuisivat teknisesti keskenään, paikkajako noudattaisi vaalien tulosta: 3 paikkaa kokoomukselle, 3 demareille ja 3 paikkaa pienille puolueille, jotka nämä jakaisivat keskenään.

    Jotain on varmaan jo tähän mennessä opittu.

  19. avatar Heikki Koskela sanoo:

    Tervehdys!
    Seppo on viisas mies!
    Hämeenlinnan kunnallispolitiikassa pitää pyrkiä tilanteeseen, jossa on kolme suurta, ja yksi saa korvapuustin eli oppositioaseman.
    En ole neuvottelemassa näistä asioista, mutta muuten ei mikään muutu miksikään. Tarvitaan hiven luottamusta.
    Yhteistyöterveisin Hessu K.

  20. avatar Esa Lehtinen sanoo:

    Hei kaikille!

    Kiitos kaikille tähänastisesta hyvästä keskustelusta! Omassa alustuksessani kirjoitinkin jo siitä, että yksi poliittisen johtamisen haasteita on vallan keskittyminen lukuisissa kunnissa jopa vuosikymmeniksi yhdelle tai sitten kahdelle puolueelle, jotka sitten keskenään jakavat vallan. Tässä on juuri se riski, että vallan haalineet puolueet ja heidän avainhenkilönsä haalivat valtaa yli oman osuutensa. Se voi vaikuttaa demokraattiseen päätöksentekoon ja luo mahdollisuuden erilaisten ”hyvä veli” -verkostojen syntymiseen. Siinä sitten on riskinä, että tulee houkutus oikaista erilaisissa säännöissä ja määräyksissä…

    Terveisin Esa Lehtinen

  21. avatar Juhani Lemström sanoo:

    Onko yhteisiä tavoitteita?

    Tuota ”vallan keskittymistä” voisi ehkä miettiä myös rakentavasta näkökulmasta. Onko täysin utopistista ajatella, että jopa kilpailevasta poliittisesta ryhmästä valittua henkilöä tuettaisiin hänen tehtävässään? Voisiko sillä tavalla saada äänestäjiltään tukea? Ovatko päättäjät ja johtavat virkamiehet niissä usein monissa tehtävissä vallan halustaan vai käytännön pakosta? Aikanaan niitä vastuun kantajia juuri siihen tehtävään vain ei ole ilmaantunut. Jos vastuussa oleva kokee, että tuo taho todella haluaa tehdä yhdessä työtä homman onnistumiseksi, eikä päätavoite ole vain henkilö- tai ryhmäkohtainen kampittaminen, oma taakka helpottuu ja ympärille syntyy voimaa, joille luottavaisin mielin voi hommia luovuttaa.

    Jos olet asiasta ihan oikeasti vastuussa, kaikki vaihtoehdot automaattisesti kiinnostavat. Luulojen, uskomusten ja puutteellisen tiedon varassa et todellakaan halua päätöksiä tehdä. Vastuuntunnottomat pelurit ja haihattelijat eivät tietenkään ole silloin kiinnostavia kumppaneita.

  22. avatar Sari Rautio sanoo:

    Hämeenlinnan kunnalliselämässä on päästy eteenpäin nimenomaan sen takia että pääsääntöisesti isot asiat päätetään varsin suurella yksimielisyydellä. Isoista asioista tulee yhteisiä kun ne yhdessä tehdään. Nykyisellä, tai en usko tulevallakaan kunta-valtiosuhteella on järkevää lähteä hakemaan oppositioasetelmia kuntalaisten arjen palveluiden järjestämiseksi. Heikki ja Teija puhuvat eri asiasta. Teija halajaa pienemmillekin ryhmille vastuullista asemaa ja Heikki taas on heivaamassa kolmanneksi suurinta ryhmää jo oppositioon.

    Lahtelaisten kanssa jutellessa on tullut usein esiin lievä kademieli siitä, että meillä on tähän asti päästy yhteisymmärryksessä eteenpäin. Heillä kun usein luvut ovat 29-30 tai toisinpäin, ja näin ollen liki puolet on aina eri mielisiä. Meillä kuluvalla kaudella on hinkattu, jumpattu, kehitelty vielä kaupunginhallituksen jälkeen päätösesityksiä niin että likipitäen kaikki ovat siihen voineet sitoutua. Ja se ei mielestäni ole tippaakaan vienyt hallituksen valtaa vaan päinvastoin, on edistänyt demokratiaa ja yhteistä näkyä.

    Ja Teija, tuota kaikkea voidaan, ja pitää tietysti katsoa ja rakentaa yhteisesti hyväksyttävä kokonaisuus. Siihen tarvitaan kuitenkin enemmistö, eikä vähemmistöä. Ja valitaanpa minkälaisella jäsenkirjalla, tai asiantuntemuksella tahansa, on yhteiseen näkemykseen pyrkiminen olennaista vastuulliselta politiikolta.

    Juhani, olen niin samaa mieltä. Hyvä esimerkki on esimerkiksi nyt Iisakin asettuminen SCCn hallitukseen, ansaitsee ja tarvitsee meidän kaikkien tuen. Tai Jarmo Mäkiuuro Innoparkin pjnä.

    Yleensäkin, en ihan ymmärrä miksi poliitikot itse lähtevät aliarvioimaan poliitikkojen osaamista. Jos miettii vaikkapa meidän valtuustoamme, on siellä hillitön määrä erilaista osaamista ja näkemystä, kokemusta ja ymmärrystä. Ja jokainen on saanut mandaatin äänestäjiltä.

    Ja onneksi syksyllä taas on vaalit, kansa pääsee päättämään kuka ja ketkä minkäväriseltä listalta ovat parhaat hoitamaan yhteisiä asioita. Koska siitähän on kyse.

    Sari

  23. avatar Sari Rautio sanoo:

    Sepolle vielä. Hämeenlinnan valtuustossa on seitsämän ryhmää. 20+20+8+4+3+2+2. Viimeksi neuvotteluissa samalla äänellä puhuivat SD ja vas, sekä KD ja PS. Jos nuo kesk, vihr, kd, ps ja vas olisivat samaa ryhmää, olisi se hienoa tietää jo ennen vaaleja….
    Sari

  24. avatar Teija Arvidsson sanoo:

    Lauantaiehtoota!

    Mies katselee elokuvaa ja huuteli minuakin kaveriksi, mutta nämä politiikan kiemurat kiinnostavat enemmän…

    Juhani peräänkuulutti yhteisiä tavoitteita. Niitä varmasti on ja täytyykin olla, varsinkin Hämeenlinnan talouden tasapainoon saattamisessa. Yhteisiä haasteita piisaa, kun vaikkapa vanhustenhuolto ja lastensuojelu vaatisivat palvelutason parantamista ja samaan aikaan tulisi säästää ja kiristää kukkaronnyörejä. Eivätkä haasteet ainakaan vähene tulevalla valtuustokaudella.

    On totta, että kaupunginhallituksen esityksiä on viime aikoina työstetty kaikkien ryhmien kesken ja saatu varsin kelvollisia esityksiä. Demareiden ryhmyrin vaihtuminen teki hyvää valtuustoryhmien yhteistyölle. Kuitenkin on tosiasia, että useimmat kh:n pohjaesitykset menevät valtuustossa läpi sellaisinaan, eivätkä kaikki läheskään asiat tule valtuuston esityslistalle.

    Olemme edellä keskustelleet luottamuspaikkojen oikeudenmukaisesta jakamisesta. Olen edelleen sitä mieltä, että pisteytysjärjestelmä olisi paras ja oikeudenmukaisin tapa jakaa luottamuspaikat. Siinä siis kaikki paikat pisteytetään niiden tärkeyden mukaan. Jokainen puolue saa oman pistepotin vaalien tuloksen perusteella. Näillä pisteillä sitten vuorotellen ”ostetaan” niitä paikkoja, joita kukin puolue ensisijaisesti haluaa. Pieniltä pisteet loppuvat tietysti nopeasti, mutta pisteet voi keskittää ainakin muutamaan tärkeäksi koettuun paikkaan.

    Pisteytys kunnioittaa tarkasti puolueiden vaaleissa saamaa prosenttiosuutta ja säilyttää myös niiden suuruusjärjestyksen. Siksi se olisi isojen puolueidenkin kannalta parempi systeemi kuin pienten liittoutuminen, joka tekee pienpuolueista ikään kuin yhden suuren. Näin tärkeimmät paikat voivat mennä pienpuolueiden koalitiolle. Liittoutuminen on kuitenkin sekin täysin laillista ja sillä keinoin pienpuolueet saavat oikeudenmukaisen osan kaikista paikoista, jotka ne sitten jakavat keskenään.

    Sari haluaisi jo tietää, tulevatko pienet liittoutumaan. En tiedä. Ei siitä vielä ole päätetty, mutta keskusteluja on kyllä käyty. Jos poliittisen järjestelmän uudistamisessa hyväksytään paikkojen jakaminen pisteyttämällä, ei liittoutumisia tarvita.

    t. Teija

  25. avatar Esa Lehtinen sanoo:

    Hei kaikille!

    Olen sen verran epäpoliittinen ja pragmaattinen henkilö, että minun mielestäni kunnallishallinnossa kaikki nimitykset pitäisi ensisijaisesti perustua osaamiseen ja asiantuntemukseen poliittisen kannan sopivuuden jäädessä taka-alalle. Nyt varsinkin, kun puhutaan kuntien talousongelmien lisääntymisestä, ei kenellekään ole etua siitä, että kyvykkyys jää poliittisen sopivuuden taakse. Olen Juhanin kanssa yhtä mieltä siitä, että pitää löytää niin vahvoja yhteisiä tavoitteita, jotka ylittävät poliittisten kuppikuntien väliset raja-aidat. Nyt kuntien haasteet ovat kasvaneet sen verran suuriksi, että poliittisen kähminnän tulisi väistyä sivuun ja poliittisten ryhmien pitäisi keskittyä yhteistyössä hoitamaan näitä haasteita. Kyvyt ja asiantuntemus esiin!

    Terveisin Esa Lehtinen

  26. avatar Sari Rautio sanoo:

    Ja Esa veti hienosti yhteen olennaisen- se yhteisen nakemyksen löytyminen on kaikista tärkeintä jos ja kun halutaan, että kunnan perustehtävä toteutuu. Peruspalveluiden järjestäminen ja elinvoimaisuudesta huolehtiminen.

    Sari
    ps vielä Riitalle, ei ole jäänyt jälkeä vesilasiin, enkä ole koskaan sitä kuvitellutkaan, jaa, no ehkä joskus lasten kanssa….

  27. avatar Riitta Nyqvist sanoo:

    Ps. Sari!
    Huumori ja musiikki ovat lajeja, joita ei joillekin tarvitse selittää, joillekin ei kannata.
    Politiikka näyttää kuuluvan ko. kategoriaan.
    Lämmöllä
    Riitta

  28. avatar Sari Rautio sanoo:

    Riitta, aina kannattaa selittää. Vuoropuhelua on syytä jatkaa niin pitkään että syntyy yhteisymmärrys. Ainakin jos tarkoituksena on saada päätöksiä aikaiseksi. Huumori eteenkin on taitolaji, mutta sitäkin voi oppia. Vakavasti asioita tehden voi välillä olla vaikea hoksata tyylilajin muutosta;)
    Sari

  29. avatar Riitta Nyqvist sanoo:

    Tervehdys!
    Eipä se Sari selittelystä parane,
    jos taidot riittävät yhden soinnun kyläpelimanniksi.
    Tyylilajia tasan yksi.
    Tai humoristi, jolla yksi vitsi variaatioineen
    jne…
    Lämmöllä
    Riitta

Jätä kommentti

css.php